Viimeinen päivämme Lissabonissa.
Tökkäsimme aamulla sormen karttaan ja katsoimme sitten, mitä sormen lähellä on. Sen verran oli palatsi sivussa kaikesta, että sinne piti mennä taksilla. Figuirasin? Palatsi oli yksityisomistuksessa ja perhe asui siellä edelleen, joten jouduimme kulkemaan oppaan perässä. ”Mitä pahaa minä olen tehnyt, kun joudun kuuntelemaan opasta, jonka puheestakaan en saa mitään selvää kaiun takia”, kysyi Esa😝Mutta palatsin puutarha oli hieno, siellä saimme kuljeskella ihan omassa rauhassa. Palatsi sijaitsi metsän reunassa, joten päätimme kuljeskella sen polkuja vähän aikaa. Mutta yllätys yllätys, metsä oli aidattu pari metriä korkealla aidalla😳
Päätimme tulla kotoilemaan. Pakkasimme ja siivosimme Inesin asunnon. Istuskelimme terassilla aurinkovarjon alla herkutellen juustoilla, suolalihalla ja raksuilla sekä paikallisella punaviinillä. Innostuimme myös runoilemaan Lissabonista.
Tämä ilta oli poikkeuksellinen siitä, ettei auringonlaskun jälkeen alkanut tuulla. Istuimme pitkään aurinkotuolissa kattoterassilla miltei täydenkuun alla tähtiä katsellen lempeän lämpimässä illassa. Jospa tällä taas vähän aikaa jaksaisi räntää ja pimeyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti