Kappalejako ja adrenaliini

        Ipad ei suostu minun kirjoittamaani kappalejakoon. Yhdistää ne muitta mutkitta samaan pötköön. Ehkä jokin algoritmi pitää hyödyllisenä hiukan kiusata Esaparkaa. On totta että se saa aikaan potutusta mutta tiedän että lukijat ymmärtävät töksähtelevän asun ja en ihan tarkoituksella kirjoitakaan helposti pureskeltavia asioita vaan hieman lyhyesti ja tylysti.

Sotia siellä ja täällä

      Maailmanmahdin historiaan kuuluu tietenkin koko joukko yhteenottoja milloin kenenkin kanssa. Se mikä ihmetyttää on yllättävän myönteinen suhtautuminen jälkikäteen siirtomaaisäntää kohtaan. Malesiassa kyselin mielipiteitä Britanniasta, yllätyksekseni ne olivat varsin myönteisiä. Erityisesti ottaen huomioon että maa on islamistinen. Perusteluna oli lähes aina se että Britannia oli pystyttänyt hallinnon ja kehittänyt maata niin kulttuurisesti kuin parantamalla liikenneyhteyksiä. Ehkä meillä on vähän samaa ruotsalaisien suuntaan. Sotamuseon anti keskittyy kylläkin maailmansotiin joissa Britannia oli keskeisessä roolissa. Tänään nekin voidaan nähdä demokratioiden kamppailuna muuta maailmaa vastaan. Vaikuttaa siltä että ei kahta kolmannetta samoilla jaoilla. Kiina joka on uusin peluri joutui paljastamaan korttinsa liian aikaisin. Venäjän arkistojen ollessa hetken aikaa avoinna, selvisi että Kiina oli yrittänyt maailman herruuteen jo Maon aikana. Mao yllytti Venäjää ydiniskuun Amerikkaa vastaan ja suunniteli sen valtaamista parin miljoonan sotilaan voimin kun USA olisi heikkona. Venäjä olisi saanut Euroopan. Breznev ei suostunut ja alkoi vetää ydinasiantuntijoita pois Kiinasta. Hanke kuivui kokoon. Nyt Kiinalla on momentum samaan asiaan, eli maailman herruuteen. Malttaako Kiina olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseen? Houkutus voi olla suuri sillä siellä kvartaalitalouden sijaan ajatellaan vuosisataa. Käyttämällä määrättyjä teknisiä ilmiöitä hyväkseen Kiina saisi helposti Taiwanin ja koko Indokiinan hallintaansa. En halua antaa ideoita tähän, mutta pölyn lopulta laskeuduttua on selvää mikä maa hallitsisi koko maapalloa. Emme ymmärrä Kiinaa ja se on meidän suurin heikkoutemme. Eurooppalaisten ajatukset pyörivät talouden ympärillä hyvin lyhytnäköisellä ja muutenkin  rajoittuneella näkökulmalla. Uskotaan ettei voi tulla sotaa koska se haittaa taloutta. Ei muuten toiminut edes Venäjän suhteen. Oppia virheistä ei oteta koska ei haluta myöntää oman ajattelun rajojen olevan liian suppeita näkemään suuria kokonaisuuksia. Kiinalla ei tätä ongelmaa ole. Ei ole mitään syytä nukkua hyvin. Museossa aika käpertyy ja suuret trendit paljastuvat ja tulevat ikäänkuin näkyviksi koska voidaan katsoa pitempiä ajanjaksoja samalla kertaa. Nykyhetken kohina peittää petollisesti, ikäänkuin sumu, suurten laivojen liikkeet, joten emme osaa ottaa suuren törmäyksen mahdollisuutta huomioon.

 Tykkitorni

Vasemmalla oleva rakennus on ns.Walkie Talkie josta voi päätellä arkkitehtien juopottelevan työaikana

Tower eri kulmasta kuvattuna kuin tavallisesti

 

Keskellä Lontoota on huvivenesatama.

British museumin aarteita.

Rosettan kivi.

Pääsiäissaarten j

patsas.

 

Lontoon museoista

Englanti oli parisataa vuotta sitten maailmanmahti. Siirtomaita niin ettei aurinko koskaan laskenut niitten yltä. Rikkauksia haalittiin jokapuolelta kaikin keinoin. Jopa rehellisiä keinoja saatettiin käyttää. Museot ovat täynnä toinen toistaan hienompia esineitä kaikilta aikakausilta.Jos jotain positiivista haluaa hakea niin ehkä aarteet olivat paremmassa säilytyksessä Brittien hallussa kuin pitkin maailmaa ehkä sulatusta odottamassa. British Museum;mitä siellä on? Siellä on kaikki. Vaikuttava otos ihmiskunnan kehittymisestä keräilykulttuurista toinen toisiaan vastaan sotiviin ja ryösteleviin valtioihin. Englannilla oli loistavat asemat lähteä 1900-luvun alussa kohti maailman herruutta. Saksa kuitenkin halusi samaa ja pani kahdesti kapuloita rattaisiin. Sotienjälkeinen maailma oli väsynyt ja eurooppa hajalla ja niinpä Amerikka otti vahvalla taloudella johtopaikan. Amerikan etu oli 50-luvulla luokaton yhteiskunta mistä seurasi kansakunnan henkisten resurssien tehokas hyödyntäminen. National Museum on taidemuseoiden aatelia. Laajat kokoelmat ympäri maailmaa.Lähes joka huoneessa tulee vastaan taidehistorian merkkiteos. Aika on täällä suhteellinen ja jos on kiinnostunut taiteesta niin aikaa kannattaa ottaa mukaan riittävästi jottei se lopu kesken. Sitä kannattaa vaikka lainata sillä vita brevis, ars longa.

Lontoo

Lontoo kuuluu läntiseen ns.etäsavolaiseen kieliperheeseen. Lontoon murre onkin helposti ymmärrettävää ja sitä kuuluukin joka päivä telkkarista liiankin kanssa. Päätös tulla tänne etelän lämpöön oli helppo kun lämpömittarin lukemat alkoivat olla loppusyksyn lukemissa.Midsomeriin emme tohtineet mennä koska siellä tapetaan ihmisiä joka ilta joten varmistimme ennen lähtöä ettemme joudu lähellekään moista murhasumaa. Matka alkoi pahan karman merkeissä. Juna oli myöhässä emmekä saaneet matkavakuutusyhtiöön puhelinyhteyttä neuvojen saamiseksi. Teimme sitten oman päätöksen mennä taksilla Helsinkiin. Eräs arpoi asiaa ja jäi pois uskoen junaan. Ei näkynyt koneessa joten mahtoiko juuttua jonnekin. Olisi ehkä ehtinyt jos olisi vaihtanut Tikkurilassa taksiin. Lontoon metro on oma lukunsa monessakin mielessä. Joitakin linjoja ajetaa ruuhkaa-aikoina joskus sitten taas ei. Joskus on lakko päällä ja toisinaan sitten taas ei. Joskus kulkee ja toisinaan taas ei. R.Badding on varmaan asunut Lontoossa. Kyllä sitä kestää mitä vaan mutta takaiskut on eri juttu! Näppis jäi kotio joten tätä kirjoitan töks töks näyttöön menetelmällä. Tämä aiheuttaa ns.kirjoittamisen ymmärtämättömyyttä joka on käänteisilmiö lukemisen ymmärtämiselle. Tarinat jäävät lyhyiksi joten tiivistän ja jätän kaikki herkulliset kohdat pois johon lukija saattaisi pysähtyä. Kämppämme on Romfordissa joka on lähes tunnin metromatkan päässä keskustasta. Tulemme ja menemme junalla emmekä metrolla mikä on mukavampaa. Tääällä kauempana pääsemme aina istumaan mikä on minulle ja parille selkänikamalle tärkeää. Jalka ei ole pudonnut alta kertaakaan joten vaatteetkin ovat vielä kohtuullisen puhtaita. Kerran lähtiessä Lontoosta kompuroin junan nytkähtäessä yllättävästi ja olin syöksyä turvalleni junan lattialle. Sain kiinni pystytangosta ja kiepahdin näppärästi takaisin ylös. Pari naista tuijotti liikettä suu auki jolloin totesin ikäänkuin selitykseksi harrastavani tankotanssia. Naurua riitti. ös.

Hyvät miellyttävät ja mukavat!

   Pyydän nöyrimmästi ja anellen tätä blogia lukeneita laittamaan kommenttikenttään jotain palautetta vaikka etunimellä tai muuten ja myös missä maassa tätä luetaan. Blogin lukijat jakautuvat maantieteellisesti niin laajalle (se näkyy ns tilastokartassa) että voiko olla niin että suuri osa ”lukijoista” onkin jonkinlaisia tekoälybotteja jota lähinnä vakoilevat mitä tämä Esakätyri oikein kirjoittaa. Kiitos jos vaivaudut hiukan!

Lentokentällä pyöri robotti jonka jälkeen tuli siivooja joka siivosi kunnolla.

Money well spent!

KTS teksti: Ovi voi tippua! Älä pidä kättä tässä! Uskottava se on !

 

Takaisin Etelä-Karjalaan, vaihdan shortsit verkkarihousuun…

    Kotiinpaluu kuuluu onnistuneeseen matkaan. Aamulla taksilla lentokentälle ja sitten 14 tuntia lentoa. Takapuoli tuppasi puutumaan ja yritin ajatella mitä on olla puristuneena viikko rakennuksen alle. Ei helpottanut mutta tuntui pahalta niitten puolesta joita tilanne koskettaa. Omasta mielestäni osaan kuvitella ja asettua toisen asemaan hyvin mutta oman kuolevan pikkulapsen vaikerrus raunioissa joka päivien mittaan hiljenee on jotain missä on raja jota ei voi kuvittelemalla ylittää.

    Lentokentällä byrokratia pääsi yllättämään. Ostin pussillisen kuivattuja mangoja jotka ovat kuin makeita karkkeja. Kassa halusi nähdä passini ja vielä lentolippuni ja piti allekirjoittaa kuitti kosketuskynällä kassapäätteeseen. Jospa ne olivat Kovia Mangoja joita syömällä matka menisi nopeasti. Helsingissä on sama protokolla kun ostaa tiukkaa viinaa jota viedään EU:ulkopuolelle. Siitä saa loputkin verot pois joten hinta tippuu merkittävästi. Tämä tietenkin jos osaa kysyä asiaa.

   Tuuli on riesa lentoliikenteessä koska sen ajallinen vaikutus on tosi ikävä sillä sen hidastavaa vaikutusta ei saa takaisin toiseen suuntaan täysimääräisenä. Et siis usko!  No jos lentokone lentäisi 200 km tyynessä säässä 200 km/h nopeudella niin sinne ja takaisin menisin 2 tuntia. Jos vastatuulta olisi ensiksi 200 km/h niin jäisi tekemättä koko matka. Paluumatkan 400km vauhti ei paljoa auttaisi. Täten on Pelle Miljoonan esimerkillä sinne ja takaisin todistettu aukottomasti että kannattaa lentää myötätuuleen. 14 tuntia lentokoneessa puutuvilla jäsenillä ajatteleva ei voi olla väärässä!

   Paluumatkalla ollessani notkistelemassa jalkoja pidin toista kättä varauloskäytäväoven ulokkeella päällä. Lentoemäntä huomautti että siinä ei saa pitää kättä! (Kuva) Ilmeisesti on vaara että joku nojaa oveen ja se putoaa maahan. Tällöin alipaine imee matkustajat yläilmakehään ja aiheuttaa ohjaamossa ikävää vetoisuutta. Ehkä juuri siksi oven päällä ei saa pitää kättä.

   Koneen myöhästyminen pisti ajan tiukalle koska viimeinen juna lähti Lappeenrantaan 20.36. Matkalaukku tuli hihnalle 20.07 josta sen nappasimme. Lähijunakin näytti riskiltä  joten otimme taksin oven edestä 20.16. Tämä oli Tikkurilassa 20.32 joten kun laskeuduimme raiteelle niin juna oli juuri pysähtymässä. 15 asteen pakkanen puri ilkeästi naamaan ja paluumuutto vaikutti huonolta ajatukselta mutta junaan nousi kuitenkin mielellään olihan liputkin jo maksettu. Teija nouti asemalta ja kotiovella huomasi että kodin mukavuudet ottaa mielellään vastaan. Saunassa kiuas on perinteisesti ”rikki”joka johtuu tottumisesta kuumaan ilmanalaan ja mieto löyly hämmentää ja sitä tovin ihmettelee mistä sitä maksaa kun Bangkokin iltapäivällä on sama olo ihan ilman sähkölaskua. Hyräilin :” Oon kotona taas täällä kylmässä maas missä hirvet ja kauriitkin  käy”.

Lämpötila laskee hitaasti alle 30C:n

Sosiaaliturva on olematonta ja perhettä ruokkii joka kykenee.

Tämä vekkuli on myrkytyksen uhri ja raahautui ovemme eteen

Täällä on kaikki maailman vaate. Kilometreittäin käytäviä täynnä erilaista vaatetta. Kun aikoinaan T-paidan sai eurolla niin nyt joutuu maksamaan kaksi.  Täältä ostamani vaatteet ovat olleet laadukkaampia kuin Suomesta ostamani. Toisaalta pienituloisena joudun ostamaan kotimaassa halpahallista.

 

Asuisinko Bankokissa?

     En. Sanotaan että kaikkeen tottuu ja ekapäivä hirressä on pahin. Mutta jos kaikenlaista säätämistä ja vatulointia on liikaa niin sitä on liikaa. Tähän yhteisöön on vaikea edes kuvitella sulautuvansa. On täällä hyviäkin puolia. Kustannustaso on kohtuullinen vaikkakin hinnat ovat nousseet tanakasti niin ruoka on yhä edullista ja kulkeminen halvempaa kuin Suomessa. Thaimaan ehdoton valtti maailman matkailumarkkinoilla on turvallisuus. Varsinaiset ryöstöt ovat harvinaisia ja tavalliset ihmiset ovat  järkevästi toimivia ja perusrehellisiä. Sensijaan pikkuhuijausta tapahtuu erityisesti Tuk Tuk kuskien ja erilaisten matkailupalvelujen yhteydessä. Väitetään että kohde johon asiakas on menossa on suljettu ja samalla kaupitellaan jotakin muuta omaa tarjontaa. Tähän törmää jatkuvasti joten puhelin ja netti on luotettavampi tietolähde. Tosin tähänkään ei voi luottaa liikaa sillä sivuja päivitetään laiskasti ja usein väärät tiedot aiheuttavat vaivaa ja kuluja. Suurkaupungissa Google maps on korvaamaton suunnistusväline joten sen käyttö kannattaa opetella. Liikkeelle kannattaa lähteä varhain sillä päivä alkaa lämmetä jo aamuyhdeksältä ja sen jälkeen pitemmät ulkokävelyt  voivat olla hiostavia.Korona on tehnyt paljon hallaa(heh heh täällä!) sillä esimerkiksi suuret Big band ja jazzkokoonpanot ovat hajonneet ja tarjonta on yllättävän rajoittunutta. Turismin osuus BKT:stä on kuitenkin yllättävän pieni. Normaalisti alle kymmenen prosenttia ja tällä hetkellä kun ollaan toipumassa koronasta ja palautuminen alussa niin ollaan noin neljän prosentin tietämillä. Työllistävä vaikutus on silti merkittävä sillä rahan kierto on tämänkaltaisessa taloudessa huomattavan tehokasta turismin ruokkiessa kokonaisia alueita.

Osa on taidokkaasti tehtyjä.

Turistit työntävät kätensä mihin sattuu jos Kroko puree.

Kuvaajia kummastellaan…

Harmaa onkin hyvä pohjaväri.

 

Graffitikulttuuria

   Graffitit edustavat kantaaottavaa taidetta. Ne ovat globaali ilmiö jota olen seurannut vuosikymmeniä. Yön pimeydessä voi ilmaista mielipiteitä vapaammin kuin jossakin jäljitettävässä mediassa. Parhaimmillaan ne ovat terävää kritiikkiä pureutuessaan yhteiskuntien epäkohtiin ja vääryyksiin. On paljon valtioita joissa vapaa taiteilija onkin äkkiä vangittu taiteilija. Ilmaisunvapautta tulee puolustaa ja se on nähtävä perusoikeutena valtiomuodosta riippumatta. Siispä suuntasimme kohti kujaa jossa tiesimme tätä ilmaisunvapautta käytetyn. Matka alkoi tyypillisesti Nana station josta Siamille ja vaihto Sukhumvit-linjalta Silom -linjalle ja jatkoa Sathorn Taksinille ja Apostolia Charoen Krung Soi 32 :lle. Sää oli miellyttävän oloinen ja tässä osassa kaupunkia on paremmat jalkakäytävät kuin muualla. Jos haluatte majoitussuosituksen Bangkokiin niin se on Shangri-La joenvarrella lähellä Sathorn Taksinin laituria ja BTS-asemaa. Täältä pääsee kaikkialle helposti. Turistin on aluksi vaikea mieltää jokireittien nopeutta mutta ruuhkassa tunnin odottelu pakokaasuissa saa alkuräjähdyksen tuntumaan suurelta virheeltä maailmankaikkeuden strategiassa. Lämpötila nousee helposti yli 40C.n. Kaikenlisäksi ne ovat lähes ilmaista kyytiä maisemien kera.

   Katu täyttyy graffiteista elämä on maalaamista….Valitettavasti kaupalliset toimijat olivat peittäneet suurimman osa seinämistä joten hieman laihaksi jäi tämänkertainen seikkailu varjoisille kujille. Tuli kuitenkin muisteltua asumista State Towerissa ja käyntiä sen yläkerrassa sijaitsevassa Lebua-yökerhossa. Lebuaa en suosittele ellei jostain syystä ole pakko päästä setelinipuista eroon. Se rahastaa kuuluisuudellaan täysimittaisesti antamatta muuta vastiketta kuin suuren laskun.

   Venekyydillä takaisin Sathornille ja BTS:ällä Nanalle ja kämpille. Kun kuulutus Nana tulee kaiuttimista se tulee niin imelällä äänellä että suukin tuntuu makealta pitkän aikaa. Naa Naaa…

Apukuvaajan otoksia museosta on vähän.

 

Marihuana on laillistettu joten tupakkatakki ja Marimekko ovatkin käsitteitä.

Tuulivoima ottaa ensiaskeleita.

Ajankohtainen tankki on muovia. Tosi aidon näköinen läheltäkin katsottuna.

Elämän pyörteissä valaistumista kohti.

  

Taidetta ja Kulttuuria

     Aamu valkeni mukavan viileänä minkä innoittamana erääseen puistoon heittelemään kiekkoa. Siitä jatkoimme ostoskeskukseen jossa otimme huikopalaa ja taksi alle ja suunnaksi Contemporary Arts. Kyseessä on suuri Aasialaisen ja kansainvälisen taiteen museo. Suuria odotuksia ei ollut joten paikka pääsi yllättämään positiivisesti. Tuomari Nurmiota hieman lainatakseni:”Kehdosta hautaan tuhannen näyttelyn kautta”. Aasialainen näkemys asioista on erilainen, yllättävä, suuntaa antava,paljastava,kokonaisvaltainen,pikkutarkoista osista muodostuva kokonaisuus jonka itämainen konteksti sävyttää katsojan mielenliikkeitä taidemuseon käytävillä.

   Kontrolliyhteiskunta on joillekin ihanne toisille kauhistus. Kahden kilometrin mittaiseen puistoon oli kaksi porttia avoinna. Yksi kummassakin päässä. Koko puisto oli aidattu jykevällä aidalla jonka yli ei tullut mieleen edes yrittää. Onko tarkoitus rajoittaa puistossa liikkumista? Vai pussittaa sinne eksyneet poloiset pitkäksi aikaa etsimään poispääsyä? Ehkä kyseessä on kaupungin keuhkot jossa me olemme roskia jotka pitää suodattaa pois. Eräässä portissa jota kävimme nykimässä oli aukioloaikana 17.00-19.00.

    Toinen kummajainen on viinanostoaika. Aamulla sitä ei myydä mutta 11.00-14.00 myydään ja sitten joskus illalla voi myös ostaa alkoholia. Säädelläänkö tällä turistien liikkeitä jotta ne eivät olisi ruuhka-aikaan liikenteessä vai onko tarkoitus rajoittaa alkoholin myyntiä? Vaikka Suomi on kaukana joskus tulee mieleen Kameratolpat jotka on sijoitettu hyvän näkyvyyden omaaville suorille usein loivaan alamäkeen jossa nopeus kutosvaihteella nousee itsestään sallitun rajamaille tyhjäkäynnilläkin. Thaimaan liikennesäännöt ovat toisaalta hyvin yksinkertaiset; turisti on syyllinen.

Lentopelkoisille mietittävää

    Siellätäällä, Bankokissakin on suurten matkustajakoneiden runkoja joista on puretttu moottorit sekä ohjaamosta elektroniikka. Nyt minulle on selvinnyt se mihin nämä osat ovat kulkeutuneet. NE ON SIIRRETTY UUSIIN KONEISIIN. Onhan ne tarkastettu mutta vanha on vanhaa. Jos parikymmentä vuotta vanhaa laitteistoa siirretään uusiin koneisiin niin niitten tulisi kestää toiset 20 vuotta. Onhan sitä vanhoja toimivia puhelimia mutta mutta lentokoneessa….Rungot uusitaan useammin koska suurin osa liitoksista on tehty LIIMAAMALLA. Lisäksi alumiini osaa väsyä vähän niinkuin ihminenkin kun sitä oikein kiusataan. Tätä onkin mukava muistella kun koneen takaosaan kuuluu moottorinlaakerin epätoivoinen ulina ja matka on vasta alussa. Kun vielä huolto on kilpailutettu sille joka sen on luvannut tehdä halvimmalla kuten Olkiluodon ydinvoimalan rakennustyöt aikanaan niin on ihme miksi lentokilometrit ovat tilastollisesti niin turvallisia. Asiat voivat toki muuttua ja Olkiluoto alkaa toimia mutta hyvänä puolena voi pitää sitä että kokenutkin matkailija voi kokea vähän jännitystä.

Kuninkaan kesähuvilalla

Ympäristöä hoidetaan hyvin

Kunkkutyylin kesämökki

Vierasaitta?

Terassi on katolla

 

Tämänvuoksi tämä paikka sekoitetaan Kambozhan Angor Watiin

Norsutaksi aiheuttaa päästöjä jotka tosin lakaistaan pois.

Toiset pitävät kookosmehusta, toiset ei.

Tiiliä on nyt nähty tähän elämään tarpeeksi.

 

Kuvia vanhasta pääkaupungista

  

Rauniot ovat 1300 luvulta. Syöpymät näkyvät tiilissä. Laasti yllättävän vahvaa

Tiilenpäitä riittää.

Raunioita hoidetaan hyvin

Buddha-teema on kaikkialla

Vanha pääkaupunki

    Aamulla kuudelta ylös ja sitten taksilla kohti Ayatthayaa. Tavalliseen tapaan kuljettaja jonka kanssa oli sovittu matka ei tullutkaan paikalle vaan oli jälleenmyynyt reissun nuorelle jannulle. Onneksi tämä osasi senverran Englantia että selvittiin. Suomessakin säästyisi melko rahat kun kirurgi ulkoistaisi hommat harjoittelijalle joka halvimmalla vetelisi mahan tai mikä nyt olisi kyseessä auki ja poistaisi jotakin suurinpiirtein sovittua. Suomessa on sopimusyhteiskunta. Sitä voi myös ymmärtää niin että pidetään kiinni sovitusta.

   Matka sinänsä oli odotetunkaltainen; vanhoja rakennuksia ja paljon kävelyä. Ayatthaya on olemukseltaan kuitenkin hyvin kaukana Kambotsan Angor Watista. Mittasuhteiltaan Angor on  yli kymmenkertainen ja olemukseltaan tämä viidakosta raivattu kaupunki on vaikuttava näky. Se on kuin puunjuurien ja runkojen vangiksi jäänyt aika jota voi katsella suoraan menneisyyteen. Menkää sinne.

   Kuninkaan kesähuvila on pramea paikka. Ensialkuun se tuntuu vähän liioittelulta mutta on muistettava että kunikaaseen suhtaudutaan kuin jumalaan. Tästä tuli esimakua kun vähän alle polven pituiset shortsit olivat liian epäkunnioittavat ja niitä piti jatkaa parikymmentä senttiä jotta nilkat peittyvät. Shortsien päälle piti vetää toiset vähän pidemmät jotta voi mennä sisään. Siellä sitten käpysteltiin edestakasin hämmästelemässä kesähuvilan ympäristöä. Hienosti hoidettua oli. Ehkä voisi satsata erilaisten temppelien ja palatsien lisäksi myös jalkakäytäviin jotka ovat surkeassa kunnossa ja ovat vaaraksi nilkoille ja ovat myös turvariski koska on liikenteen seuraamisen ohella katsottava tarkkaan mihin astuu ettei putoa kuoppaan. Vasemmanpuoleinen liikenne lisää vaaraa koska tietä ylittäessä katsoo aluksi väärään suuntaan ja astuttaessa tielle auto voi olla jo kintuilla. 

Sade on niin harvinainen matkoillamme että sitä on kuvattava

Kauppakeskus on väljä ja täynnä liukuportaita

Osaisitko itse käyttää tätä vessaa?

 

Sadepäivä Bankokissa

    Aamulla satoi kuten Yrri oli ennustanut. Viilennys olikin ihan tarpeen vaikka olisi voinut olla reilumpikin. Päivän on tuullut ja satanut mutta vielä on pidettävä parvekkeenovi kiinni ettei kylmä karkaa. Senverran on ulkona lämpimämpää että ilmastointi on pidettävä päällä. Nyt tuli kaivettua kirjat esiin. Iltapäivällä Nanalle ja sieltä ilmaradan kautta Asko 21 ostoskeskukseen. Heli löysi itselleen kännykänkotelon ja minä en tietenkään mitään koska ollaan pikkuihmisten maassa. Illalla lähikuppilaan syömään ja päivä on tuktukissa. Täällähän ei pulkkia ole. Tai voisi olla koska pulkkahan oli kirjanpitotyökalu.

Kotikatu on erilainen

Hienoa on

Jotkin vanhemmat veneet on kaiverrettu jättiläispuista

Näitä todella käytetään. Kuva pienestä osasta saattuetta.

 

Tonttimaa on käytetty tarkasti

Kanavat tuovat vettä, viemäröintiä on parannettu ja kanavat eivät haise

Kaikki on yksinkertaista

 

Uusi yritys museoon

    Try try again. Uusin eväin kohti kunkkujen venemuseota. Nana- asemalta yhden vaihdon kautta Saphan Taksinille joka oli tuttua seutua edellisiltä matkoilta. Sen laiturilta public Boat 32 bht yhteensä ja sillä päästiin museon kohdalle ja Helikin ehti hypätä pois kyydistä. Google maps ohjasi meidät pitkin jännittäviä sivukujia museolle. Opastus oli kyllä olemassa, mutta helposti huomaamaton maalattuna harmaisiin muureihin spraymaalilla. Harva turisti eksyy tänne paikallisten asuttamille alueille joilla ei ole aina edes lattiaa rakennuksissaan. Pienet hökkelit ovat vailla mukavuuksia ja mahdollisimman yksinkertaisia koottuna erilaisesta kierrätystavarasta. Bangkokin kävijät näkevät vain suuret hotellit ja liikenneruuhkat matkoillaan kauppakeskuksiin, paikallisten asukkaiden olot jäävät lähes kaikilta näkemättä. Länsimainen kerskakulutusihminen on tavallaan eristetty todellisuudesta. Erilaiset valtuuskunnat matkoillaan yöpyvät viiden tähden hotelleissa ja tapaavat vain koulutettuja ihmisiä eivät kohtaa maailmaa sellaisena kuin se on. Nimitän tätä viiden tähden selitykseksi.

   Museo löytyi ja oli avoinna toisin kuin eilinen matkamyyjä väitti. Valehteli päin naamaa kuin paraskin Tuk-Tuk huijari. Bangkokissa on jo tapana väittää jonkin kohteen johon turisti on matkalla, olevan suljettu mutta ei hätää ota tästä minun matkapakettini. Museon veneet olivat vaikuttavan hienoja ja kuvaa niiden käytöstä tehostettiin videon avulla missä kokonainen armada seilasi Chao Phraya-jokea pitkin tarkkaan määrätyssä järjestyksessä,kuningas tietenkin aivan keskellä. Kuningashuone on instituutio jonka arvostus on todella merkittävä. Paluumatka sujui tällä kertaa helposti. Veneellä Saphan Taksinille ja sieltä ilmarataa pitkin Nanalle ja kävellen kämpille.

Bankok;suuri ja sekava

   Aamukahvin jälkeen suuntasimme kohti kunkkujen venemuseota.Ensin taksilla joka ei halunnut ajaa perille ja vei tuttavansa luo jonka venetaksi olisi kustantanut 1800 bht. Emme suostuneet. Sitten julkiselle laiturille jolta linjavene 40 bht perille. Pääsimme kyllä laituriin mutta Heli ei ehtinyt hypätä jote myöhästyimme maihinnoususta. Sitten kohti kanavia, mutta harmiksemme kanavaveneet eivät kulkeneet, syy ilmeisesti korona. Siitä tajusimme että aina voi asioita pahentaa ja törmäilimme pitkin kuumaa kaupunkia jonka taksit eivät suostuneet viemään meitä hotellille koska keskikaupunki oli niin ruuhkainen. Ratkaisu oli mennä lähimpään BTS asemalle. Sinne taksi suostui ajamaan. Siitä olikin jo helppo selvitä takaisin. Ei kysyvä tieltä eksy-ei niin koska on jo eksyksissä.

    Illalla suuntana Jazzklubi Saxophone. Sinne selvisimme helposti skytrainillä. Ei ollut hääppöistä, joten suunta takaisin ja pikaillallinen Kingburgerissa ja takaisin kämpille.Tuli mieleen tästä päivästä :Vaikeuksien kautta katastrofiin. Onneksi selvisimme naarmuitta.

Puisto on osin kosteikko

Kävelyreittejä on noin parikymmentä kilometriä

Vesiallas tasaa lämpötilaa

Bangkokissa ei ole puutetta vedestä