Nyt on sitten levatty matkan rasitukset pois; uiskenneltu altaassa ja meressa ja istuskeltu omalla terassilla kahvikupponen kadessa. Chilin ystavillemme voimme kertoa, etta chilisokerilla terastetty jaakahvi maistui aika erikoiselta, tavallista sokeria emme viela omista. Merivesi oli kaytannossa ruumiinlampoista, ilma sellaiset 33. Kun lahdimme huoneesta, pitaa muistaa sulkea huoneen iso liukuovi, ettei kylma karkaa.
Pikkuiseen lahikylaan kymmenen kilometrin paassa on matkaa sellaiset viisitoista ja pikkuisuus on sita, etta pituutta on reilusti, leveytta pikkuisen. Sielta saimme tarvitsemamme, aurinkooljyt ja hyttyskarkotteet. Malarialaakkeet olemme viela pitaneet laakelaukussa, saas nahda, kaivammeko niita sielta.
Emme paase nahtavasti tyosta irti taallakaan, silla tanaan on korjattu epatoivoisen naapurin ilmastointilaite.
Illalla Ken sai taas napattua meidat risubaariinsa ja hykerteli, kun Esa voitti shakissa 4-0. Pimealla totesimme , etta viela parempaa kuin maata mokin laiturilla tahtia tuijottaen, on maata lampimalla hiekkarannalla tahtia tuijottaen. Meresta nouseva lempea lampo pilkkopimealla saa ihmisen henkisestikin loitontumaan Pohjolan viimoista ja pakkasista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti