Aamulla kuudelta ylös ja sitten taksilla kohti Ayatthayaa. Tavalliseen tapaan kuljettaja jonka kanssa oli sovittu matka ei tullutkaan paikalle vaan oli jälleenmyynyt reissun nuorelle jannulle. Onneksi tämä osasi senverran Englantia että selvittiin. Suomessakin säästyisi melko rahat kun kirurgi ulkoistaisi hommat harjoittelijalle joka halvimmalla vetelisi mahan tai mikä nyt olisi kyseessä auki ja poistaisi jotakin suurinpiirtein sovittua. Suomessa on sopimusyhteiskunta. Sitä voi myös ymmärtää niin että pidetään kiinni sovitusta.
Matka sinänsä oli odotetunkaltainen; vanhoja rakennuksia ja paljon kävelyä. Ayatthaya on olemukseltaan kuitenkin hyvin kaukana Kambotsan Angor Watista. Mittasuhteiltaan Angor on yli kymmenkertainen ja olemukseltaan tämä viidakosta raivattu kaupunki on vaikuttava näky. Se on kuin puunjuurien ja runkojen vangiksi jäänyt aika jota voi katsella suoraan menneisyyteen. Menkää sinne.
Kuninkaan kesähuvila on pramea paikka. Ensialkuun se tuntuu vähän liioittelulta mutta on muistettava että kunikaaseen suhtaudutaan kuin jumalaan. Tästä tuli esimakua kun vähän alle polven pituiset shortsit olivat liian epäkunnioittavat ja niitä piti jatkaa parikymmentä senttiä jotta nilkat peittyvät. Shortsien päälle piti vetää toiset vähän pidemmät jotta voi mennä sisään. Siellä sitten käpysteltiin edestakasin hämmästelemässä kesähuvilan ympäristöä. Hienosti hoidettua oli. Ehkä voisi satsata erilaisten temppelien ja palatsien lisäksi myös jalkakäytäviin jotka ovat surkeassa kunnossa ja ovat vaaraksi nilkoille ja ovat myös turvariski koska on liikenteen seuraamisen ohella katsottava tarkkaan mihin astuu ettei putoa kuoppaan. Vasemmanpuoleinen liikenne lisää vaaraa koska tietä ylittäessä katsoo aluksi väärään suuntaan ja astuttaessa tielle auto voi olla jo kintuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti