Chiang Mai 5

Muistavatko tyttäremme seuraavan tapauksen, missä ja mitä tapahtui.  Euroopassa oli ollut levotonta ja olimme eräässä maassa.  Yhtäkkiä kuulimme jotain outoa ja näimme turistialuetta lähestyvän auton, joka levitti ympärilleen paksua, läpinäkymätöntä sumua, joka peitti kuin pumpuli talot ja pensaat.  Ihmiset juoksivat ympäriinsä ja me sulkeuduimme varmuuden vuoksi hotellihuoneeseen ja laitoimme ikkunat kiinni.  Sama tapahtui viime yönä, mutta nyt tiesimme mistä oli kyse. Muistitehtävät vaikeutuvat:)

Chiang Main lähettyvillä 1600 metrin korkeudessa on Doi Sutep temppeli, jota kehuttiin meille kovasti.  Uskoimme ja lähdimme katsomaan.  Temppeli oli hieno Esankin mittapuun mukaan.  Sinne johtaa 306 porrasta, mutta Heli ei halunnut näyttää keitetyltä ravulta, joten menimme vaunulla ylös ja tulimme portaita alas.  Kullassa ei ole säästelty ja kukkulalta näkyy Chiang Main koko hienosti.  Kaupungin yllä on kuitenkin hieman sumua/savua.



Kullan kimallusta Doi Saket (Doi Sutep) temppelissä

Siitä alkaa 306 porrasta, lohikäärmeen häntä on kaiteena ylös asti.

Vakituinen taksikuskimme ei ollut väijyntäpaikalla, joten vaihdoimme kuljettajaa. Meille kerrottiin, että turisteja on Chiang Maissakin normaalia vähemmän, mahdollisesti levottomuuksien takia.  Kiinalaisia on, mutta heistä ei oikein tykätä.  Kuljettaja kertoi, että hän maksaa tyttärensä opinnoista (opiskelee sairaanhoitajaksi) 70 000 bahtia vuodessa.  Se on sellaiset 1700 euroa.  Summa ei vaikuta suurelta, mutta kuljettajamme oli tänään kanssamme 6 tuntia, ajoi välillä, kulki kanssamme ja odotti välillä.  Tästä päivästä hän pyysi 1500 bahtia eli noin 35 euroa.  Kun siitä ottaa pois auton kulut, ei summa päätä huimaa.  Ja kuljettaja oli hyvin tyytyväinen, varsinkin kun lisäsimme summaan vähän hyvän hoidon lisää.  Hän on kuljettajamme huomennakin, toivottavasti malttaa pitää kätensä paremmin ratissa ja katseen tiessä, oli peräänajo hiuskarvan varassa, kun hän kaiveli esitteitä, mitä voisimme huomenna tehdä.
Illalla kävimme Night Safarilla.  Vaikuttavinta siellä oli valo/äänishow vähän Singaporen malliin, mutta pienemmässä mittakaavassa.  Ajelimme myös eläinten seassa, aika tylsää hommaa, sanoi Esa.  Mutta hyeenat olivat mielenkiintoisia ja kirahvin koko nuskomaton, kun se työnsi päänsä vauanuun ja halusi ruokaa.

Todiste siitä, että eläimiä oli, niitä oli vaan mahdoton kuvata pimeässä.

Night Safarin valoshowta.