Heli lähti aamulla reippaasti kartan kanssa johtamaan duoamme kohti uusia laaksoja. Siinä vaiheessa, kun päätie oli kadonnut ja kävelimme kuivunutta kivistä joenuomaa mukavan polun sijaan, Esa asetti kartanlukutaitoni kyseenalaiseksi. Kuivunutta joenoumaa pitkin onnistuimme päätymään LUOLAN luokse, vaikka eilisen jälkeen vannoimme, että näitä on nyt yhden elämän ajaksi nähty riittävästi. Luola oli täynnä teräviä särmiä, lohkareita, kuiluja ja ahtaimpaan kohtaan siro takamukseni meinasi jäädä kiinni.
Tällä kertaa emme viipyneet maan uumenissa puolta tuntiakaan. Oppaallamme oli jo kiire tienaamaan lisää rahaa ja hän vannotti meitä tulkemaan samaa polkua takaisin. Mutta meillähän oli Kartta. Löysimme ihanan, rauhallisen polun, joka kulki aivan pystysuorien kallioiden juurella. Kuljimme hiljakseen maisemia katsellen, lintuja kuunnellen ja nautiskellen kahden tunnin täydellisestä rauhasta. Yhtään ihmistä ei tiellemme sattunut, kun alkoi väsyttää teimme kuin pappa; kellahdimme selällemme polun vierelle ja katselimme kun pilvet kulkevat. Saattekin nähtäväksi aimo annoksen maisemia reitiltämme:)
 |
| Lisää kuvateksti |
 |
Vuoret eivät ole hurjan kaukana, vaikka edessä onkin utua. Lämpö ja kosteus tekevät ilmasta hieman utuisen.
|
Neljän ja puolen tunnin jalkeillaolo ja yli kymmen kilometrin kävely suututti jalkamme siihen malliin, että päätimme tilata huomiseksi mahdollisimman mukavan kulkuvälineen Luang Prapangiin. Valinta oli lopulta yksityisauto. Matkaa Luang Prabangiin on vain vähän yli 200 km, mutta tien kunnon takia linja-automatka kestää 7-10 tuntia, sillä bussi rikkoontuu hyvin usein. Matkatoimistovirkailijamme naureskeli, että sovitte vaikka makaamaan autoon, sillä heillä ei ole kuin minibusseja vuokralle. Nekään eivät taida olla kovin mukavia. Eli huomenna suunta Luang Prabang, menemme ottamaan selvää Luang Prabangin salaisuudesta. Hotelli on Villa Maydou Boutique hotel.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti