sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Kandy1

Maisemareitti Unawatunasta Kandyyn on selvitetty onnellisesti Ellan kautta, vaikka välillä tuntui, että tästä ei selvitä ilman onnettomuutta. Veli oli ottanut eilisen kuljettajamme mukaan, ehkä epäili ettei jaksaisi ajaa. Eilen jo puhuin niistä hulluista linja-autoista, jotka ohittelevat ilman mitään järkeä. On siinä järkeä; kuka ehtii ensin pysäkille, saa asiakkaat ja rahat. Mutta kun vuoristotielläkaikki muutkin ohittelivat. Yhtään ainoaa kolaria emme kuitenkaan joutuneet näkemään, sillä kaikki väistävät kaikkea, on se sitten kadun yli menevä varaani, tien reunalla nukkuva koira tai tiellä seisova apina isosta linja-autosta puhumattakaan.. Matka kesti kaikkineen 10 tuntia ja siihen sisältyi pari ruokataukoa.
Mitä sitten näimme; riisipeltoa  eri vaiheissa ja niillä työskentelijöitä, banaaniviljelmiä, valtavasti teeplantaaseja, jokia, järviä, vuoria, laaksoja, vesiputouksia, yhdellä teetehtaalla vierailu, paljon tienvarsitemppeleitä ja vuoristokyliä  ja -kaupunkeja  ja tietä, tietä ja tietä. Kauniille paikoille pysähtelimme, mutta jostain syystä kuljettajamme ei halunnut pysähtyä tamilialueelle, vaikka käsittääksemme mitään ongelmia ei enää ole. Toinen asia, mihin kiinnitimme huomion oli se intensiivisyys, millä lähisukulaiset puolen tunnin välein kyselivät, missä olette nyt. Kuljettaja oli hyvä, mutta kun hän vuoristotiellä ohitti kurvissa ja samalla katsoi puhelimesta reittiä, teki mieli kiljua.
Olipikkuisen vaikea löytää asuntomme, mutta  ystävällinen vuokraaja soitti ja soitti, kunnes osuimme pihalle. Ei valittamista kämpässä. Yhdeksäs kerros ja ikkunat auringonlaskun suuntaan jokinäkymällä, kaikki tarpeelliset kaksin kappalein, mm vessat ja makarit😃, jos Esa kyllästyy kuorsaamiseeni. Illalla kävimmevielä lähikeskustassa syömässä ja kaupassa. Kandy on turistipaikka toisin kuin päivän pikkukylät, joten emme ymmärrä, miksi herätämme niin paljon huomiota. Olemme tosin paikallisessa lähiössä emmekä varsinaisesti Kandyssä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti