Kradanilla

Aamuyöstä havahduimme rantakoirien voitonriemuiseen ulinaan resortimme lähellä.  Aamulla selvisi, mikä juhlat oli todennäköisesti aiheuttanut.  Laitoin paitani illalla ulos tuolin päälle kuivumaan, vaikka meitä varoitettiinkin siitä, että koitrat tykkäävät käydä yöllä vaate-  ja kenkävarkaissa.  Voin kuvitella, kuinka monta koiraa on sopinut pitkää paitaani kiskomaan.  Luovuin paidastani ihan hyvillä mielin, painavakin oli, mutta mitähän lienee se turistiparka miettinyt, jonka kalliimman näköistä nahkakenkää yksi piski tänään riemuissaaan kuljetti. Esa pitää muuten hyvää huolta kengistään:)

Aamupäivä kului shakkia pelaillessa ja rantaan tutustuessa.  Täällä on hauska ranta; ensin on uima-alue, sitten alkaa kuolleiden korallien alue ja sen takana taas matalampi valkoisen, puhtaan hiekan alue.  Juuri ennen syvenevää on sitten elävien korallien alue.  Iltapäivällä laskuveden aikaan kävimme riutalla sukeltelemassa.  Uteliaat pienet kalat näykkivät ja isommat pysyttelivät pohjalla.  Merisiilit pitivät meidät valppaina pitkine piikkeineen, olemmehan nähneet, miten parannetaan merisiilin päälle astunutta:)  Meri on hieno, koska täällä ulompana vesi on erittäin kirkasta ja meren värisävyt vaihtelevat turkoosista syvän siniseen.

Illalla myöhästyimme muutaman minuutin auringonlaskusta, sillä kuuntelimme matkalla liian kauan sademetsän iltaääniä.  Tuli kuitenkin taas tallattua saaren toiselle puolelle.  Ja laskee kai se aurinko huomennakin!

Hintataso täällä saarilla on yllättävän kova.  Söimme juuri sellaisen 37 euron päivällisen, tosin jälkiruokineen.

Ko Kradan

Myös rannoilla pitää varoa haita :) eli mitä kaikkea meri ja ihmiset tuovatkaan rantaan.



Ala Sunset Beachille

Uintia luolassa ja Ko Kradan

Taitaa olla, että kuvia ei tänään tule, sillä kolmessa tunnissa ei jaksanut ladata kolmea kuvaa.

Aamusella lähdimme omalla pitkähäntäveneellä Morakotin luolaan.  Tyttöset muistanevat luolan, jossa uitiin täysin pimeässä 10 minuuttia ja sitten päädyttiin hienoon laguuniin, jossa oli valkoinen hiekkaranta ja pystysuorat seinämät varmaan viidenkymmenen metrin korkeuteen.  Meitä kiinnosti käydä katsomassa, oliko luola muuttunut 15 vuodessa, ja toden totta, kyllä se oli.  Uintimatka oli ihan yhtä pitkä kuin silloinkin, paitsi että se oli paljon rasittavampi.  En ymmärträ kuinka M ui sen 6-vuotiaana käsikellukkeiden kanssa, kun minulla oli täysi työ nyt liivien kanssa päästä perille.  Hiekan ja kallion väliin oli nyt kasvanut korkeita puita, eikä hiekka ollut ihan niin kirkasta, sillä puiden lehdet olivat vähän tummentaneet sitä.  Mutta kyllä paikka edelleen top kympissämme pysyy.  15 vuotta sitten ihailimme häikäisevän  valkoista hiekkaa kirkkaassa auringonpaisteessa kaikessa rauhassa, mutta nyt keskipäivällä, kun aurinko paistaa kuiluun, siellä on kuulemma niin paljon ihmisiä, että hyvä jos sekaan sopii. 
Täytyy sanoa, että vieläkin vähän hirvitti, kun muistelin, miten vähän väliä aikoinaan huutelin vuorotellen tyttöjä, pysyvätkö mukana ja ovatko vielä pinnalla.  Luolassa on 12 metriä vettä. Luolassa on edelleen täysin pimeää ja opas ui edellä pienen taskulampun kanssa.  Esalla oli nyt videokamera mukana ja hän kuvasi, mitä pystyi.

Luolan jälkeen hurautimme Kradanille samalla veneellä ja asetuimme Reef Resortiin, kun pojat lopulta löysivät sen pitkän haeskelun jälkeen.  No tips.Täällä meillä on katoton suihku, josta voi katsella tähtiä samalla kun suihkuttelee ja seiffi on matkamallia eli täysin irti komerossa :)  Respan tytöstä se on ihan OK.  "Minulta ei kukaan mitään kanna pois eikä varasta."  No, eiväthän ne hänen tavaroitaan olekaan.  Päädyimme kuitenkin seiffiin tyynynalusen sijasta.

Eilen päätimme, että kipeät pohkeet eivät tänään kävele yhtään, mutta emmekös löytäneet itsemme toiselta puolelta saarta kiipeämässä ja laskeutumassa  vähän suurempaa polkua Sunset Beachille.  Kunhan muistamme ottaa taskulampun mukaan, katselemme siellä jonakin iltana auringonlaskun.

Minkähänlaista ruokaa täältä oikein saa, kun emme olleet ollenkaan tyytyväisiä pizzoihimme, joita odotimme tosi kauan ja sisään lappaaa porukkaa ja kehuu, miten hyviä pizzoja kyseisestä paikasta saa.  Asiakkaita oli jonoksi asti.  Selvitimme paikan pomolle, miksi emme olleet tyytyväisiä, kun kauhistunut tarjoilijapoika kävi hakemassa hänet, kun ei saanutkaan kysymykseensä vastausta "Tosi herkullisia." No tips.

Kävelyllä Koh Mookilla

Pieniä bugit tietokoneessa, isot kulkevat öisin mökkimme alla.  Purevatkohan nämä kovaa? Ovat muuten ihan oikeasti jonkun eläimen jälkiä.

Auringonnousun aikaan Andamanmerellä.

Kävelyretkellä kumipuuviljelmällä.  Neste kerätään tällaisiin kuppeihin.

Mikäs se on ollessa kun hammastikutkin kasvavat suoraan puussa.

 

Etsimme tänään metsäpolun ja lähdimme kävelemään sitä.  Polku ei ollut riittävän pieni, joten risteyksessä pienemmän polun kutsu oli vastustamaton. Sitä sitten tallasimme ja tallasimme ja tallasimme, ylös ja alas, ja saavuimme  lopulta kumipuuviljelmälle. Vähän mietitytti, kun ainoa näkemämme ihminen heilui siellä vesurin kanssa, mutta hyvät päivät vaan  meille huikkasi, kun kuljimme ohi. Kun olimme kulkeneet kaksi tuntia, alkoi polku laskeutua ja tulimme meren rantaan.  Siellä Esa pulahti uimaan, hyrppäsimme viimeiset vedet pullosta ja totesimme, että kauaspa olemme tulleet, taitaa tulla jano kotimatkalla.  Oikaisimme rannan  kautta, josta matkaa hotellillemme ei ollut ihan niin paljon.  Onneksi väliltä löytyi keidas erämaassa, eli yksi kappale  hotelleja.  Siellä  vetelimme mahan täydeltä soodavettä.

Hotellilla nyt sitten ojentajat  kipeinä pähkäilemme, mikä kumma niissä poluissa on, kun aina pitää mennä niitä tutkimaan, vaikka vierestä lähtisi selvä, hyväkulkuinen tie. 

Tänään, jahka nousuvesi on tullut, menemme mereen ja huomenna on siirtyminen Koh Kradanille, Reef Resortiin.

Koh Mook, kuvia

Kolonialistista tunnelmaa

Bankohmookin iloisia ekaluokkalaisia välitunnilla.  Kaikilla oli samanlainen koulupuku.

Matkalla jonnekin.  Paikallinen kartta ei todellakaan ole tarkka eikä mittakaavasta ole tietoakaan.

Verkko-ongelmia Koh Mookilla

Välillä toimii netti ja välillä ei.  Sinänsä ihan ymmärrettävää, sillä olemmehan kaukana keskellä merta.
Esa selätti bakteerikannan viime yönä ja tänään olemme kävelleet Koh Mookin teitä (=puolitoista metriä leveitä polkuja) tuntikausia.  Autoja täällä ei ole ollenkaan, vaan mopot ja mopotaksit hoitavat liikenteen.  Kävelimme niemen toiselle puolelle   Charlie Beachille saakka.      Sieltä otimme kiltisti tuktukin ja tulimme sillä kotitienoille.
Iltakävelyn teimme vielä piiitkälle laiturille, mittasimme sen pituudeksi 450 mertyiä:).  Ja tietenkin olemme polskineet ja kahlailleet meressä.
Loppumatkalla yksi koiranpentu adoptoi Esan ajatuksella "ja minustahan et eroon pääse"!  Sen taktiikka oli kävellä niin jaloissa, että emme päässeet kunnolla etenemään.  Kerrankin pentuparka osui minun jalkoihini, kun yritin kävellä ja kieri ulisten vähän matkaa edelläni.  Kukaan muu ei kelvannut.  Kun lopulta selvisimme mökillemme, jäi pentu ulisemaan oven taakse, mutta me julmasydämiset vaan huokasimme helpotuksesta kun pääsimme siitä eroon.

Eilen illalla oli resortilla aivan hiljaista jo kymmenen jälkeen.  Iltasiivoojat tulivat peittelemään meidät ja laskivat moskiittoverkon päällemme.  Nauroivat, että olemme kuin vauvoja.

Kaupassa  ollessamme säikähdimme, kun iso kookospähkinä tipahti kaupan katolle kovasti paukahtaen.  Paikalliset kiiruhtivat juosten hakemaan sitä.  "10 bahtia",   sanoi myyjämme.

Eli Koh mook

Laitoinpa kuvat erikseen, sillä tukimme melkein pariksi tunniksi paikan internetyhteyden, jotta saimme ne ladattua.  En alkaisi tehdä sitä uudelleen.
Helin elimistö on paikallisessa bakteerikannassa, se kävikin normaalia nopeammin.  Esa totuttelee nähtävästi tänään, sillä alkoi iltapäivällä  lämpöillä.

Aamun kuljetus tänne tapahtuikin varsin vauhdikkaasti, sillä hotellimme oli tilannut meille speedboatin.  400 hevosvoimalla hurutimme tänne puolessa tunnissa - tosin meluten ja täristen. Paikka vastaa sitä, mitä odotimme, sillä täällä on aivan upea ranta!  Hiekka on miltei valkoista ja tuntuu jalan alla perunajauholta, hotelli siivoaa rantaa hyvin ja jos hakee paikkaa, missä saa olla varsin rauhassa, on tämä juuri oikea paikka.  Kuten kuvista näkyy, ei rannalla juuri tungosta ole. 
Päivä menikin sitten meressä molskimiseen ja kahlailuun.  Kotimme täällä on pieni rantamaja, kullanmurut muistelkoot Samuin rantaa.  Se oli paikka, missä M ratsasti merihirviöllä(=puunrunko). Mökkimme ulkopuolella kasvaa puita, joissa asustelee joitakin heinäsirkan tapaisia hyönteisiä.  Ne alkavat välillä, ihan yks kaks ja kaikki, ja ilman mitään meille näkyvää syytä, sirittää ja kovaa sirittävätkin.  Muistavathan kullanmurut sen sademetsän sirityksen?

Sen verran poistuimme Resortin alueelta, että kävimme läheisessä kylässä kaupassa.  Kuljimme koulun ohi ja eikö sieltä heitetty häiritsevä oppilas ulos luokasta, kirjaimellisesti pihalle, sillä luokat olivat ovet auki ulos  Jos on aikaa, käymmepä joku päivä kysymässä, saammeko tulla seuraamaan tu

Koh Mookilla.

Pitäisiköhän aloittaa malarialääkkeen syönti?

Portaat "kotiin" Cliff Beatch Resortissa.  Koska paikka sijaitsi korkealla rinteessä, näitä riitti.  Mutta se näköala korvasi vaivan.



Tervetuloa Sivalai  Beaytch Resortiin.  Ihan kuin olisivat tienneet, minkä kokoisia olemme:)



Sivalai Beatch Resort, upea hiekkaranta ja rauhallista!

Sivalai sijaitsee aivan hiekkaniemen päässä.  Kuva otettu laskuveden aikaan.  Hiekka on kuin perunajauhoilla kävelisi.



Laskuveden aikaan rantavedessä mönki paljon meritähtiä.

On täällä joku muukin meidän lisäksemme.  Kaveri yritti tunnin verran saada kookospalmusta pähkinää alas onnistumatta siinä.






                                                                                                                                                                                                     
 

Viimeinen päivä täällä Koh Ngailla

Täältä löytyy vielä aitoa ja oikeaa 60-luvun meininkiä.

Viidakkoseikkailu jäi tekemättä, sillä Helin vatsan sopeutumispäivä oli jo näin aikaisessa vaiheessa matkaa.  Nyt alkaa jo vähän hellittää.
Tällä saarella ei todellakaan ole teitä, vaan kulku paikasta toiseen tapahtuu pitkähäntäveneillä.
Olemme tutustuneet täällä vempaimeen, jota emme ole aiemmin nähneet eli kaasulla toimivaan vedenlämmittimeen.  Kun menee suihkuun, kaasu päälle ja hetken päästä alkaa tulla suihkusta lämmintä vettä.  Alkuun oli vähän opettelua.
Huomiseksi meille on tilattu venematka Koh Mookille Sivalai Beatchille. 

Rannalla

Lämpöä sekä ilmassa että vedessä

Kävelty pitkin rantoja kokko aamupäivä.  Tauko varjossa jääkahvin kera oli ansaittu.

Hotellimme takapihalta alkaa viidakko, joka on kuulemma läpitunkematon. Tunkeudumme sinne huomenna, tai sitten ei.

Hotellin johto pahoitteli saapuessamme sitä, että hotellissa on suuri kiinalaisryhmä, joka laulaa iltaisin karaokea.  Olimme juuri eilen illalla asettuneet päivällisen jälkeen parvekkeelle tuijottamaan tummaa merta, kun he aloittivat.  Kuuntelimme juopuneiden kiinalaisten meteliä puolisentoista tuntia, kunnes joku kai kävi kiskaisemassa johdot irti ja meteli lakkasi kyhmmenen maissa.  Eli paratiisimme ei olekaan täydellinen:(
Tänään olemme totutelleet aurinkoon kävelemällä pari tuntia rantaa päästä päähän ja takaisin.  Välillä pidimme taukoa ja Esa filosofoi suomalaisten ja thaimaalaisten jääpalojen paremmuudesta.  Suomalaiset ovat kuulemma parempia, koska niitä kasvaa lasi täyteen, täällä ne katoavat johonkin.
Vesi oli mukavan lämmintä, mutta rannassa ja meressä oli kuolleita koralleja ja simpukan kuoria, joita piti vähän varoa.
Hotellin altaalla pelailimme shakkia ja ihmettelimme, miten 10 thaimaalaista saa menemään kaksi tun tia viiden pöydän ja muutaman kymmenen tuolin asetteluun paikalleen.  Olisimme tehneet sen Esan kanssa kaksistaan varttitunnissa:)

Cliff Beach resort

Vielä yksi kuva Trangin yöstä.  Kaikki vaikutti rauhalliselta, mutta kun enemmän käveli, huomasi, miten tarkkaan vartioitu kaupunki oli.  Vartoita oli isojen kauppojen ovilla, parkkipaikoilla, hotellien pihoilla, kadun kulmissa...  Ja esim. hotellillemme rakennettiin turva-aitoja.

Karstikallioita Pakmengin sataman edustalla.  Nämä ksalliosaaret olivat niin korkeita, että ne näkyivät Trangiin saakka noin 40 kilometrin päähän.

Tämä kuva palauttanee jotain tyttäriemme mieleen.  Kuvassa näkyvien kallioiden välissä snorklattiin 15 vuotta sitten.  Korallit olivat upeita.  Saarten välissä oli kuitenkin niin voimakas vuorovesivirta, että kun ryhmämme lopulta jatkoi matkaa, laskettiin veneessäolijat ja mietittiin, olivatko kaikki selvinneet merestä. 

Näkymä parvekkeeltamme Cliff Beatch Resortilta

Tässä muistellaan kaiholla lumikolaa ja katuharjaa:)

Matka jatkui Koh Ngain saarelle.  Matkustaminen on hyvin halpaa julkisilla kulkuneuvoilla, tunnin bussimatka ja tunnin lauttamatka meiltä yhteensä sellaiset 16 euroa.  Mutta  ei pidä erehtyä tilaamaan valmista pakettia vaan mennä itse ja ostaa matkat paikan päältä.  Lauttamatkalla palasi todellakin menneisyys mieleen, sillä olimme snorklailemassa näillä samoilla vesillä 15 vuotta sitten, kun  nuorimmainen oli kuuden ja T 13 ikäinen.  Tytöt varmaan muistavat päivän, ainakin meidän mieliimme se jäi.
Hotellimme  ensivaikutelmalta on varsin vaikuttava.  Huoneen ikkunasta/parvekkeelta ihailemme merinäkymää ja kun kiipeämme vielä hyvin monta porrasta ylös, löytyy hotellin korkein kohta, jonne on rakennettu uima-allas, josta on huikea näköala. Istuimme ja ihailimme!

Trangin kuvia

Don Muaeng lentokentällä, tuolla on joku, joka on valmiina antamaan meille boarding passimme.  Kuka hän on ja missä?  Lentokentälllä tapahtuu aina paljon ryöstöjä; meiltäkin vietiin taas kynsisakset.



Tom yam -iltapalamme-sisältää lähes kaikkea mikä meressä ryömii.

Trangissa

Vihannestorilla-makuyllätyksiä

Trangia ristiin rastiin

Olemme tallanneet Trangin kaupunkia ristiin rastiin jalat kipeiksi (no ainakin 10 kilometriä).  Hotellillemme tuli tänään netin laittajia, kun rutkutimme eilen toimimattomasta netistä.  Agodalla on uskomaton voima.  Tänään näytti jo ainakin aulassa toimivan, mutta tulimme tänne tuttuun nettikahvilaan jääkahvin ääreen.
Trang on siitä jännä, että meidän lisäksemme olemme törmänneet neljään länsimaalaisen näköiseen.  Niinpä paikallisilla ei olekaan suurta tarvetta englannin opiskeluun.  Eilen yritimme ostaa yöpalaksi vaaleaa leipää, ja vaikka olemme kuinka pelanneet Party-pelejä, joissa elehtimällä joutuu siirtämään informaatiota, osoittautui leivän ostaminen mahdottomaksi.  Meille tarjottiin alumiinifoliosta lähtien vaikka mitä ja lopulta piti paeta paikalta, ettemme olisi purskahtaneet nauruun ja saaneet kauppiasparkaa menettämään kasvojaan.  Valkoista leipää ei täällä pahemmin syödäkään, sillä riisi ajaa saman asian.
Täällä saman asian kaupat ovat keskittyneet pitkälti samoille kaduille.  Yhdellä kadulla on paljon partureita, toisella pesuloita ja kolmannella erilaisia korjaamoita.  Etsimme kauan linja-autoasemaa, sillä huomenna suuntaamme Koh Ngaille ja joudumme menemään muutaman kymmenen kilometriä Pak Mengin satamaan jollakin kulkupelillä.  Se löytyi sitten keskeltä kaupunkia, mutta ei siellä yhtään linja-autoa ollut, vain pieniä mini-vaneja. 
Viime yönä muuten nukutti!  Minä vetelin 12 tunnin nokoset,  Esa tosin taisi parin tunnin välein heräillä outoon paikkaan.  Sängyt ovat isot, mutta paikalliseen tapaan  kovat.
Lämpömittareita ei näy, mutta tuntuma on sellaiset vähän vajaa 30 astetta.

Trangissa ollaan

Vihdoinkin täällä Trangissa!  Matka-aikaa kertyi 28 tuntia taksilla, junalla, kahdella lentokoneella, shuttle-bussilla  ja lopulta täällä Trangissa jaetulla taksilla.
Lento  Bangkokiin oli inhimillinen, sillä taktiikkamme isosta jalkatilasta toimi.  Välillä Esa makasi lattialla jalat tuolilla ja oikoi selkäänsä:)  Sieltä piti lopulta nousta ylös, kun jokainen lentoemo kyseli, onko kaikki varmasti hyvin.
Purserimme kertoi, että Suvarnabhumin ja Don Muaengin välillä  ei pitäisi olla ongelmia, vaikka Bangkokiin onkin julistettu hätätila ja se piti paikkansa.  Näimme vain yhdessä puistossa telttakylän, jonka päättelimme mielenosoittajien majapaikaksi.  Don Muaengissa pääsímme nauttimaan pienestä tulipalon poikasesta.  Ihailimme laskeutuvia lentokoneita kun meitä alkoi ympäröidä melkoinen savu.  Remonttimiehet olivat saaneet jonkun käryämään ja katsoimme parhaaksi lähteä pois yläkerrasta savun seasta.
Hotellissamme täällä Trangissa pitäisi olla nettiyhteys mutta se on taas näitä Thaimaan "on meillä"-juttuja.  Kirjoittelemme tätä  kahvilassa jääkahvia siemaillen, menemme kohta kauppaan ja käymme nukkumaan.

Lähdössä

 Nyt sitten mennään!
Reput on pakattu ja passit sekä liput valmiina.  Pakkasta on niin paljon(22 astetta), että vaihdoimme ensimmäiseksi kulkuvälineeksi taksin linja-auton sijaan.
Huomenillalla meidän pitäisi olla Trangissa.  Luimme juuri. että Bangkokissa on seitsemän tietä suljettu ja siellähän meidän pitäisi vaihtaa lentokenttää eli mennä kaupungin läpi.  Varasuunnitelmana on, että ellemme pääse Don Muangille, otamme Suvarnabhumilta lennon Krabiin tai Phuketiin ja siellä sitten mietimme, miten päästä Trangiin.
Vaikeuksien kautta katastrofiin, sanoo Esa.  Toivottavasti ei:)

Lähtötarkistuksia

Yllättävän paljon on aina hommaa ennen reissuun lähtöä.  Eilen kävimme vielä tsekkaamassa, ovatko talvimyrskyt kaataneet puita ei sallittuihin kohteisiin mökillä, mutta kaikki oli onneksi kunnossa.  Jää oli upean näköinen, sillä pinnalla oli  suuria kiteitä, jotka loistivat auringon valossa kuin peilit.

Virmajärvi -15 c

Joulu on vielä

     
                                         Kuusi on korvattu ledeillä😉.

Joulutunnelmista lähtötunnelmiin

Loppiainen on ohi ja valmistautuminen reissuun alkaa toden teolla.  Aloitimme jo molemmat toisen osan vuorottteluvapaasta ja tänä aamuna oli harvinaisen kiva nukkua pitkään kun tiesi, että toiset aloittivat työt😝.
Jouluvalojen hämyssä olemme etsineet hotelleja ja lentoja ja suunnitelleet, kuinka päästä paaikata a paikkaan b.  Fossiilit ovat siirtymässä nykyaikaan ja ostivat tabletin, jonka käyttöä tässä nyt harjoittelemme.