Vientiane

Matkalla Nong Khaihin, insinööri oli osannut käyttää viivainta - ajoimme 50 km suoraa tietä

å

Vientinen keskustassa on suoria teitä, aukioita, mutta yllättävän vähän ihmisiä.



Vientianen keskuspuistossa on ihan oma riemukaari.  Kunhan matkasta tokenemme, kiipeämme sinne ylös katsomaan maisemia.


 

Matka Udon Thanista Nong Khaihin sujui joutuisasti viivasuoraa tietä pitkin.  Sisko oli muuttunut yön aikana veljeksi, mutta ei meillä väliä, kuka kuljettaja oli.  Tosin välillä hirvitti, kun kuljettajamme ajeli vastaantulevalla kaistalla ja tööttäili sieltä oikealla kaistalla ajaville.  Kumma, ettei Thaimaassa tapahdu koko ajan liikenneonnettomuuksia.

Rajalla meistä farangeista pidettiin oikein hyvää huolta.  Koko ajan tuli uusi mies, joka vei meidät taas seuraavaan paikkaan, kiikutti lappusta ja lippusta täytettäväksi, näytti missä odottaa.  Thaimaasta Laosiin kulkee Mekongin ylitse rakennettu Ystävyyden silta, jonka yli aioimme kävellä, mutta meidät pakattiin linja-autoon.  Laosin puolen raja oli hidas, mutta muuten ongelmaton.  Esa sai passin nopeasti, mutta siitä meni raja.  Minä ja minun jälkeeni tulleet odotimme leimaa lähes tunnin.  Myöhästyin pari minuuttia 12:sta ja rajavirkamiehet lähtivät lounaalle :(  Seuraavaksi meistä riideltiin, hyvä ettei tappeluksi mennyt!  Sovimme nimittäin yhden taksinkuljettajan kanssa, että tulemme hänen kyydissään hotellille, mutta joku nuori juippi ei ollutkaan tyytyväinen tilanteeseen ja alkoi haukkua ja töniä kuljettajaamme.  Tämä joutui maksamaan pojalle vähän, jotta sai meidät kyytiinsä.  Eikä puolen tunnin taksimatka maksanut kuitenkaan kuin vähän vaille 7 euroa.

Ensivaikutelma Vientianesta oli pölyinen, kuiva ja vähän rähjäinen.  Myöhemmin illalla löytyi toinen Vientiane jossa on upeita rakennuksia, paljon teppeleitä, leveitä puistokatuja, kansainvälisiä liikkeitä eli ihan oikeaa pääkaupungin meininkiä.  Tämän löytäminen oli tosin vähän työn alla, sillä näytimme tuk-tukkuskille kartasta, minne kohtaa keskustaan haluamme mennä.  Varmuuden vuoksi sanoimme vielä paikan nimen useaan otteeseen.  "Yes, Yes, I know."  Kun olimme ajaneet 15 minuuttia ja näytti, että kaupunkialue alkaa jäädä taakse, aloimme epäillä paikan tietämistä.  Kun liikenteessä tuli sen verran väliä, että uskalsin puhutella poikaa, aloin kysellä, mihin ihmeeseen hän meitä vie.  Lopulta selvisi, että olimme ajaneet kymmenen minuuttia liikaa. U-käännös vilkkaalla tiellä ja takaisin!  On sitä Saigonissakin taksinkuljettajalle neuvottu tie hotellille, ensi kerran osaamme jo täälläkin:)