Try try again. Uusin eväin kohti kunkkujen venemuseota. Nana- asemalta yhden vaihdon kautta Saphan Taksinille joka oli tuttua seutua edellisiltä matkoilta. Sen laiturilta public Boat 32 bht yhteensä ja sillä päästiin museon kohdalle ja Helikin ehti hypätä pois kyydistä. Google maps ohjasi meidät pitkin jännittäviä sivukujia museolle. Opastus oli kyllä olemassa, mutta helposti huomaamaton maalattuna harmaisiin muureihin spraymaalilla. Harva turisti eksyy tänne paikallisten asuttamille alueille joilla ei ole aina edes lattiaa rakennuksissaan. Pienet hökkelit ovat vailla mukavuuksia ja mahdollisimman yksinkertaisia koottuna erilaisesta kierrätystavarasta. Bangkokin kävijät näkevät vain suuret hotellit ja liikenneruuhkat matkoillaan kauppakeskuksiin, paikallisten asukkaiden olot jäävät lähes kaikilta näkemättä. Länsimainen kerskakulutusihminen on tavallaan eristetty todellisuudesta. Erilaiset valtuuskunnat matkoillaan yöpyvät viiden tähden hotelleissa ja tapaavat vain koulutettuja ihmisiä eivät kohtaa maailmaa sellaisena kuin se on. Nimitän tätä viiden tähden selitykseksi.
Museo löytyi ja oli avoinna toisin kuin eilinen matkamyyjä väitti. Valehteli päin naamaa kuin paraskin Tuk-Tuk huijari. Bangkokissa on jo tapana väittää jonkin kohteen johon turisti on matkalla, olevan suljettu mutta ei hätää ota tästä minun matkapakettini. Museon veneet olivat vaikuttavan hienoja ja kuvaa niiden käytöstä tehostettiin videon avulla missä kokonainen armada seilasi Chao Phraya-jokea pitkin tarkkaan määrätyssä järjestyksessä,kuningas tietenkin aivan keskellä. Kuningashuone on instituutio jonka arvostus on todella merkittävä. Paluumatka sujui tällä kertaa helposti. Veneellä Saphan Taksinille ja sieltä ilmarataa pitkin Nanalle ja kävellen kämpille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti