Kävelyllä Koh Mookilla

Pieniä bugit tietokoneessa, isot kulkevat öisin mökkimme alla.  Purevatkohan nämä kovaa? Ovat muuten ihan oikeasti jonkun eläimen jälkiä.

Auringonnousun aikaan Andamanmerellä.

Kävelyretkellä kumipuuviljelmällä.  Neste kerätään tällaisiin kuppeihin.

Mikäs se on ollessa kun hammastikutkin kasvavat suoraan puussa.

 

Etsimme tänään metsäpolun ja lähdimme kävelemään sitä.  Polku ei ollut riittävän pieni, joten risteyksessä pienemmän polun kutsu oli vastustamaton. Sitä sitten tallasimme ja tallasimme ja tallasimme, ylös ja alas, ja saavuimme  lopulta kumipuuviljelmälle. Vähän mietitytti, kun ainoa näkemämme ihminen heilui siellä vesurin kanssa, mutta hyvät päivät vaan  meille huikkasi, kun kuljimme ohi. Kun olimme kulkeneet kaksi tuntia, alkoi polku laskeutua ja tulimme meren rantaan.  Siellä Esa pulahti uimaan, hyrppäsimme viimeiset vedet pullosta ja totesimme, että kauaspa olemme tulleet, taitaa tulla jano kotimatkalla.  Oikaisimme rannan  kautta, josta matkaa hotellillemme ei ollut ihan niin paljon.  Onneksi väliltä löytyi keidas erämaassa, eli yksi kappale  hotelleja.  Siellä  vetelimme mahan täydeltä soodavettä.

Hotellilla nyt sitten ojentajat  kipeinä pähkäilemme, mikä kumma niissä poluissa on, kun aina pitää mennä niitä tutkimaan, vaikka vierestä lähtisi selvä, hyväkulkuinen tie. 

Tänään, jahka nousuvesi on tullut, menemme mereen ja huomenna on siirtyminen Koh Kradanille, Reef Resortiin.