Aamu alkoi vahemman mukavasti, kun hissin ovi taklasi Esan kuin kanadalainen poikittaisella mailalla. Pelkasimme pahempaakin vammaa, mutta nyt alkaa olla kasi kunnossa. Ei tekisi Koneen hissi moista temppua, mutta Esan mukaan Mitsubishi no 2 on merkitty mies, sita rokotetaan joskus.
Mittari raksahti taas kerran vuoden lisaa. Olemme viettaneet synttareita tutustuen kavellen Chanthaburiin. Tata kaupunkia ei ole todellakaan tehty kavelemista ja kavelijoita varten. Jos sattuu olemaan jalkakaytava, siina on takuulla joku myyntikoju tai vaihtoehtoisesti kaksikymmenta pysakoitya skootteria. Pujottelemme siis kadulla autoja ja mopoja vaistellen.
Aamupaivan vietimme King Taxin Memorial -puistossa. Silmiinpistavan hyvinhoidettu ja rentauttava alue ruuhkaisessa kaupungissa. On muuten enemman ja nalkaisempia kaloja kuin kesamokin laiturilla. Mekin ostimme kalanruokamyyjalta leipaa. Taallakin paallimmaiset kalat ovat ilmassa, kun ne kiipeilevat toistensa paalle.
Illansuussa kavelimme Chanthaburin vanhassa kaupungissa. Elaman kirjo nakyy hammentavan hyvin, kun tyopaikka on samalla koti. Kun joku perheenjasenista myy ovelta jotain, toiset elavat tavallista elamaansa ruokaillen, TV:ta katsellen tai muita kotiaskareita suorittaen. Olimme paikallinen nahtavyys ja banaanilettujen valmistajakin juoksi hakemaan sisalta kameran, kun ostimme hanelta letut. Koska tama on kauempana rannikosta, tama ei ole varsinaista turistialuetta. Tourist officen hoitaja pyysi meilta nimikirjoituksen johonkin paperiin, kai silla takaa tyopaikan vahaksi aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti