Taitaa olla, että kuvia ei tänään tule, sillä kolmessa tunnissa ei jaksanut ladata kolmea kuvaa.
Aamusella lähdimme omalla pitkähäntäveneellä Morakotin luolaan. Tyttöset muistanevat luolan, jossa uitiin täysin pimeässä 10 minuuttia ja sitten päädyttiin hienoon laguuniin, jossa oli valkoinen hiekkaranta ja pystysuorat seinämät varmaan viidenkymmenen metrin korkeuteen. Meitä kiinnosti käydä katsomassa, oliko luola muuttunut 15 vuodessa, ja toden totta, kyllä se oli. Uintimatka oli ihan yhtä pitkä kuin silloinkin, paitsi että se oli paljon rasittavampi. En ymmärträ kuinka M ui sen 6-vuotiaana käsikellukkeiden kanssa, kun minulla oli täysi työ nyt liivien kanssa päästä perille. Hiekan ja kallion väliin oli nyt kasvanut korkeita puita, eikä hiekka ollut ihan niin kirkasta, sillä puiden lehdet olivat vähän tummentaneet sitä. Mutta kyllä paikka edelleen top kympissämme pysyy. 15 vuotta sitten ihailimme häikäisevän valkoista hiekkaa kirkkaassa auringonpaisteessa kaikessa rauhassa, mutta nyt keskipäivällä, kun aurinko paistaa kuiluun, siellä on kuulemma niin paljon ihmisiä, että hyvä jos sekaan sopii.
Täytyy sanoa, että vieläkin vähän hirvitti, kun muistelin, miten vähän väliä aikoinaan huutelin vuorotellen tyttöjä, pysyvätkö mukana ja ovatko vielä pinnalla. Luolassa on 12 metriä vettä. Luolassa on edelleen täysin pimeää ja opas ui edellä pienen taskulampun kanssa. Esalla oli nyt videokamera mukana ja hän kuvasi, mitä pystyi.
Luolan jälkeen hurautimme Kradanille samalla veneellä ja asetuimme Reef Resortiin, kun pojat lopulta löysivät sen pitkän haeskelun jälkeen. No tips.Täällä meillä on katoton suihku, josta voi katsella tähtiä samalla kun suihkuttelee ja seiffi on matkamallia eli täysin irti komerossa :) Respan tytöstä se on ihan OK. "Minulta ei kukaan mitään kanna pois eikä varasta." No, eiväthän ne hänen tavaroitaan olekaan. Päädyimme kuitenkin seiffiin tyynynalusen sijasta.
Eilen päätimme, että kipeät pohkeet eivät tänään kävele yhtään, mutta emmekös löytäneet itsemme toiselta puolelta saarta kiipeämässä ja laskeutumassa vähän suurempaa polkua Sunset Beachille. Kunhan muistamme ottaa taskulampun mukaan, katselemme siellä jonakin iltana auringonlaskun.
Minkähänlaista ruokaa täältä oikein saa, kun emme olleet ollenkaan tyytyväisiä pizzoihimme, joita odotimme tosi kauan ja sisään lappaaa porukkaa ja kehuu, miten hyviä pizzoja kyseisestä paikasta saa. Asiakkaita oli jonoksi asti. Selvitimme paikan pomolle, miksi emme olleet tyytyväisiä, kun kauhistunut tarjoilijapoika kävi hakemassa hänet, kun ei saanutkaan kysymykseensä vastausta "Tosi herkullisia." No tips.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti