Ihana rauhallinen huoneemme osoittautui kamalaksi, kun eilen illalla yläkerran väki tuli hotelliin. Katto/heidän lattiansa oli puuta ja niin nariseva, että kuulimme jokaisen askeleen ja jokaisen käännähdyksen sängyssä. Aamusella sitten kävelimme tietokoneen kanssa respaan ja aloimme kysellä, missä se on se parveke, joka kuuluu huoneeseen. "Ei meillä ole sellaisia huoneita." "No mutta katsotaanpas, olemme AGODAN kautta tilanneet huoneen, johon kuuluu parveke. Tässä näin. Meillä ei ole!" "Ja tekö haluaisitte huoneen jossa on parveke?" "Kyllä, koska olemme sen AGODAN kautta tilanneet ja maksaneet." "No jos me sitten vaihdamme teille yläkerran huoneen." Nyt meillä on huone, jossa ei katto narise (paitsi alakertalaisille) ja 30 neliön kattoterassi. Kiitos Agoda. Se on niin iso firma, etteivät hotellit mielellään ota erikoishuonoa palautetta .
Päivän olemme etsineet Luang Prabangin ihmettä. Onhan tämä ihan pikkusievä kaupunki, mutta mitään elämää suurempaa täältä ei vielä ole löytynyt. Olemme tehneet niinkuin meitä kehotettiin; istuneet Mekongin rannan kahviloissa, juoneet Lao-kahvia ja kuljeskelleet sinne tänne rantakatuja sekä hämmästelleet ranskalaistyylisiä huvilarakennuksia. Toistaiseksi olemme sitä mieltä, että LP on unelias söpö pikkukaupunki Mekongin ja Nam Khaun risteyksessä, vuorten ympäröimänä.
Luang Prabangin kokit yrittävät varmaan laihduttaa minua, sillä en meinaa millään saada sopivaa ruokaa, kun Esan tilaukset menevät nappiin. Sen tiedän nyt, että sipulikeitto on kuumaa lientä, jossa isot sipulinpalat turhaan etsivät itselleen toveria. Kana sitruunaruoholla on mustaksi grillattua vanhaa kanaa, josta ei hampailla meinaa saada mitään irti. Kahvi on sentään hyvää, samoin juustotorttu:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti