Kotiinpaluu kuuluu onnistuneeseen matkaan. Aamulla taksilla lentokentälle ja sitten 14 tuntia lentoa. Takapuoli tuppasi puutumaan ja yritin ajatella mitä on olla puristuneena viikko rakennuksen alle. Ei helpottanut mutta tuntui pahalta niitten puolesta joita tilanne koskettaa. Omasta mielestäni osaan kuvitella ja asettua toisen asemaan hyvin mutta oman kuolevan pikkulapsen vaikerrus raunioissa joka päivien mittaan hiljenee on jotain missä on raja jota ei voi kuvittelemalla ylittää.
Lentokentällä byrokratia pääsi yllättämään. Ostin pussillisen kuivattuja mangoja jotka ovat kuin makeita karkkeja. Kassa halusi nähdä passini ja vielä lentolippuni ja piti allekirjoittaa kuitti kosketuskynällä kassapäätteeseen. Jospa ne olivat Kovia Mangoja joita syömällä matka menisi nopeasti. Helsingissä on sama protokolla kun ostaa tiukkaa viinaa jota viedään EU:ulkopuolelle. Siitä saa loputkin verot pois joten hinta tippuu merkittävästi. Tämä tietenkin jos osaa kysyä asiaa.
Tuuli on riesa lentoliikenteessä koska sen ajallinen vaikutus on tosi ikävä sillä sen hidastavaa vaikutusta ei saa takaisin toiseen suuntaan täysimääräisenä. Et siis usko! No jos lentokone lentäisi 200 km tyynessä säässä 200 km/h nopeudella niin sinne ja takaisin menisin 2 tuntia. Jos vastatuulta olisi ensiksi 200 km/h niin jäisi tekemättä koko matka. Paluumatkan 400km vauhti ei paljoa auttaisi. Täten on Pelle Miljoonan esimerkillä sinne ja takaisin todistettu aukottomasti että kannattaa lentää myötätuuleen. 14 tuntia lentokoneessa puutuvilla jäsenillä ajatteleva ei voi olla väärässä!
Paluumatkalla ollessani notkistelemassa jalkoja pidin toista kättä varauloskäytäväoven ulokkeella päällä. Lentoemäntä huomautti että siinä ei saa pitää kättä! (Kuva) Ilmeisesti on vaara että joku nojaa oveen ja se putoaa maahan. Tällöin alipaine imee matkustajat yläilmakehään ja aiheuttaa ohjaamossa ikävää vetoisuutta. Ehkä juuri siksi oven päällä ei saa pitää kättä.
Koneen myöhästyminen pisti ajan tiukalle koska viimeinen juna lähti Lappeenrantaan 20.36. Matkalaukku tuli hihnalle 20.07 josta sen nappasimme. Lähijunakin näytti riskiltä joten otimme taksin oven edestä 20.16. Tämä oli Tikkurilassa 20.32 joten kun laskeuduimme raiteelle niin juna oli juuri pysähtymässä. 15 asteen pakkanen puri ilkeästi naamaan ja paluumuutto vaikutti huonolta ajatukselta mutta junaan nousi kuitenkin mielellään olihan liputkin jo maksettu. Teija nouti asemalta ja kotiovella huomasi että kodin mukavuudet ottaa mielellään vastaan. Saunassa kiuas on perinteisesti ”rikki”joka johtuu tottumisesta kuumaan ilmanalaan ja mieto löyly hämmentää ja sitä tovin ihmettelee mistä sitä maksaa kun Bangkokin iltapäivällä on sama olo ihan ilman sähkölaskua. Hyräilin :” Oon kotona taas täällä kylmässä maas missä hirvet ja kauriitkin käy”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti