Aamulla oli sen verran pilvistä, että päätimme viettää aamupäivän museossa. Pidämme kovasti vanhoista huonekaluista ja tavaroista, joten Medeiros e Almeida Museum oli valintamme. Sieltä löytyi 25 kappaletta 1700-1900lukujen kalustettuja huoneita aarteineen. Ja portugalilaiset osaavat ajatella kaikkea. Esan selkä ei kestä paikallaan seisomista ja kun vartija huomasi, että Esan ilme alkaa mennä tuskaiseksi, kiikutti hän Esalle mukanakannettavan tuolin. Sen jälkeen ei ollutkaan mihinkään kiirettä.
Kotikulmille palatessamme teimme tooooosi pitkän kävelylenkin ylämäkeen Pombalin liikenneympyrän kautta koko Pargue Eduardo VII ja sieltä kierrellen pikkukatuja kotiin.
Illalla Esa kävi testaamassa paikallisen parturin ja kiertelimme ympäristöä välillä aina pysähdellen kahville tai ihan vaan istumaan penkille ja katselemaan vilinää. Olemme sen verran pohjoisosassa Lissabonia, että täällä näkyy pääasiassa paikallisia.
Mutta on tämä jännä kaupunki. Lähdet sitten kävelemään mihin suuntaan tahansa, aina vähän matkan päästä törmäät johonkin kauniiseen tai mielenkiintoiseen. Sen huomasimme taas iltakävelyllä. Ainakin toistaiseksi Lissabon on täyttänyt odotuksemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti