perjantai 3. helmikuuta 2023

Hua Hin ja Magnoliakuja jäivät taakse

   Puoliltapäivin yritimme lähtöä taksilla kohti Nakhom Pathonia. Alku oli tahmea koska taksi ei löytänyt Baan Finlandiin ja jouduimme lähettelemään osoitetta ja neuvoja kuskille. Lopulta perille Diary hotelliin jossa haikeana muistelemme Baan Finlandin pehmeitä sänkyjä sekä järkevää kalustusta. Tämän hotellin arkkitehti vetää vertoja tasakattomaakareille. Jo hotelliin tulo oli hankalaa jyrkkien portaitten takia jotka jatkuivat siten että respakerroksesta joutui kantamaan laukut vielä yhden kerroksen ylöspäin ennenkuin pääsi hissille. Huoneemme on suite jossa ei ole edes kahta tuolia eikä kunnon pöytää. Tilaa kyllä on. Aamiaiskupongit pitää hakea joka päivä erikseen. Respassa ei kukaan puhu sanaakaan Lontoota ja kommunikointi tapahtuu puhelimen kääntäjän välityksellä. Sänky on niin kova että aion tutkia sitä joskus tarkemmin koska siellä ei voi olla jousia sisällä. Vedenkeitin on kuten luvattu mutta ei mukeja ei teetä tai kahvia. Parvekkein on mutta vain yhden neliön johon AC -puhaltaa. Kattoterassikin on mutta se on päivällä lukittu. Kirjoitan tätä sillä ainoalla tuolilla ja ipatti on aputiskin päällä. 

Illalla kävelimme paikallisen puistoon jossa oli liskolampi ja noin satakiloisia lihavia liskoja. Tämä on yliopistokaupunki joten puisto oli täynnä nuorta väkeä. Puisto suljettiin illalla kuudelta ja portit napsahtavat kiinni. Alkoi pakosuunnitelman teko. Pizzakuskia seurailemaan löysimme poistumisväylän ja seikkailimme pitkin pimeitä kujia hotellimme. Ipatti muuttelee sijamuotoja miten tahtoo ja aiheuttaa kirjoitusvirheitä vaikka tarkoitus lienee ollut päinvastainen. En vaan jaksa enää niitä korjailla.

Seuraavana päivänä suuntasimme Wat Samphranille. Taksi saatiin kuin saatiinkin lopulta hotellin eteen noin viidellä puhelinsoitolla. Siitä noin puolen tunnin ajo paikan päälle. Jos Suomesta ostaa kiinteistön niin pitää varoa hometta. Thaimaa on lohikäärmeiden seutua joten tämä vaara on myös otettava huomioon. Kuvat selventävät asiaa. Koko lysti kustansi 30e taksimatkoineen ja vapaaehtoisine pääsymaksuineen. Sitten levähdyksen jälkeen kaupungille syömään sikahalvalla ja kuvasin graffiteja matkalla.

Illalla taksilla yömarkkinoille ja taksilla myös takaisin Maailman suurimman Pagodan kautta. Komea on. Kuvia tulee kohta koska en halua kaataa konetta ja kirjoittaa kaikkea uudelleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti