Chiang Mai 8

Olemme nyt mieletämme nähneet Chiang Maista sen, mistä olimme kiinnostuneet.  Meillä oli kotimaassa tarkoitus lähteä täältä perinnekansojen kyliin käymään, mutta tiedot täällä kertoivat, että ne ovat isoja turistirysiä, perinteet ovat sitä, että esim. pitkäkaulanaisten kaulassa on renkaita, joita sitten esitellään turisteille. Päätimme jättää väliin.  Kävimme vielä tänään siellä, mistä aloitimme Chiang Maihin tutustumisen eli vanhassa kaupungissa kiertelemässä ja siinä kaupungin ainoassa julkisessa puistossa.  Pieni, mutta söpö paikka.   Chiang Mai oli aikanaan  Thaimaan pääkaupunki ja täällä oli Lanna-kultuuri voimissaan.  Taksinkuljettajamme valisti meitä, että Lan tarkoittaa riisipeltoa ja na miljoonaa.  Eli kulttuuri oli miljoonan riisipellon kulttuuri.  Kävellessämme vanhassa kaupungissa tulimme siihen tulokseen, että uskonto oli sitten Chiang Main satojen watejen uskonto, sillä niitä riittää.  Emme enää jaksaneet kävellä edes sisään, totesimme vaan, että taas yksi wat. 

Chiang Main ainoa julkinen puisto.

Vaikka kaupungissa on hurjan paljon vihreää.  Puut ovat saaneet jäädä katujen varteen ja antavat tälle oman viihtyisän leimansa,  -ja varjoa auringolta!

Täällä on vielä muutama cyklo käytössä.

Ja ketkäs ne siinä poseeraavat!  Kolmasluokkalaiset uskalsivat kuvaan, ekaluokkalaiset eivät.

Päivät alkavat olla täällä sen verran kuumia että mekin, jotka sitä lämpöä rakastamme, siirrymme mielellämme varjoisiin, ilmastoituihin tiloihin iltapäivän kuumimmiksi tunneiksi.  Viralliset lukemat näyttävät noin 35 astetta, mutta kun tuktukissa pistää käden ulos ja ilma tuntuu kuumalta, täytyy sen olla yli 37.  Niin ja aurinko tietysti tuo oman osansa lämmön kokemiseen. 
Kävimme tässä apteekissa valittamassa yskää.  Apteekkari kyseli oireet, iski tiskiin pullon ja pillerit, 100 bahtia eli 2,5 euroa.  Katselimme hotellilla, mitä olimme saaneet, ja tosi vahvan yskänlääkkeen lisäksi meillä oli antibioottikuuri.  Tämä on yleinen tapa täällä.  Kävelet kadulla apteekkiin ja kuvailet oireet, apteekkari tekee johtopäätökset ja määrää lääkeet.  Muutaman minuutin päästä olet taas kadulla lääkkeet mukana.  Tässä ajassa emme olisi vielä päässeet edes sairaanhoitajan puheille puhelimessa, vaan jonottaisimme yhä. Tuli kyllä mieleen, että onko ihan jokaisen syyn takia käytävä rumba puhelu-lääkärillä/sairaanhoitajalla käynti-laboratoriokokeet-lääkärillä käynti-reseptin kirjoitus-apteekki.

Selasimme vielä eilen nettiä miettien, vieläkö haluaisimme tehdä jotain Chiang Maissa ja löysimme mielenkiintoista tietoa  matkaoppaasta: (Siis suluissa olevat ovat meidän huomioitamme.)
-Vaikka Chiang Main ilmasto on trooppinen, on sää aina etelää viileämpi. (Uskoisiko?  Tai sitten on tosi hyvä, että olemme täällä, etelässä jo alkaisi rasva tiristä)
-Chiang Maiassa matkaaja harvoin heittäytyy lepäämään laakereilleen hotellin uima-altaalle. (Siellä ne samat ihmiset makaavat kuin sillit suolassa.  Käyvät jo heti herättyään varaamassa tuolit ja auringon laskun jälkeen, kun katsomme ikkunastamme uima-altaalle, kaikkein sitkeimmät vielä jatkavat harrastustaan.)
-Päiväretki, jossa reissaaja pääsee leijailemaan puusta puuhun gibbon-apinan tavoin, päättyy maan pinnalle. (No takuulla, mutta miten!)
-Polkupyörällä seikkaileminen on mainio tapa nähdä Chiang Mai. (No, jos meiltä kysytään, niin liikenne huomioon ottaen sen sairaalat.)
-Myös moottoripyöräily normaalia varovaisuutta noudattaen on Chiang Maissa turvallista. (Vaikka maksettaisiin, emme lähtisi liikenteeseen.)
-Autonvuokraus on myös mainio tapa tutustua Chiang Maihin ja sen ympäristöön. (Tarkoittanee poliisiasemia ja putkaa, sillä liikennesääntöjä on tasan yksi.  Turisti on aina syyllinen.)
-Chiang Main yömarkkinat kuuluvat jokaisen matkaajan pakollisiin pysähdyspaikkoihin. (Ihan varmasti, sillä ihmistä on kuin pipoa.  Eteenpäin ei pääse!)
-Asiallinen tinkiminen kuuluu yömarkkinoiden luonteeseen. (Ja jos kaupat syntyivät, olet todennäköisesti maksanut liikaa:))
-Nälän yllättäessä apu löytyy läheltä. (Mutta voi olla, että toilettia voi joutua etsimään kauempaa.)
-Pienellä pääsymaksulla pääsee kokemaan täysin erilaisen palan Thaimaata. (Hmm?)
- Päiväretkeläiset pääsevät auttamaan hoitajia elefanttien pesemisessä ja ruokkimisessa.  Myös pidempiaikainen vapaaehtoistyö onnistuu.  (Ja vapaaehtoistyön pituus riippuu siitä, minkälaisen rikoksen olet sattunut tekemään.)
-Turistit voivat vierailla kampusalueella vilkuilemassa thaimaalaista opiskelijaelämää.   :D   (Mutta älkää tehkö kuten ne kiinalaiset.)

Herää kysymys, oliko meillä tekemisen puutetta:)
Uima-allaskin tuli tänään testattua, sillä siellä oli vähän vähemmän ihmisiä kuin normaalisti.  Ja kävimme saunassa, ihan rehellisessä suomalaisessa saunassa.Helin kanssa oli saunassa samaan aikaan kiinalainen rouva ja päätin kysyä häneltä kohteliaasti, mistä hän on kotoisin.  Rouva nousi istumaan ja heitti reilusti löylyä kiukaalle.  Kun pahin kuumuus oli hälvennyt, päätin yrittää uudelleen.  Rouva vilkaisi minua, nousi istumaan ja heitti taas oikein kunnolla löylyä kiukaalle.  Kolmatta kertaa en uskaltanut kysyä.  Aloin epäillä, että hän ei osannut englantia.

Chiang mai 7

Olimme sopineet kuljettajamme kanssa lähtevämme tänään kuningatar Sirikitin kasvitietelliseen puutarhaan.  Paikka oli hieno, rahalle sai erittäin hyvin vastiketta.  Oli kaktustarhaa, lihansyöjäkasveja, lumme/lootustarhaa, orkideatalo ja kaiken huippuna sademetsä vesiputouksineen ja kasveineen...  Chiang Main resurssit huomioon ottaen paikka oli erittäin hyvin hoidettu ja toteutettu.  Lisäksi sieltä löytyy påaljon polkuja, joista me kiersimme vain puro/vesiputouspolui. Kuljettajamme kertoi,  että siellä ei käy paljonkaan turisteja, turistit haluavat vaan ratsastaa norsuilla.   Sääli, sillä paikka on todella näkemisen arvoinen.

Yksi kuva botanic gardenin sademetsästä.

Lumpeita oli kymmenittäin eri värisiä ja kokoisia.

Näiden halkaisija oli vajaa metri.  Pienempiä löytyi toisesta kasvihuoneesta ja raatokukankin bongasimme.

Ah ja voi, on ihanaa olla jättiläisorkideoiden saartamana!

Kuljettajamme suhtautumista kiinalaisiin kuvastaa hyvin se, että heti toivotettuaan hyvää huomenta hän naureskellen näytti päivän lehteä, jossa kerrottiin, että neljä kiinalaista oli pidätetty huonosta käytöksestä; olivat saaneet jostain yliopisto-opiskelijoiden pukuja, esittäneet opiskelijoita, polttaneet ja riehuneet ne yllään.

Koluttuamme tarpeeksi puistossa halusimme nähdä vielä Mae Rimin vähän suuremman vesiputouksen.  Kiva paikka sekin, harmi, ettemme ottaneet uimapukuja ja piknikvälineitä mukaan, sillä paikka oli kuin tehty rentoutusta varten.

Mae Rimin vesiputouksilla on kytmmenen erilaista putousta, tässä yksi niistä.

Päivän lehdestä vielä luimme, että Thaimaan pääministeri Yingluck Shinawatra on tullut tänne Chiang Maihin tarkastamaan hallinnon projekteja.  Tämä on hänen kannatusaluettaan.  Tulevaisuus näyttää, milloin hän palannee Bangkokiin. 

Päivän kysymys: Kuva sisältää informaatiota, mutta jotakin tarkoituksellisesti puuttuu.  Mitä?  (Oliko eilinen kysymys liian vaikea tyttärille?)

Chiang Mai 5

Muistavatko tyttäremme seuraavan tapauksen, missä ja mitä tapahtui.  Euroopassa oli ollut levotonta ja olimme eräässä maassa.  Yhtäkkiä kuulimme jotain outoa ja näimme turistialuetta lähestyvän auton, joka levitti ympärilleen paksua, läpinäkymätöntä sumua, joka peitti kuin pumpuli talot ja pensaat.  Ihmiset juoksivat ympäriinsä ja me sulkeuduimme varmuuden vuoksi hotellihuoneeseen ja laitoimme ikkunat kiinni.  Sama tapahtui viime yönä, mutta nyt tiesimme mistä oli kyse. Muistitehtävät vaikeutuvat:)

Chiang Main lähettyvillä 1600 metrin korkeudessa on Doi Sutep temppeli, jota kehuttiin meille kovasti.  Uskoimme ja lähdimme katsomaan.  Temppeli oli hieno Esankin mittapuun mukaan.  Sinne johtaa 306 porrasta, mutta Heli ei halunnut näyttää keitetyltä ravulta, joten menimme vaunulla ylös ja tulimme portaita alas.  Kullassa ei ole säästelty ja kukkulalta näkyy Chiang Main koko hienosti.  Kaupungin yllä on kuitenkin hieman sumua/savua.



Kullan kimallusta Doi Saket (Doi Sutep) temppelissä

Siitä alkaa 306 porrasta, lohikäärmeen häntä on kaiteena ylös asti.

Vakituinen taksikuskimme ei ollut väijyntäpaikalla, joten vaihdoimme kuljettajaa. Meille kerrottiin, että turisteja on Chiang Maissakin normaalia vähemmän, mahdollisesti levottomuuksien takia.  Kiinalaisia on, mutta heistä ei oikein tykätä.  Kuljettaja kertoi, että hän maksaa tyttärensä opinnoista (opiskelee sairaanhoitajaksi) 70 000 bahtia vuodessa.  Se on sellaiset 1700 euroa.  Summa ei vaikuta suurelta, mutta kuljettajamme oli tänään kanssamme 6 tuntia, ajoi välillä, kulki kanssamme ja odotti välillä.  Tästä päivästä hän pyysi 1500 bahtia eli noin 35 euroa.  Kun siitä ottaa pois auton kulut, ei summa päätä huimaa.  Ja kuljettaja oli hyvin tyytyväinen, varsinkin kun lisäsimme summaan vähän hyvän hoidon lisää.  Hän on kuljettajamme huomennakin, toivottavasti malttaa pitää kätensä paremmin ratissa ja katseen tiessä, oli peräänajo hiuskarvan varassa, kun hän kaiveli esitteitä, mitä voisimme huomenna tehdä.
Illalla kävimme Night Safarilla.  Vaikuttavinta siellä oli valo/äänishow vähän Singaporen malliin, mutta pienemmässä mittakaavassa.  Ajelimme myös eläinten seassa, aika tylsää hommaa, sanoi Esa.  Mutta hyeenat olivat mielenkiintoisia ja kirahvin koko nuskomaton, kun se työnsi päänsä vauanuun ja halusi ruokaa.

Todiste siitä, että eläimiä oli, niitä oli vaan mahdoton kuvata pimeässä.

Night Safarin valoshowta.

Chiang Mai 5

Tämä kaupunki on ihan hassu!  Muutama päivä sitten lähdimme kävelylle eri suuntaan ja kävelimme toista tuntia löytäen itsemme yömarkkinoilta.  Tänään lähdimme toiseen suuntaan ja kävelimme 20 minuuttia ja emmekös löydä itseämme niiltä samoilta yömarkkinoilta.  Koska kilometrien pituus ja minuuttien kesto vaihtelevat täällä, on kai ihan luonnollista, että paikat ja suunnatkin muuttuvat :O

Halusimme mennä tänään katsomaan kasveja eläinten sijaan ja kyselimme kauniita puistoja matkatoimiston virkailijalta.  Hän neuvoi meidän Royal Park Rajapratiin.  Nappasimme matkalta tutun tuktukkuskin ja muutaman kymmenen minuutin kuluttua olimme sitten kuninkaallisessa puistossa.  Kyllä, paikka oli tosissaan hieno, todella hyvin hoidettu, iso ja kertoi thaimaalaisten suhtautumisesta kuninkaaseensa. 



Thaiamaan lipun vieressä liehuu kuninkaan lippurivistö.

Näimme kukkia koko kevään tarpeeksi.  Puutarha työllistää uskomattoman määrän puutarhureita.  Kaikki on loistavassa kunnossa ja todella kaunista.

Orkideapuutarhassa

Ja arvatkaapa, keitä oli tutustumassa kuninkaalliseen puutarhaan

Kuninkaalliselle paviljongille johti pitkän pitkä käytävä.  Käytävän reunoilla olevissa kopeissa oli kuninkaan elämästä kertovaa tietoa.

Kuninkaallinen paviljonki

                                                                                                                                                                                                                       

 

Iltapäivällä kävimme sitten hieronnassa.  Esa kyllä valitti, että taisi olla selkä paremmassa kunnossa ennen hierontaa, mutta minusta se oin aina yhtä rentouttavaa.

Kun me täältä kirjoittelemme kiltisti joka päivä teille omasta olostamme, olisi tosi kiva kuulla, mitä sinne teille ja Suomeen kuuluu.  Kommenttipalstalla hoituu helposti...

Chiang Mai 4

Aamupäivällä nappasimme taksin ja otimme suunnaski Maerimin laakson.  Siellä on ötökkäpaikka.  Skorpionit, perhoset, kovakuoriaiset ja muut mönniäiset olivat sen verran kiinnostavia, että tyoista tuntian kului joutuisasti.

Sitten teimme jotain sellaista, mitä emme aio tehdä toista kertaa eläissämme.   Pysähdyimme Tiger Kingdomiin ja ostimme liput.  Katselimme, miten ihmiset leikkivät muutaman kuukauden ikäisten tiikerinpentujen kanssa.  Vuoden ikäiset tiikerit leikkivät oppaiden kanssa ja ihmiset kuvasivat niitä häkin sisältä.  Oppaamme johdatti meidät kahden oven kautta eteenpäin ja huomasimme itse olevamme TIIKERIEN HÄKISSÄ SISÄLLÄ.  Sitä siis tarkoitti, kun meiltä kysyttiin, minkä kokoisista tiikereistä olemme eniten kiinnostuneita ja sanoimme, että suurista.  Huomasimme, että tiikerin katse on objektiivinen, pistävä ja arvioiva, kynnet ja hampaat hyvin kookkaat ja suu suuri! Ja ne katsoivat meitä suoraan silmiin.  Kanssamme neljän tiikerin tiikeriaitauksessa olevalla eläintenhoitajalla oli puolen metrin pituinen ohut bambutikku turvana.  Tiikereitä tuli pidettyä tarkasti silmällä, kun ne kuljeskelivat lähellämme.  Tiikerin koskettaminen on ihmiselle yllättävän vaikeaa.  Iso tiikeri on läheltä katsoen todella massiivisen oloinen ja voimaa uhkuva.  Kysymykseen, onko kukaan kuollut täällä, oli vastaus: "Ei vielä:"  Vastuuvapaus ja vakuutuspaperit piti kuitenkin allekirjoittaa.  Jos tiikeri ja ihminen tulevat polulla vastakkain, on ilmiselvää, kumpi väistää.

Tiikereiden jälkeen  oli rentouttavaa syöttää karppeja ja  antaa pulssin tasaantua:)

Illansuussa kävimme tutustumassa Paradise Art taidemuseoon.  Kokemus oli positiivinen yllätys  ja meillä oli hauska parituntinen aktivoivien teosten parissa.  Kuvissa on muutama teos museosta.

Kuvia Chiang Mai

Koviksia Chiang Main hyönteispuutarhassa (eläviä!)



Tiikerin murina on sitä vakuuttavampaa, mitä  lähempää se kuuluu.  Ihminen vähän arastelee vahvempaansa.  Tämä neiti-tiikeri on todella elävä, 2,5 vuotta vanha.

Ei tullut mieleenkään yrittää ratsastaa tällä!  Samassa häkissä kuitenkin oltiin ja häkin oven suuntaa tuli pidettyä silmällä.

Isot karpit ja kissakalat ruokatauolla.

Näin käy jos on liikaa uima-altaassa:)

Parantelee vähän!

Rotko ei ole niin syvä kuin miltä näyttää.

Chiangmai3

Heräsimme aamulla matkijalinnun lauluun.  Kun hetken hämmästelimme asiaa, tajusimme, että kyseessä oli kuitenkin viereisessä huoneessa soiva oikea puhelin.  Tähän matkijalintuun törmäsimme Zen-hotellissa.  Se osasi ainakin kaksi puhelimensoittoääntä, konsolipelin ampumisen, auton torven tööttäilyt, madamelle viheltelyt, kissan naukumisen, kyyhkysen kujerruksen ja aimo kasan sanoja, mm. "what", kaikkia emme ymmärtäneet.  Yritin opettaa sille "hei", mutta se sanoi vaan koko ajan "what":)  Mutta uskomaton matkija!  Äänet olivat niin aitoja, että niitä ei millään olisi uskonut linnun ääniksi.

Kiertelimme tänään paikallisia ostoskeskuksia, mutta totesimme taas kerran vaatteet liian pieniksi.  Muuta tarpeellista löytyi.  Illalla hurutimme tuktukilla vanhaan kaupunkiin ajatuksella katsella sen valoja, mutta siellä oli sunnuntaimarkkinat ja niin paljon ihmisiä, että katsoimme päivällisen jälkeen parhaaksi siirtyä kotihotelliin.  Täällä on jännä tapa toivottaa hyvää yötä, tänäänkin saimme kukkaset.

Seuraavaksi kysymys tyttärillemme.  Seuraava kuva muistuttaa jostain paikasta.  Muistelkaapa ja kertokaa meille, mitä tästä kuvasta muistuu mieleen ja missä olimme?



Kuvia Chiang Mai

Chiang Mai hotellimme katolta kuvattuna

Vanhaa kaupunkia ympäröivää vallihautaa, kuten myös alla olevassa kuvassa.

 

 

Auringon laskiessa olimme vielä kävelemässä Ping-joen rantaa kohti sitä näkemäämme siltaa.



Yömarkkinoilla

Lähdimme liikkeelle Buddhan ohjeita noudattaen.  Lopussa lukee Own Mind.  Ja kuten yllä näkyy, löytyi makaavaa, iloista, istuvaa, erikokoista ja erinäköistä Buddhaa.  Ja kuten kuvien järjestyksestä näkyy, tietokone eli taas omaa elämäänsä ja vaihteli kuvien järjestystä mielensä mukaan!


 

Chiang Mai 2

Olipa pitkästä aikaa herkullinen aamupala!  Illansuussa kävimme puntarissa kaupungilla ja varsinkin Heli huomasi, että olisi ollut paljon parempi, jos aamupala olisi ollut paljon vähemmän herkullinen;(

Kiertelimme tänään vanhaa kaupunkia.  Se on pääosin täynnä turisteille tarkoitettuja kauppoja ja ravintoloita, välistä löytyy Vatteja ja museoita.  Koko aluetta kiertää vallihauta.  Emme jaksaneet ihan koko vanhaa kaupunkia koluta, sillä Heli alkoi pärskimään, taisi lentokoneesta tulla pieni nuhan poikanen.  Esa söi koko matkan herkullisimman aterian yhdessä pienessä katuravintolassa, hinta 80 senttiä.

Illalla lähdimme pienelle kävelylenkille joen varteen.  Ylikulkusillalta katsoimme, että vähän matkan päässä on kaksi muuta siltaa, kävellään niille ja tullaan sitten jommankumman kautta takaisin samalle puolelle jokea.  Kävelimme ja kävelimme, mutta siltaa ei vaan löytynyt.  Meillä ei ole selitystä siltojen katoamiseen, kai kangastuksiin on pakko uskoa.  Tunnin kävelyn jälkeen löytyi lopulta silta ja löysimme itsemme onnekkaasti yömarkkinoilta.  Sieltä löysimme myös, JIPPII, Mäkkärin ja söimme SUOLAISIA ranskalaisia.  Kahden viikon erittäin vähäsuolaisen ruoan jälkeen maistui hyvältä. 

Chinang Mai

Pomppuisen lennon jälkeen pääsimme Chiang Maihin ja olemme laitelleet hotellihuonettamme mieleiseksemme, onhan tämä nyt kahdeksan seuraavaa päivää meidän kotimme.  Hotelli tuntuu mukavalta, huoneemme on 14 kerroksessa auringonlaskun puolella.
Hämmästyimme juuri äsken, kun meille tuotiin iso kassillinen herkkuja ja kukkia.  Se vähän harmittaa, kun mistään emme löytäneet Ruotsi-Suomi ottelua.


Omalla terassilla oli hauska istua, kuunnella viidakon ääniä ja katsella tähtiä.

Rauhasta suurkaupungin hälinään, kuva huoneemme ikkunasta.

Yhteenveto Laosista

Vietimme vajaat pari viikkoa Laosissa ja tässä yhteenveto maasta:

Meillä oli Laosissa kolme pääkohdetta, Vientiane, Vang Vieng ja Luang Prabang.  Kaikki kolme kohdetta olivat käymisen arvoisia.
 Vientiane tarjoaa muutamaksi päiväksi katselemista ja leppoisaa oleskelua, hyviä ruokapaikkoja on paljon ja pääkaupungin tapaan myös ostosmahdollisuuksia.  Kaupungin keskustaa hallitsee puisto, jossa on keskellä riumukaari.  Kaupungin Thaimaan puoleista reunaa rajaa leveä Mekong-joki, jonka varrelle on tehty pitkä rantapromenadi.  Nähtävyydet on katseltu muutamassa päivässä, ellei sitten ole tosi innokas temppelitutkija.  Keskustan ulkopuolella on tyypillistä aasialaista kaupunkikuvaa.
Vang Vieng yllätti hienoilla maisemilla, rauhallisuudella, mukavilla kävelyreiteillä ja negatiivisesti myös hintatasolla.  Laosin luonnossa yhtyy täällä parhaat ja näyttävimmät puolet.  Nähtävyydet ja tekeminen keskittyvät pelkästään luontoon.  Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka niille, jotka pitävät luonnosta ja maisemista.  Täällä olisi helposti kulunut päivä pari kauemmin.
Luang Prabang oli meille mysteeri, jonka halusimme selvittää.  Kaupunki on hyvin suosittu ja korkealle arvostettu matkailijoiden keskuudessa. Kuvien ja nähtävyyksien perusteella sitä oli vaikea uskoa.  Kaupunki vaikutti perin tavalliselta ja niin se pohjimmiltaan olikin.  Tulimme lopulta siihen tulokseen, että kaupungin suosio perustuu siihen, että siellä ei ole mitään ärsyttävää.  Kaikki sujuu ja ihmisille annetaan mahdollisuus olla oma itsensä hienotunteisella tavalla.  Käsitys Luang Prabangista parani koko siellä olomme ajan.  Kaupungissa on hyvää ruokaa, siellä ei ole kaksihintajärjestelmää, jalkakäytävät ovat aasialaisittain hyvässä kunnossa, viemärit eivät pahemmin haise, kadut olivat  rauhallisia ja kasvillisuutta oli paljon... Viikko Luang Prabangissa vierähtää kyllä leppoisasti.
Viimeiseksi halusimme Laosista maaseutu/viidakkoelämyksen.  Vaikka hintataso oli kova, metsän keskellä eläminen oli erikoinen ja voimia antava kokemus.


Ihmiset  Laosissa ovat ystävällisiä, emmekä kokeneet missään vaiheessa minkäänlaista uhkaa.  Alueet, joissa me liikuimme, koimme turisteille turvallisiksi alueiksi. 
Kielitaitoa hotellien ulkopuolella on erittäin vähän ja Laosissa pärjää paremmin ranskalla kuin englannilla.
Laos on vielä yleisesti ottaen edullinen maa, mutta turistikohteissa hinnoittelu on varsin mielivaltaista.  Esim. Vang Viengissä tuktuk-kuskit halusivat 100 000 kipiä eli n. 10 euroa parin kilometrin matkasta, kun taksi ajoi meidät mutkaista tietä yli 200 km 70 eurolla.  Tämä kuljettaja sai runsaat tipit.  Varsinkin Vang Viengissä kauppalasku saattoi olla mitä vain, tulimme siihen tulokseen, että jotkut myyjät arvioivat, mitä asiakas on valmis maksamaan.  Luang Prabangissa ei ollut tätä!  Dollarin käyttökelpoisuus vaihtelee alueittain.  Esim. Vientianessa dollarin käyttäjä joutui maksamaan yli 10 % enemmän kuin kipeillä maksava, eli kipejä kannattaa vaihtaa. Nettitiedot näiltä osin eivät pitäneet paikkansa.
Laos on Aasian maista varmaan yksi siisteimpiä ja tällä hetkellä täällä on tupakoimattomuuskampanja meneillään. 
Hotellit eivät ole Laosissa yhtä hyvätasoisia kuin naapurimaissa.  Hotellien varustustasoa on liioiteltu ja aamupala on keskihintaisessakin hotellissa melko vaatimaton.  Jouduimme usein vaatimaan sitä, mistä olimme maksaneet.  Pienen ystävällisluontoisen neuvottelun jälkeen se yleensä järjestyi.
Laos ei sovi ihmisille, jotka ensimmäistä kertaa matkustavat Aasiaan, mutta täydentää mukavasti kokonaiskuvaa alueen valtioista.

Kuvia vuoripuro

Zen Namkhan 3

Pörräsimme aamulla kanoottimaisella pitkähäntäveneellä lähistöllä sijaitseville pienille vesiputouksille.  Vaelsimme vuoristopuroa ylöspäin ja ihailimme pieniä lammikoita ja luonnonmuodostelmia.  Takaisinpäin tullessa ei venekuskimme ollutkaan odottamassa meitä, kuten oli sovittu, vaan jouduimme  maksamaan toiselle kuskille 100 000 kipiä päästäksemme hotellille.  Täällä on enemmän rahastuksen makua kuin Kambodzassa tai Vietnamissa, vaikka m uuten onkin miellyttävä maa.

Loppupäivä kului loikoillessa ja pelaillessa.  Eiköhän tällainen paikka ollut ainutkertainen elämässämme.  Huomenna meilä olisi lento takaisin Thaimaan puolelle, Chiang Maihin, olisiko hotellin nimi ollut Empress.

Lisää kuvia Zenistä

Tuolla keskellä ei mitään näökyy meidän kämppä. 



Laosissakin syödään paljon kasviksia, kuva lähikylästä.

Vesipuhveli oli ihan rauahallinen, vaikka se lipoikin huuliaan epäilyttävästi.
 

Kuva erään talon sisälktä, jossa kävimme "tapaamassa isää".  Oliu juuri ruuanlaitto meneillään.

Tässä ei ole kysew roskista, vaan tarvekaluista kodin ulkopuolella. Esim. häkit ovat kanoja varten. 

Paikallisen koulun luokka, lapset olivat valitettavasti lounastauolla.   

Ihminen kykenee tekemään muovista kukkia, mutta luonto kykenee tekemään niin muovisen oloisia kukkia, että niitä on todella vaikea erottaa muovista.  Luonto jäljittelee muovia paremmin kuin ihminen luontoa.  Tällaisesta kukasta nupullaan meillä oli jo eilen kuva.