Vetelimme aamulla unia yhdeksään, koska meillä ei ollut luostariherätystä. Luang Prabangissa kello viisi kuului kellon kilinä ja puoli kuusi joku takoi rumpuja niin, että lähitienoo aivan varmasti heräsi. Esa oli sitä mieltä, että eikö niitä munkkeja voisi vain potkia ylös.
Päivällä kävimme sitten siellä lähikylässä kävelyllä. Oli norsuja ja pieni vaatimaton laolainen kylä. Hiki tuli, mutta se korjaantui iltapäivällä, sillä taivas meni pilveen ja alkoi tuulemaan. Sää muuttui kylmäksi, lämmintä ei ole kuin 20 astetta. Esa veti jo takkia päälle:)
Tällä hetkellä olemme resortin ainoat asiakkaat. Omistajan lisäksi täällä ei taida olla yöllä ketään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti