Paiva meni tallatessa Phnom Penhia ristiin rastiin. Kaytimme vahemman vasyttavaa tapaa; tuktukilla jonnekin ja kavelya siella. Puistoalueet ovat hienoja.
Laitoimme jo eilen paikallisesta liikenteesta, mutta siita pitaa viela kirjoittaa. Tama on ihan hullua! Kuljemme varmuuden vuoksi rauhallisempia sivukatuja ja ylitamme kadun mielellaan yksisuuntaisen kohdalta, jos mahdollista, mutta perskules kun sekaan ei riita. Tanaankin illalla yksisuuntaista tuli iso musta katumaasturi ilman valoja vaaraan suuntaa. Tahystaessamme liikenteen suuntaa se yllatti vaarasta suunnasta ja ajoi lahes varpaille. Onneksi emme ottaneet juoksuaskelta!
Suositun ravintolan kohdalla (4-kaistainen tie) oli ensimmainen autorivi poikittain jalkakaytavalle pysakoity ja kaksi kaistaa toiseen ja yksi toiseen suuntaan pysakoityja autoja. Niissa ei ole vaihdetta eika kasijarrua paalla, joten kun joku haluaa lahtea, tyonnetaan toiset autot pikkuhiljaa kauemmas. Mutta voitte kuvitella millainen sumppu oli liikenne siina kohtaa. Ambulassi yritti ajaa ruuhkassa, mutta eihan se mihinkaan paassyt, katosi aikanaan pillit soiden kavelyvauhtia horisonttiin.
Heli ruokailee yleensa kysymalla ravintolan suositusta. Neuvovat yleensa poytaan tuodessa senkin, miten kyseista ruokaa syodaan :) Talla konstilla olen paassyt varsin herkullisiin ruokakokemuksiin. Esa taas kokeilee uusia ruokalajeja ja sanoo, etta niita on helpompi syoda ilman silmalaseja. Tanaan tilasimme keitot. Poytaamme tuotiin jumalaton kulho, jonka alle sytytettiin tuli, eika mikaaan pieni nuotio :) Taisi tulla syotya naapurin Musti tai Mirri, kanaa se liha ei ollut nahnytkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti