Eivat ne kivet sitten kuitenkaan riittaneet kymmeneksi vuodeksi. Lini haki meidat yhdeksalta ja eikun taas ihailemaan eri muotoon kasattuja kivia. Tanaan kuljeskelimmekin enemman viidakossa, vahan pienemmilla ja rauhallisemmilla temppelinraunioilla eilisesta opittuamme. Esa tosin sanoi, etta kun tasta kerran maksaa, niin eiko olisi paras etsia isoja paikkoja, tulisi vahemman hintaa kivea kohti :) Kuvia tuli otettua paljon, mutta emme kiusaa niilla tanaan teita.
Lounaalla meikelainen royhisti rintaansa, silla meidan lisaksemme ei ollut muita ruokailijoita ja vahan valia kuului ihaileva vislaus. Yritin katsella, kella on niin hyva maku, etta vislailee madamelle, mutta ketaan ei nakynyt. Kun sitten tulimme ravintolasta ulos, siella se puun oksalla istui, matkijalintu, jonka joku oli opettanut vislaamaan :)
Ihmettelyyn talojen rakennuspaikasta selvennan, etta nama talot sijaitsivat tien varressa. Heti tien reunasta alkaa jyrkanne, joten kuivalle maalle ei voinut rakentaa. Emme kayneet Tonle Sapilla, koska niin moni ei ollut pitanyt nakemastaan ja kokemastaan, mutta siella talot on rakennettu yli 10 -metristen paalujen paalle. Nyt kuivana aikana talot ovat siella 10 metrin korkeudella vedepinnasta, sadeaikana n. 1-2 metrin korkeudella..
JA SAA LAMPENEE EDELLEEN... Uima-altaan vesikin on 35- asteista, kannattaa uida varjossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti