Olemme tallanneet Trangin kaupunkia ristiin rastiin jalat kipeiksi (no ainakin 10 kilometriä). Hotellillemme tuli tänään netin laittajia, kun rutkutimme eilen toimimattomasta netistä. Agodalla on uskomaton voima. Tänään näytti jo ainakin aulassa toimivan, mutta tulimme tänne tuttuun nettikahvilaan jääkahvin ääreen.
Trang on siitä jännä, että meidän lisäksemme olemme törmänneet neljään länsimaalaisen näköiseen. Niinpä paikallisilla ei olekaan suurta tarvetta englannin opiskeluun. Eilen yritimme ostaa yöpalaksi vaaleaa leipää, ja vaikka olemme kuinka pelanneet Party-pelejä, joissa elehtimällä joutuu siirtämään informaatiota, osoittautui leivän ostaminen mahdottomaksi. Meille tarjottiin alumiinifoliosta lähtien vaikka mitä ja lopulta piti paeta paikalta, ettemme olisi purskahtaneet nauruun ja saaneet kauppiasparkaa menettämään kasvojaan. Valkoista leipää ei täällä pahemmin syödäkään, sillä riisi ajaa saman asian.
Täällä saman asian kaupat ovat keskittyneet pitkälti samoille kaduille. Yhdellä kadulla on paljon partureita, toisella pesuloita ja kolmannella erilaisia korjaamoita. Etsimme kauan linja-autoasemaa, sillä huomenna suuntaamme Koh Ngaille ja joudumme menemään muutaman kymmenen kilometriä Pak Mengin satamaan jollakin kulkupelillä. Se löytyi sitten keskeltä kaupunkia, mutta ei siellä yhtään linja-autoa ollut, vain pieniä mini-vaneja.
Viime yönä muuten nukutti! Minä vetelin 12 tunnin nokoset, Esa tosin taisi parin tunnin välein heräillä outoon paikkaan. Sängyt ovat isot, mutta paikalliseen tapaan kovat.
Lämpömittareita ei näy, mutta tuntuma on sellaiset vähän vajaa 30 astetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti