Dehiwalaasutusta

Eilen ajoimme Kandysta Dehiwalaan, Colombon eteläpuolelle. Matkaa ei ollut kuin 150 km, mutta aikaa meni viisi tuntia ruuhkien ja vuoristoteiden vuoksi. Asumme rannalla, 14 kerros rautatieaseman vastapäätä.
Talokompleksin nimi on Marine City, uima-allas, kauppa ja ravintola alakerrassa. Täällä asuminen tosin herättää pikkuisen ristiriitaisia tunteita, sillä rautatieaseman ja meren väliin jää paikallista asutusta. Kävelimme tänään asutuksen poikki rannalle, ystävällisiä ja iloisia ihmisiä siellä näyttää kuitenkin asuvan. Juttelivat ja kyselivät mistä tulemme.
Aamulla heräsimme junan vihellykseen klo 5.05. Silloin meni ensimmäinen juna aseman ohi. Heti kuudelta, auringonnousun aikaan  alkoi vastapäätä pienestä moskeijasta kuulua rukouskujtsu. Poiketen totutusta se jatkuu miltei tunnin. Käännytystä on hyvässä äänessä.
Täällä on nyt sen verran lämmintä, että lähdimme aamulla hyvin aikaisin junalla kohti Mount Laviniaa.  Steppailimme rannalla ja kaupungissa, söimme kevyen lounaan ja Esa keskusteli aroista uskonnollisista ja poliittisista asioista. Minä yritän hillitä keskustelua potkimalla pöydän alta😉
Kävelyämme rajoittaa tällä hetkellä Esan lonkka ja selkä, joka ei anna tehdä pitkiä kävelystä. Onneksi tuk-tukeja on runsaasti kaikkialla. Kun jalat puutuvat, jatkamme tuk-Turkilla.

 Asuntomme ulkoa ja alla olohuone

Auringonlasku Dehiwalan rannalla.

 Kaksi raidetta, toista pohjoiseen ja toista etelään. Rata näyttää olevan yleinen jalankulkutie. Juna sitten varoittaa huutamalla, jolloin hypätään syrjään.

Ikkunasta rannalle.

Kandy5

Kandy on ollut meille ainakin toistaiseksi miellyttävä kokemus. Tässä on jotakin samaa kuin Luangbrabangissa, ei mitään ihmeellistä, mutta miellyttävällä tavalla jokainen saa olla oma itsensä.
Kroppamme vaati tänään jotain kevyempää, joten lähdimme kaupungille. Jossakin taisin jo mainita, että täältä on n. nelisen kilometriä keskustaan, mutta tuk- tukkeja on paljon ja muutamalla eurolla pääsemme minne vain.
Kävimme tutustumassa buddhalaiseen pyhän hampaan temppeliin. Siellä olivat ne kaikki turistit, joita täällä kuulemma on, toki myös paljon paikallisia. Emme jääneet kuuntelemaan varsinaista pyhää toimitusta, vaan jätimme paikkamme niille buddhalaisissa, jotka olivat sitä varten paikalle saapuneet. Esa leikkautti tukkansa uudelleen vielä lyhyemmäksi. Täällä miehet näyttävät istuvan parturissa jatkuvasti, yhtään naista ei ole näkynyt kampaajan tuolissa. Hinta voi olla selittävä syy ahkeriin parturissakäynteihin, tukan leikkuu maksoi kolme euroa.
Ruokapaikkamme ei ollut onnistunut valinta. Kanankoipi oli ollut varmaan jo monen turistin lautasella, niin sitkeä se oli. Esa mietti, kaivertaisiko nahkaan vuosiluvun. Kanankoipi oli niin kuiva ja kova, että sitä ei voinut syödä.

 Pyhän hampaan temppeli. Täällä säilytetään yhtä Buddhan hampaista.

 Yö laskeutumassa Kandyyn.

 Temppeleihin mennään aina paljain jaloin. Pelottavinta on, jos Esan kengät katoavat.

 Paras tukanleikkuun ikinä, sanoi Esa.

Mutta ei mennyt vatsa sekaisin.
Illalla istuskelimme parvekkeella katsellen auringonlaskua ja mietiskellen syntyjä syviä. On joitakin hetkiä, jolloin kroppa tuntuu suorastaan keräävän hyvinvointia ja mielenrauhaa, tänään yön tuloa Kandyyn katsellessa oli juuri sellainen hetki.

Uusi yritys sademetsään. Tuk-tuk  -kuljettajamme löysi sellaisen polun pään, jossakin aita estä pääsyä  metsään.
Kuljeskelimme vihreydessä sellaiset 5;5km, yhden kerran lähdimme väärälle polulle, mutta muutaman sadan metrin jälkeen huomasimme, että jotain on pielessä ja palasimmejäljillemme, jolloin oikeapolku löytyi.
Eläimistä emme nähneet kuin apinoita, perhosia ja erilaisia lintuja, mutta sademetsän äänimaailma on ihmeellinen, muistatteko, tytöt.
Loppumatkasta alkoi vetemme haisemaan. Todennäköisesti se johtui siitä, että olimme laittaneet vanhoihin vesipulloihin uutta vettä ja bakterisointi oli alkanut. Ei se tainnut kuitenkaan vatsaa sekoittaa.
Päivälliseksi Esa paistoi meille tonnikalaa ja nyt koko kämppä haisee kalalle.

Kandy 3

Oli suljettujen teitten päivä. Yritimme aamulla luonnonpuistoon, mutta tiemme oli suljettu isolla teräsportilla. Sitten lähdimme kuninkaalliseen puutarhaan, mutta yön aikana kaksisuuntainen tie oli muuttunut yksisuuntaiseksi ja liikenne seisoi. Me olimme ruuhkassa tunnin verran, sitten kuljettajamme hermostui, kääntyi päin vastaantulevia ja puikkelehti tien alkuun, josta otti toisen tien😵
Eilisten pitkien kävelyiden pehmittämään jalat tarvitsivat lepoa, joten hyppäsimme esittely”bussiin” ja nautiskelimme siinä puutarhasta selostuksen kanssa. Välillä pysähtelimme, välillä vähän kävelimme.
Kotiin banaanikaupan kautta, pari kiloa 40 senttiä. Millähän nämä oikein elävät?
Kävimme vielä uimassa altaassamme ennen riisijauholettuja, shakkia ja auringonlaskua,

 Lepakot säikähtivät

 Minä aion sen puun kaataa

 Tykinkuulapuu

Orkideatarhassa

Korjaus

Meillä oli vessa ikkuna auki, mutta en päässyt enää muuttamaan alkuperäistä tekstiä.

Kandy2

Kiersimme tänään kävellen Kandy Lake järven. Järvialue on todella ihana Toisella rannalla on Buddhan-hammas temppeli, yksi Sri Lankan kuuluisimmista temppeleitä ja sen ympärillä komea puisto. Kukkia ja kukkivia puita, lintuja, kaloja, leapakoita roikkumassa puissa... Onneksi täällä on sen verran viileämpää/kuivempaa, että kävely ei aiheuta ongelmia. Koko järveä kiertää puisto. Järvi on sellaiset vajaa pari kilometriä pitkä.

Kaikissa tiedotteissa ja muualla asuvien  Sri lankalaistenkin mukaan Kandyssä ei ole kuin turisteja, mutta missä he oikein mahtavat olla, kun me järveä kiertäessämme emme nähneet kuin muutaman eikä muuallakaan Kandyssä kovinkaan paljon. Lapset viitsivät vilkutella  ja kaupassakin toiset asiakkaat kyselevät, mistä te olette kotoisin.

Ensimmäinen tuk-tuk -kuskimme ei löytänyt haluamaamme paikkaan (Vei meidät Royal Bariin Royal Bathin sijaan) Kun sitten näytimme padilta paikan, näytti hän padiä toiselle ja tämä kolmannelle... Sanoin jo mielessäni hyvästit laitteelle, kun en nähnyt sitä enää, harmittelin vaan kuvien katoamista, mutta sieltä se palasi luoksemme hetken seikkailtuaan.  Huomasimme jo aiemminkin olevamme vähän aiempaa varomattomampia, sillä edellisessä hotellissamme laitoimme kyllä oven huolellisesti lukkoon, mutta pidimme vessan oven koko päivän auki. Siinä oli vieressä tuolikin, josta minäkin olisin melkein päässyt kiipeämään huoneeseemme. Lisäksi kaksi ensimmäistä päivää meillä oli yötä päivää isot lasiset parvekeovet sulkematta. Seiffi oli poiskannettavaa mallia eli ei missään kiinni, joten laitoimme seiffin lukkoon ja passit ym kämasimmän repun sisätaskuun.

 Päivänokosilla

 Srilankalainen lounas. Makuja oli...

 Hedelmälepakot odottavat auringonlaskua järven rantapuistosta roikkuen.

joten laitoimme seiffin lukkoon ja passit ym. Kämäsimmän repun sisätaskuun🤔

Kuvia Unawatuna- Kandy

Vaikka netti täällä toimiikin ensimmäisen kerran asiallisesti, laitamme kuvat erikseen.

 Tietöitä oli matkan varrella paljon. Tie on kuulemma aikanaan hollantilaisten rakentama.

 Teetehtaalla, vähän tuliaisia teenjuojillemme.

 Osa riisipelloita oli korjattu, osaa istutettiin. Komeat riikinkukot keikailivat pelloilla pyrstö levällään.

 Ellan putousten oli kerääntynyt katsomaan melkoinen ihmisjoukko, pääasiallisesti paikallisia, sillä monella heistä on kolmen päivän vapaa.

 Tässä on sellainen maantien ässä, että pois alta kaikki pienemmät.

 Yhdellä taukopaikalla. Tarjosimme ruoat myös kuljettajillemme, 600 rupiaaneljä ateriaa ja kahvit + teet (yhteensä siis n 3euroa)

 Tienvarsilla myytiin kuulemmasaaren parhaita vihanneksia. Olivat ainakin komeitakatsella.

Iltapäivällä vuoristoon laskeutuu sumua pilviä alkaa kertymään taivaalle. Matkapäivänämme piti ukkostaa ja sataa, mutta onneksi ukkonen tuli vuoristoon vasta illalla. Katselimme sitä huoneistomme parvekkeelta.

Kandy1

Maisemareitti Unawatunasta Kandyyn on selvitetty onnellisesti Ellan kautta, vaikka välillä tuntui, että tästä ei selvitä ilman onnettomuutta. Veli oli ottanut eilisen kuljettajamme mukaan, ehkä epäili ettei jaksaisi ajaa. Eilen jo puhuin niistä hulluista linja-autoista, jotka ohittelevat ilman mitään järkeä. On siinä järkeä; kuka ehtii ensin pysäkille, saa asiakkaat ja rahat. Mutta kun vuoristotielläkaikki muutkin ohittelivat. Yhtään ainoaa kolaria emme kuitenkaan joutuneet näkemään, sillä kaikki väistävät kaikkea, on se sitten kadun yli menevä varaani, tien reunalla nukkuva koira tai tiellä seisova apina isosta linja-autosta puhumattakaan.. Matka kesti kaikkineen 10 tuntia ja siihen sisältyi pari ruokataukoa.
Mitä sitten näimme; riisipeltoa  eri vaiheissa ja niillä työskentelijöitä, banaaniviljelmiä, valtavasti teeplantaaseja, jokia, järviä, vuoria, laaksoja, vesiputouksia, yhdellä teetehtaalla vierailu, paljon tienvarsitemppeleitä ja vuoristokyliä  ja -kaupunkeja  ja tietä, tietä ja tietä. Kauniille paikoille pysähtelimme, mutta jostain syystä kuljettajamme ei halunnut pysähtyä tamilialueelle, vaikka käsittääksemme mitään ongelmia ei enää ole. Toinen asia, mihin kiinnitimme huomion oli se intensiivisyys, millä lähisukulaiset puolen tunnin välein kyselivät, missä olette nyt. Kuljettaja oli hyvä, mutta kun hän vuoristotiellä ohitti kurvissa ja samalla katsoi puhelimesta reittiä, teki mieli kiljua.
Olipikkuisen vaikea löytää asuntomme, mutta  ystävällinen vuokraaja soitti ja soitti, kunnes osuimme pihalle. Ei valittamista kämpässä. Yhdeksäs kerros ja ikkunat auringonlaskun suuntaan jokinäkymällä, kaikki tarpeelliset kaksin kappalein, mm vessat ja makarit😃, jos Esa kyllästyy kuorsaamiseeni. Illalla kävimmevielä lähikeskustassa syömässä ja kaupassa. Kandy on turistipaikka toisin kuin päivän pikkukylät, joten emme ymmärrä, miksi herätämme niin paljon huomiota. Olemme tosin paikallisessa lähiössä emmekä varsinaisesti Kandyssä.

Viimeiset kuvat Unawatuna

 Hedelmäkojulla,  nämä taitavat tähän vuodenaikaan elää oranssilla kookospähkinällä. Yhden hinta on 20 rupiaa. Ja siinä viimeisessä kuvassa, mihin en saa tekstiä, on Esan herkku jackfruit

 Vanhassa buddhalaistemppelissä, kuvassa Sri Lankan kuningas. Kuulimme monta tarinaa Sri Lankan historias

 Kuljettajamme veljen kotona.

 Näköalapaikalla, alhaalla näkyy Jungle Beatch

Unawatuna4

Meillä oli suunnitteilla mennä Hikkaduwaan junalla, mutta nukuimme vähän liian pitkään., joten emme ehtineet junalle. Vieressä oleva metsäinen vuori on kiehtonut meitä koko ajan sitä terassilta katsellessamme, joten päätimme yrittää sinne. Kävellenkin - Ei tällä kertaa, sillä lämpötila täällä vastaa tänä vuonna normaalia huhtikuun puolta väliä ja kosteusprosentti on melkoinen, joten otimme tuk-tukin ja sovimme 1000 rupiaa tunnin ajelusta, meidän vaatimuksemme oli päästä vuorelle, loput jätimme hänen huolekseen.
Ajo8mme vuorelle, kävimme japanilaisella buddhalaistemppelillä ja vanhalla paikallisten buddhalaisten temppelille. Talebanien tempelin ja hindulaisten temppelin ohitimme selostuksella. Kävimme ensimmäisellä Unawatunan rannalla, jonne eurooppalaisia oli tullut, ajelimme paikallisissa vuoriston pikkukylissä ja katselimme vuorelta hienoja maisemia. Päädyimme tietysti luonnonlääkeplantaasille, josta kuljettajammesai pienen palkkion tuotuaan meidät sinne, mutta paikka oli kiinnostava ja mekin päädyimme ostoksille. Odottakaas vaan, tytöt😀 Nyt olemme Ayerveda-asiantuntijoita🙂Lopulta kuljettajamme vei meidät veljensä kotiin, jossa sovimme huomisesta matkasta Kandyyn.
Jos tuk-tukit ajavat hurjasti, niin se ei ole mitään paikallisi8n linja-autoihin verrattuna. Ne eivät väistä yhtään mitään ja meidänkin tuk-tukimme ajoi välillä penkalle karkuun. Kumma ettemme ole vielä nähneet täällä ruumiita eikä edes kolaria!
Niin, ja kaikki tämä maksoi meille loppujen lopuksi n. 7 euroa ja kesti lähes neljä tuntia. Tosin luonnonlääkkeet maksoivat vähän enemmän🤔

Kuvia unawatuna

Unawatuna3

Tänään oli rantapäivä. Sen verran vilkas on vieressämme kulkeva tie, että puksuttelimme  kilometrin matkan tuk-tukilla rannalle.
Vaikka tätä Unawtunan rantaa on kehuttu yhdeksi Sri Lankan hienoimmista, ei se saa meiltä lähellekään täysiä pisteitä. Puita rannalla on aika vähän, ranta on sen verran jyrkkä, että si8nä on vähän vaikea kävelläja merisyvenee hyvin nopeasti. Ihanan lämmintä vesi kyllä on ja puhdasta verrattuna esim Jomtien rantoihin viime vuonna.  Ilmaiset rantatuolit ruoan tai juomien ostajille olivat iso plussa.
Kun kyllästymme rantaan siirryimme hotellille uima-altaalle ja shakin peluuseen.,  Emmekä vieläkään raaskineet lähteä terassilta minnekään lepakkojen ylilennon aikana. Tänään osa niistä laskeutui hotellimme yhteen hedelmäpuuhun parinkymmenen metrin päähän meistä.
Hotellin keittiö sai näyttää tänä iltana taitonsa. Esa herkuttelee aina välillä tuoreella tonnikalalla,

kuvia Galle

Jos yksi jäätee riittää virkistymään useaksi tunniksi , olisi kiva tietää, mitä siihen oikein laitetaan.Lisää kuvateksti

 Mustan linnoituksen eli vankilinnoituksen sisällä. Alla olevassa kuvassa Gallen linnoitusmuuria.