Nakhon Pathom jäi taakse taksin kurvatessa päätielle. Kuski ehdotti käyntiä poikkeuksellisessa temppelissä jossa on Thaimaalainen ja Kiinalainen pyhättö ovat aivan vierekkäin. Peltojen ympäröivä kukkula on rakennettu täyteen loistokkaasti koristeltuja rakennuksia. Lisäjännitystä toi köysirata joka ääntelehti pelottavasti. Paikalla oli huomattavan paljon autoja ja käytännössä lähes ruuhkaa vaikka matkailu on vielä toipumassa koronasta. Matkaesitteistä tätä paikkaa ei löydy. Ruokailua turistirysässä tienvarressa ja kohti seuraavaa majapaikkaa.
Saavuimme ennen kolmea ja hetken odottelun jälkeen huoneeseen. Tällä kertaa kämppä näyttää hyvältä ja näköalakin on hieno. Parvekkeelta avautuu joelle Indiana Jones näkymä ja trooppinen ilmanala täydentää tunnelmaa. Kävimme kävellen rautatiesillalla joka vie Kwai-joen yli.
Kolmipyörällä takaisin hotellille ja sitten syömään liikaa ruokaa. Aamiaisella en käyttänyt silmälaseja. Olisi pitänyt. Eräs porkkananpala ei ollutkaan porkkanaa vaan helvetillinen CHILIPALKO!!!!. Kipu suussa levisi nopeasti pitkin kasvoja jotka turposivat heti. Kylmä hiki nousu pintaan ja silmät vuosivat vettä. Olin juuri syönyt riisit loppuun sekä leivänkin. Suola auttoi hetkeksi mutta hirveä polte lamautti toimintakyvyn. Hiljalleen kipu hellitti mutta varttitunnin päästä haalea kahvi tuntui tulikuumalta. Matkailu antaa ikimuistoisia kokemuksia. En sano niin että en toivo tätä pahimmille vihamiehilleni vaan niin että se olisi tosi mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti