sihanoukvillessa

Tata etappia pelkasimme etukateen eniten: monta kulkuvalinetta, hankala raja... ja lisapelkona Esan eilinen vatsatauti.  Mutta sujuvasti meni:-aamulla thaimaalaiseen tapaan kuljettajammeoli nukkunut rokuliin ja tuli tunnin myohassa
-seuraavat kaksi tuntia seurasimme  thaimaalaista lasten kasvatusta: aiti nipisteli ja laiski poikaansa,poika takoi nyrkeilla autoa ajavaa aitiaan.  Mina irvistelin pojalle valilla takaa, varsinkin kun nyrkkia tuli serpentiinitiella ja vilkkaissa kaupungeissa
-seuraavaksi kaksi tuntia paikallisbussissa. Mari haisi ja matka joutui, lieko tuolla niin valia, ajettiinko oikealla vai vasemmalla
-Rajan yli paasimme ihan sujuvasti.  Antauduimme suosiolla vahan huijattavaksi ja se joudutti rajan yli paasya.  Vahan nolotti, kun kiilasimme sormenjalkien antoon toisten ohi"tipilla", mutta siina vaiheessa olimme laiskoja senioreita.
-sitten riittikin teineily ja otimme taksin, jolla huristimme nelja tuntia hotellillemme.  (bussillaolisi paassyt paljon halvemmalla,mutta sellaiset kuusi tuntia)  Maisemat olivat tosi mielenkiintoiset, mutta mita kaikkea tiella olikaan: autoja mutkissa vaaralla puolella(ja jarrut kirskuivat), lehmia, kanoja, apinoita, sokeriruokoa, kaikenlaisia oksia, kuoppia ei lasketa.Odotimme, milloin se norsu hyokkaa tielle,varoitusmerkit olivat, mutta niita ei kuitenkaan nakynyt.

Huoneemmeon pikkuinen pettymys Thaimaan upeiden hotellien jalkeen, mutta siella on kuitenkin kaikki,mita haluamme.

Nyt syomaan.