Hihii! Kenellä on kotiintuloaika? Meidän pitää olla hotellilla viimeistään kello 24.00. Tämä ei koske toki pelkästään meitä vaan koko hotellin asiakkaita. Muutenkin meitä yritetään koulia LP:n kiireettömyyteen. Se alkaa jo aamukahvipöydässä, jossa odotamme aina yhtä ruokalajia kerrallaan. Se täytyy kyllä hotellin eduksi sanoa, että missään emme ole törmänneet niin herkullisiin patonkeihin ja voisarviin kuin täällä. Ne on juuri uunista otettu, lämpimiä ja rapeita, nam! Kananmunan paistamista tässä maassa pitää vielä opetella, sillä emme suostu syömään täällä puoliraakoja munia. Pahimmillaan olemme lähettäneet ne kolmesti (emme tässä hotellissa) takaisin keittiöön ja viimeisen kerran menin perästä ja selitin suoraan kokille, mitä haluamme.
Tänään Otimme iltapäivällä veneen yksityiskäyttöön ja lähdimme risteilylle Mekongille. Veneeseen olisi sopinut meidän lisäksemme kymmenen, mutta kun hintaeroa ei ollut paljoakaan, päätimme olla epäsosiaalisia ja mennä omaan tahtiimme. Kävimme perinnekylässä ja luolassa, jonne oli kerätty hillitön määrä buddhia. Parasta oli kuitenkin katsella maisemia ja puksutella slowboatilla. Kävely ei ole tänään jostain syystä maistunut, joten olemme ajelleet tuktukilla.
Tulimme tässä juuri päivälliseltä, ja siellä taas totesimme, että jos paikallisille ei saa nauraa, niin eivät nämäkään naura turisteille. Olemme vihdoin löytäneet mieleisemme ravintolan ja siellä on tarjoilijoiden työtä helpotettu niin , että asiakkaat ottavat itse juomat jääkaapista. Esa yritti avata jääkaappia saranapuolelta, eikä tarjoilijatyttö uskaltanut muuta kuin seisoa vieressä, pelkäsi kai, että iso korsto heittää koko jääkaapin ulos, jos hän vähän hymyilee. Minulla oli sen sijaan koko päivällisen ajan naurussa pitelemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti