Vietimme paivan thaimaalaisten omalla lomarannalla. Siella oli kanssamme viikonloppua viettavia paikallisia ja muutama farangi meidan lisaksemme. Turistit ottavat aurinkoa omilla rannoillaan paivanvarjojen suojassa, paikalliset nauttivat suurten kasuaaripuiden viilentavasta varjosta. Kasuaaripuiden muodostamaa kaytavaa on kilometritolkulla ja niiden luoma tunnelma kuin suoraan etelameren romaanista. Aallot kohisevat paaluille rakennettujen rantabaarien alla. Tanne paastakseen on kuitenkin raahauduttava muutama kilometri hotellin altaalta.
Illalla kavelimme rantaa pitkin lanteen kohti auringonlaskua. Illallisen jalkeen palasimme kuun valossa muuten pimeaa meren rantaa pitkin hotelliin. Kurkistimme hylatyn veneen alle, josko kadonnut nuoruus olisi siella, mutta ei ollut :)
Sirkutus ja liverrys jatkuvat taalla pimean tulon jalkeenkin, mika on meille yllatys, silla olemme tottuneet auringonlaskun jalkeen tulevaan hiljaisuuteen. Tuoksut ovat paikka paikoin huumaavia.
Aamiainen on vahan koyhtynyt parina viime paivana, silla hotellimme on kuulemma vaihtanut ketjua ja hotellin ravintola myyty. Mutta meida vararavinnollamme asia ei hetkauta pennin vertaa, on vain hyvasta meille :)
Verokarhu ei ainakaan vielä hinkua viimeisiä pennejä pesästä, linnut saivat uuden pötkylän talitinttimakkaraa ja talokin on todistetusti pystyssä.
VastaaPoistaSamaa ei voi sanoa Lappeenrannan vanhasta rautatieasemasta, joka paloi pe-la yönä maan tasalle. Ihme etteivät liekitkin jäätyneet, oli nimittäin kakskytäkuus pakkasta. -T