Kotona

Olemme palanneet kotiin. Kotimatka oli taas todella pitkä ja puuduttava.  Suoritimme hurjan kiidon lentokentältä rautatieasemalle.  Kone laskeutui 15.15, juna lähti 16.12.  Tässä välissä tulimme läpi passintarkastukset, ajoimme taksilla 25 minuuttia asemalle, ostimme lipun luukulta (automaatti ei toiminut) ja juoksimme junaan.  Kyllä sitä lähes kuusikymppinenkin ehtii, kun on pakko :)

Tervetuloa kotiintulokahville!

muutama kuva bangkokista

Tiet on kuin verisuonia

Tama nakyma, joka on otettu ikkunastamme on yolla todella mielenkiintoinen

Lisää kuvateksti

Bangkok

Kylla on Bangkok muuttunut!  Vanhoina hyvina aikoina Bangkok oli kanavia, temppeleita, matalia rakennuksia, tuktuk-liikennetta ja cykloja, vahan moottoripyoria ja viela vahemman autoja.  Tilalle on tullut suurkaupungin ahtaus, pilvenpiirtajat, valtavat liikenneruuhkat , pakokaasu, melu ja kiire.  Kaupungin yleisilme on muuttunut niin paljon, etta on vaikea uskoa olevansa samassa kaupungissa.

Yhdessa suhteessa ei sentaan ole muutosta tapahtunut.  Tuktuk-kuskit keraavat edelleen leimoja saadakseen bensiinia tai muuta tavaraa.  Tama tapahtuu niin, etta kuskit vievat asiakkaan raatalille, jalokiviliikkeeseen tms ja jos asiakas on sisalla riittavan kauan, kuski saa leiman ja tietylla maaralla leimoja esim. 5 litraa bensaa.  Kuskimme kysyi meilta, sopisiko kayda jalokiviliikkeessa, ja koska meilla ei ollut kiiretta, suostuimme.  Varsinainen matka kauppakeskukseen olikin sitten meille ilmainen.

Talvitakin osto  Bangkokissa on haastava tehtava.  Kun viimein loysimme kaupan, jossa oli kolme (3) kappaletta talvitakkeja, ostimme melkein koko varaston.  Myyja puhalsi polyt pois takkien paalta ja pyyhki ylimaaraiset hamahakinseitit pois, ei ollut uskonut ikina saavansa niita myydyksi :)  Mutta uskokaa tai alkaa, molemmat saivat oikean kokoisen talvitakin!

Bangkokissa

Perilla ollaan.  Hotellimme on 83-kerroksinen, Thaimaan korkein rakennus (305m) ja meidan huoneemme on kerroksessa 73.  Toivottavasti ei tule maanjaristysta eika hotelli syty palamaan, maahan on pitka matka! 

Istuimme ikkunan aaressa tunnin ja ihailimme oista Bangkokia.  Taalta ylhaalta se nayttaa paljon paremmalta kuin alhaalta.  Alhaalla on ruuhkaa, melua, polya, pakokaasuja, kuumuutta... Yritimme loytaa taalta talvitakkeja, koska omamme jatimme Helsinkiin, mutta ei ainakaan viela loytynyt.  Taytyy kai sitten ostaa peitto ja kaaritya siihen kotimatkalla :)  Eivat taida vaatteemme oikein lammittaa Suomen olosuhteissa.  Saattaa olla, etta pariin paivaan ei viestia taalta tule, silla kiskovat tunnin nettiajasta 8 euroa!  (= minimimaksu :(

Jatimme tanaan hotellihuoneemme Singaporessa, mutta se ei suinkaan jaanyt tyhjilleen.  Kotitorakkamme jai asumaan WC-ponton taakse :)  Kun loysimme torakan alkuviikosta, menin hakemaan apua respasta.  Kohta tulikin pukumies, lienee ollut pomoporrasta, koska oli niin kova hata yhdesta torakasta.  Ehdotti huoneen vaihtoa, mutta tulimme siihen tulokseen, ettei yksi Arska-torakka meita hengilta saa.  Oli jo ehtinyt livahtaa ponton taakse.
Eilen yritin pyydystaa sita muovipussiin, mutta Arska pakeni Esan kengan alle turvaan.  Ei Esa raaskinut sita liiskata, kun niin luottavaisena tuli minulta turvaan :)  Paastimme Arskan kotikoloonsa ponton alle, toivottavasti se elaa siella pitkaan ja onnellisena:)

Singaporea kuvina

Harvinaisen tyhja MRT, huomaa keskella innokas makihyppaaja , joka harjoittelee laskuasentoa

Nakyma Singapore Flyerista

Sentosan akvaariosta metukoita

Sentosan Tiger Towerista rantasaaria

Orchard Roadia

Raha ei rajoita ratkaisuja, hotellit yhdistyvat trooppisella puutarhalla uima-altaineen

Sumuisten vuorten gorilla

Lahikadun arkkitehtuuria

Iso ilmoitus:  TAALLA ON TEHTY RIKOS!

Singaporessa edelleen

Pieleen on mennyt saatiedotus.  Ensimmainen paiva taalla satoi, sitten on tullut iltapaivalla usein ukkoskuuro, joka on mennyt ohi meidan paivahuilimme aikana.  Paikalliset sanoivat, etta monsuunin olisi pitanyt jo loppua, mutta se on viime vuosina siirtynyt aina vain pitemmalle.  Toisaalta, kun eilen paistoi aurinko pitemman aikaa, tulimme siihen tulokseen, etta pilvisyys on taalla oikein hyva saatila.

Paivahuili on meille hyvin tarkea, silla Esan selka\jalka kipuilee ajoittain kovaa.  Se ei sieda ollenkaan seisomista, kavely onnistuu, mutta silloinkin pitaa pitaa kilometrin valein pieni istumatauko.  Makaaminen olisi paljon tehokkaampaa, mutta Singaporessa herattaa vahan liikaa huomiota, jos turistit kayvat kadulle tai nurmikolle  potkolleen :)  Ihmiset taalla ovat kylla hyvin varovaisia puuttumaan toisten asioihin, joten saattaisi olla, etta kukaan ei kommentoisi.  Avuliaita ovat kylla, jos kysyy neuvoa.

Eilisen paivan vietimme Sentosan saarella, joka on paikallinen vapaa-ajanviettokeskus.  Mielestamme paikka oli ylimainostettu.  Onhan siella kaikkea, rantaa, museoita, akvaario, vesipuisto, huvipuisto, luontokohtetita, tapahtumia, mutta ne olivat niin hajasijoitettuja, etta paikkojen valilla piti kulkea bussilla.  Varmaan paikallisille, jotka menevat yhteen kohteeseen, paikka voi olla oikein kiva.  Meidan lempparimme oli Tiikeritorni, josta naki kauas.  Ajatukset nuoruuden ketteryydesta karisivat taas, silla ystavallinen paasymaksupoika kyseli, josko olisimme 60-vuotiaita paasisimme seniorilipulla.  Teki mieli myontaa :(  Metrossa istumapaikat on tarkoitettu vammaisille, vanhuksille ja odottaville aideille.  Ja eivatkos nuoret nouse ja anna meille istumapaikan, kun nousemme metroon !

Illalla kavimme kuolaamassa Orchad-kadulla.  Jos palkkakuitissamme olisi yksi nolla perassa lisaa, olisimme voineet raaskia ostaakin sielta jotain :)  Kuitenkin teinityttoja kaveli kaupoista ulos isot kassit kasissaan.  Me tyydyimme katyselemaan ja  kuvaamaan ostosparatiisia. 

Tanaan olemme kayneet viela kerran Marina Bayn ymparistossa, katselemassa taas mita rahalla saa.  Kohteemme olivat, tietenkin, puutarhat..  Vaikuttavin oli sumuinen vuori, joka oli rakennettu ison lasikupolirakennuksen sisaan.  Ja kun sanon vuori, tarkoitan sita.  Korkeutta silla oli n. seitseman kerroksisen kerrostalon verran, leveytta pienen vuoren verran.  Ilma oli kostutettu niin kosteaksi, etta se juuri ja juuri pysyi ylhaalla satamatta,  ja vuori istutettu tayteen kasveja, kukkivia ja vihreita. kavelysillat kulkivat puolipiilossa vuoren reunalla ja sisalla. Sisalla oli erilaisia nayttelyita tippukivista alkaen kylman alueen elokuvaesitykseen. 

Tana iltana olisi vuorossa pakkaus, huomenna lento Bangkokiin Bayoke Sky Tower -hotelliin.

Kaupungilla kuljeskelua

Aamupaivalla kiersimme ostoskeskuksia ja tulimme siihen tulokseen, etta reppuihin ei mahdu tuliaisia, emmeka ostaneet sita kolmikerroksista hoyrykeitinta.  Jotain sentaan loysimme.  Ostimme ison kaupan Eurooppa-osastolta salmiakkia.

Muutenkin ruokamme on ollut ei niin soveliasta tanne ns. Aasian ruokaparatiisiin.  Kavimme nimittain hampurilaisilla, eika omatunto kolkuttanut yhtaan.  Maistui harvinaisen hyvalta.

Illan kaytimme huvitteluun.  Kavimme toisessa 6D-naytoksessa, on se vaan niin kivaa.  Maailaman suurimmaksi vaitetyssa maailmanpyorassa, Singapore Flyerissa ajoimme myos kierroksen, kesti sellaiset 40 minuuttia.  Katselimme sielta oista kaupunkia ja merella olevaa valtavaa laivamerta. (Onpa hyvin sanottu :)) 

Kuvia Singaporesta

Kasvitieteellisessa puutarhassa, epifyytteja puiden rungoilla riittaa

Elektroniset silmat seuraavat sinua, ole varovainen

Orkideapuutarha, vaittaa olevansa maailman suurin

Bonzai-tarhasta, satavuotias, ei kannata kaataa tukkipuuksi

Valoshowta

... ja tosissaan tulen ja saippuakuplien kera.

Kiinalaista juhlintaa

Singapore by night



Ja viela muutama orkidea, kuvat ovat vahan hassussa jarjeswtyksessa, mutta kun kone tokkii.



Lomailua Singaporessa

Kavelimme eilen illalla sellaiset viitisen kilometria Marina Bayn ympari ja ihmettelimme valomerta ja korkeita taloja.  Jo se oli meille maalaisille ihmeellista :)  Rannalla oli valtavasti ilmaistarjontaa ja me ihastuimme valo-vesi-tuli-musiikki-saippuakuplashowhun.  Ihan tuli nuoruus mieleen, kun lopuksi vetaisivat "its a wonderful world" :)  Jo tuon illan takia kannatti tulla Singaporeen.

Ilta tosin kostautui tanaan, silla liika kavely arrytti Esan selan ja aamun kavely Fort Canningissa eli Singaporen alkusijoilla oli liikaa.  Tulimme hotelliin huilaamaan.

Illalla sitten yritimme uudelleen, kavimme 6 D -naytoksessa, soimme syottolassa ja teimme risteilyn Singapore-joella.  Ja ihmettelimme jalleen niita huimia korkeuklsia, mihin talot oli rakennettu.

Nuo syottolat ovat muuten erityisen katevia taalla Singaporessa.  Ruoka on hyvaa, halpaa ja siita ei ole vatsa murahtanut ollenkaan.  Ravintolassa saat maksaa huonommasta ruoasta kymmenkertaisen hinnan.

Tama on sitten varsinainen isoveli valvoo -paikka.  Kameroita on joka puolella.  Poliiseja ei nay, mutta mihin niita tarvitaankaan, kun kameroista voi seurata, jos joku tekee rikoksen ja menna peraan kotiin pidattamaan sen :)  Metrot kulkevat ilman kuljettajaa maan alla kuin kasiaiset kompostissa, ristiin rastiin monessa kerroksessa, taysin oman tikapuuhermostonsa varassa, joka avaa ja sulkee  ovet, kiihdyttaa ja jarruttaa.  Metrossa syomisesta ja juomisesta seuraa 500 dollarin sakko.  Kun seisot rullaportaissa, muista seisoa vasemmalla puolella, jotta kavelijat paasevat ohitsesi...  Ja kaikki toimivat juuri niin!  Laskimme, etta 75 % ihmisista napraa metrossa alypuhelintaan, joka ei suinkaan ole Nokia. 

Tulo Kambodzasta maailmanluokan metropoliin oli aikamoinen hyppays.  Singapore lienee yksi maailman pitkalle kehittyneimpia kaupunkeja.  Siisteydesta sen verran, etta keskikaupunki on siistia, laitakaupungilla nakyy vahan roskiakin.

Kasvitieteellinen puutarha

Rahalla saa!  Singaporelaiset olivat tehneet mahtavan kasvitieteellisen puutarhan kaupunkiinsa.  Osan puutarhaa muodosti Orkideapuutarha.  Kun ihmiset tulivat parhaimpiin kukkapaikkoihin, oli hetken hiljaista, sitten kuului ihastuksen huudahduksia.    Kavelimme kasvitieteellisessa puutarhassa kymmenkunta kilometria ja jalat ovat ihan tohjona, kun seisomiseen ja valokuvaamiseenkin meni aikaa.  Hieno on!  Saakin suosi meita, silla kolmeen saakka oli puolipilvista.

Lounaan kavimme syomassa intialaisessa kaupunginosassa.  Ruoka on hyvaa, mutta aika mausteista.

Vaihdoimme muuten eilen huonetta, silla ilmastointilaite eli omaa elamaansa.  Valilla se vihelsi, valilla paukkui ja pulputti, ja koko ajan ramisi.  Minakin, jota eivat aanet yleensa hairitse, valvoin yon sen takia.  Pois ilmastointia ei voi laittaa, silla huone kuumenee muutamassa tunnissa sietamattoman kuumaksi.

Odottelemme tassa ukkoskuurojen lakkaamista, jospa lahtisi katsomaan keskustan yoelamaa.

Sataa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Koko paivan on satanut ja ukkostanut ja tata on luvattu koko viikoksi...

Aamupaivan pidimme sadetta Asian Civilization  museumissa.  Nyt meilta voi sitten kysya mita tahansa Aasian asuttamisesta :)   Sitten soimme pitkan lounaan toivossa, etta sade lakkaisi, mutta viela mita.  Oli pakko ostaa sateenvarjot ja lahtea kiltisti tallaamaan Singaporen keskustaa.  Kylmahan ei ole, mutta kun kengat kastuu...  Komeata on ja talot korkeita.   Katselimme mm. suu auki, kun joku oli keksinyt rakentaa kolmen pilvenpiirtajan paalle niita yhdistavan puutarhan.  Ja Singaporen MRT (metro) on tosi kateva ja helppokayttoinen!

Kun tuo pahuksen sade vaan pitaisi edes hetken taukoa!

Singaporessa

Tuemme kovasti Jetstaria, turvatarkastus, lento, kaikki sujui erinomaisen joustavasti!

Singaporen lentoasema olikin sitten oma lukunsa.  Piti edeta hitaaaaasti, jotta loysimme suurkaupungin lentokentalta ulos ja kaikkiin paikkoihin, mihin piti menna.  Ensin piti vaihtaa sukkulajunalla 1-terminaalista kakkosterminaaliin ja ostaa sielta liput metroon.  Kysyessamme neuvoa infosta kuului pi-pi-pii-pi-pi tuu.  Esa kysyi kummissaan, mita kielta tuo on, pitaako meidan osata morsetustakin :)  Kimea-aaninen nainen kertoi, etta olemme terminaali ykkosessa ja meidan pitaa menna kakkoseen, mutta kesti hetken, ennen kuin ohjeet menivat perille!   Mutta olimme tosi ylpeita itsestamme, silla selvisimme Singaporen metrolle ja kavelimme ihan oikealta asemalta hotellille.

Nyt on sitten tankattu hotellin jaakaappi ja oma vatsa tayteen. 

Muutama kuva viimeisesta paivasta

Silver Pagoda

Joillekin Mekong-joen ylitys oli oneway.

Perinteiset talot maaseudulla ovat kaksikerroksisia ja alinta kerrosta ei ole rakennettu.  se toimii varastona, ruokailutilana, varjona, elainten oleskelutilana ja sen voi rakentaa umpeen, jos perhe lisaantyy.

Se, kumpi nayttaa tyytyvaisemmalta, voitti 8-0

Mekong-joen uimaranta

Silkkikankaan kutojatytto

Viimeinen paiva Phnom Penhissa

Aamupaivan kulutimme Silver Pagodassa.  Lieko se pyha, pyhempi vai pyhin, kaikki ne ovat vahan samannakoisia, taalla oli hopeaa yllin kyllin.  Puutarha oli kiva ja eniten meilla meni aikaa pagodaa kiertavien khmerien historiasta kertovien maalausten tutkimiseen.  Kuninkaanlinna ei ollut valitettavasti auki, joten emme paasseet uutta kunkkua morjestamaan :)  Puutarhan kala-altaassa uiskenteli krokotiilikala, joka saikaytti meidat louskauttamalla edessamme leukojaan.  Siella oli muuten teravia hampaita.

Iltapaivalla paatimme menna tutkimaan Diamond Islandia, se kun on kuulemma nakemisen arvoinen, piilotettu jalokivi.  Ilmekaan ei varahtanyt tuktuk-kuskin kasvoilla, kun  kerroimme minne haluamme. Hyvin olivat piilottaneet jalokiven, saari oli karu rakennustyomaa.  Tassa vaiheessa Roni-kuskimme rykaisi ja sanoi, etta taalla ei ole oikein mitaan nahtavaa, mutta han tietaa paremman paikan, kauniin Mekong-saaren, jossa kudotaan silkkia.  Pienen pahkailyn jalkeen menimme sinne.  Poly lensi soratiella ja ylitimme Mekong- joen lautalla sikakuljetuksen kanssa.  Saari oli maaseutua, naiset kutoivat siella silkkikankaita ja siella oli myos kaupungin ainoa ranta, jonne kiinalaiset ja vietnamilaiset olivat pakkautuneet viettamaan uutta vuotta. Jatimme uimisen valiin.  Hotellimme kattoterassin uima-allas houkutteli huomattavasti enemman jo veden varin vuoksi.  Kun tulimme takaisin hotellille ja kavimme suihkussa, tuli pyyhe viela kuivaaamisen jalkeen ruskeaksi.  Sita polya on viela korvissakin :)

Olemme olleet Kambodzassa  kolmessa taysin erilaisessa paikassa.  Lyhyen vierailumme perusteella voisimme sanoa nain:
-Lapset ovat tarkeita ja heidat huomioidaan hyvin.  Itkua ei kuulu, vaikka lapsia on paljon.  Kaupungissa on isoja leikkikenttia, lapset otetaan kaikkialle mukaan ja heille nayttaa olevan aina syli.
-Kambodzassa on rento, elamanmyonteinen ote, paljon hymyja ja hyvaksymista. 
-Hieman yllatyksena on tullut, etta kaikki, mita on sovittu, on pitanyt.  Pikku  huijausta on vahemman kuin mita mielikuvamme taalta oli.  Esimerkiksi tuktukeilla on turistihinnat, mutta ei niita ole pakko hyvaksya, ja mita kauemmin on samassa paikassa, hinnat kohtuullistuvat.
-Liikennesaantoja ei kaytannossa ole.  Liikenne sujuu silla, etta kaikki vaistavat kaikkia.  Lansimaalaiselle kaoottisuus muodostaa vaaran.  Tilanteita on vaikea ennakoida.  Nain on kuitenkin pakko toimia, silla liikennesaantoja noudattamalla liikenne puuroutuisi mahdottomaksi.
-Phnom Penh on paakaupunki ja turistille kalliimpi kuin muu maa.

Huomenna olis taas tarkoitus vaihtaa paikkaa.  Uusi kohteemme on Singapore ja siella hotelli Tristar81. 

Kuvia

Kaikki ei ole ihan niin hienoa.  Kyseessa slummialue sillan kupeessa.

Eika kaikkien matka suju suunnitelmien mukaan.  Kaveri makasi puiston penkilla kyseinen lappunen vieressaan.

Itsenaisyyden monumentti

Ne auringonlaskut ovat meidan suosikkejamme, huomattavasti mukavampia kuin paakaupungin ravintolalaskut.

Joittenkin yovalot ovat isompia kuin toisten.

Edelleen hengissa

Paiva meni tallatessa Phnom Penhia ristiin rastiin. Kaytimme vahemman vasyttavaa tapaa; tuktukilla jonnekin ja kavelya siella.  Puistoalueet ovat hienoja.

Laitoimme jo eilen paikallisesta liikenteesta, mutta siita pitaa viela kirjoittaa.  Tama on ihan hullua!  Kuljemme varmuuden vuoksi rauhallisempia sivukatuja ja ylitamme kadun mielellaan yksisuuntaisen kohdalta, jos mahdollista, mutta perskules kun sekaan ei riita.  Tanaankin illalla yksisuuntaista tuli iso musta katumaasturi ilman valoja vaaraan suuntaa. Tahystaessamme liikenteen suuntaa se yllatti vaarasta suunnasta ja ajoi lahes varpaille.  Onneksi emme ottaneet juoksuaskelta!
Suositun ravintolan kohdalla (4-kaistainen tie) oli ensimmainen autorivi poikittain jalkakaytavalle pysakoity ja kaksi kaistaa toiseen ja yksi toiseen suuntaan pysakoityja autoja.  Niissa ei ole vaihdetta eika kasijarrua paalla, joten kun joku haluaa lahtea, tyonnetaan toiset autot pikkuhiljaa kauemmas.  Mutta voitte kuvitella millainen sumppu oli liikenne siina kohtaa.  Ambulassi yritti ajaa ruuhkassa, mutta eihan se mihinkaan paassyt, katosi aikanaan pillit soiden kavelyvauhtia horisonttiin.

Heli ruokailee yleensa kysymalla ravintolan suositusta.  Neuvovat yleensa poytaan tuodessa senkin, miten kyseista ruokaa syodaan :)  Talla konstilla olen paassyt varsin herkullisiin ruokakokemuksiin.  Esa taas kokeilee uusia ruokalajeja ja sanoo, etta niita on helpompi syoda ilman silmalaseja.  Tanaan  tilasimme keitot.  Poytaamme tuotiin jumalaton kulho, jonka alle sytytettiin tuli, eika mikaaan pieni nuotio :)  Taisi tulla syotya naapurin Musti tai Mirri, kanaa se liha ei ollut nahnytkaan.  

Kavelylla Phnom Penhissa

Aloitimme aamun aikaisin ja reippaasti tutustumalla kavellen kaupunkiin.  Paanahtavyydet ovat hotellimme lahistolla kavelymatkan paassa.  On kierretty temppeleita ja katuja, puistoja ja bulevardeja, nahty patsaita ja monumentteja, toreja ja aukioita.

Aamu on paras kavelyaika, silla paivalla on jo liian kuuma ja illalla porukkaa niin paljon, etta tien ylitykseen tarvitaan poliisi tai hullua rohkeutta tai Saigon-kokemusta.  Sekaan ei tosin meinaa riittaa.  Iltaisin syomme hotellin lahella, istumme nakoalabaarissa tai turvaudumme tuktuk-kuljetukseen. 

Esasta on aina yhta hauska sanoa: "Ovi kiinni, ettei kylma karkaa!"  

Kuvia Phnom Penhista

Matkalla Phnom Penhiin, riisipeltoja riittaa

Tonle Sap -joki

Katuvilinaa laitakaupungilla

Kylmaketjussa on viela pienta hiomista, saisiko olla lihaa...

...tai kalaa?

Joenrannan kaupunkikuvaa hallitsevat temppelit

Auringonlasku hotellimme katolta

Yonakyma hotellin katolta

Phnom Penhissa

Perille paastiin,vaikka kuljettajan ajo oli valilla aika hurjaa.  Laskin yhden tunnin aikana toottaykset, 149, ja sen voi kertoa 4.5, niin saadaan toottaysten oikea maara :)  Takapenkilla ei ollut turvavyota.

Taalla on kylla ihmeellisen vahan onnettomuuksia, emme ole nahneet yhtaan, edes renkaat eivat vingahtele.  Kaikki vaistavat kaikkia ja jokaiselle annetaan tieta.  Kun tuktukilla kaannytaan vasemmalle ja liikennevirta on katkeamaton, ujutetaan varovasti vastaantulevien kaistalle ja liikennevirta halkeaa siita, mihin tuktuk menee. Nain liuutaan pikkuhiljaa tien vasempaan reunaan ja paastaan kaantymaan.  Hurjan nakoista ja tuntuista, mutta toimii taalla.

Hotellimme on pieni melko tuntematon hotelli lahella suurimpia nahtavyyksia hiljaisen sivukadun varrella.

Ensi nakemalta Phnom Penh on ihan erilainen kuin odotimme.  Taalla on avaruutta, leveita rantapromenadeja, yllattavan siistia.  Joenrannan kaupunkikuva on modernin oloinen.  Onhan tama tietysti paakaupunki.  Jopa pikkuruisen Suomen lippu loytyi rantapromenaadin tangoista. 

Kulen kansallispuistossa

Paivamme kului Kulen pyhalla vuorella.  Matkatoimistomme virkailija sanoi, etta tie suljetaan kello 12, emmeka voineet ymmartaa miksi, ennen kuin olimme paasseet tien alkuun.  Mutkia, kuoppia ja kapeutta oli vuoristotiella niin kiitettavasti, etta se ei voinut olla kaksisuuntainen.  Ennen 12 mentiin ylos, sen jalkeen sai tulla alas.

Ihmettelimme joen pohjaan monen sadan metrin matkalle kiveen hakattuja kuvioita.  Niita selitettiin hedelmallisyysriitilla, joen vesikin oli pyhaa. 
Korkeimmalle kohdalle vuorta oli hakattu vuoren kivesta maan suurin Buddha makaamaan.  Teimme oppaamme ohjeiden mukaan ja pesimme kasvomme munkin kaatamasta vedesta, joka tuli samanlaisesta kuviosta kuin joessa.  En tieda, miksi se oli niin tarkeaa, mutta saimme teostamme suuret kiitokset seka munkeilta etta oppaltamme.  Olemme varmaan puhdistuneet pahasta.

Vietimme pitkan tovin Kulen vesiputouksella.  Se on yksi kauneimmista paikoista, missa olemme kayneet.  Paikan tunnelmaa lisasivat viela kaikkialla lentelevat perhoset ja sademetsan aanet.  Ah...

Huomenna olisi sitten siirtyminen Phnom Penhiin, siella hotellimme on King Grand Boutique hotel.  Sinne on matkaa n. 300 km ja bussimatka kestaisi 7-8 tuntia, joten paatimme ottaa taksin.

Kulen vuorella

Temppelissa selvia Maya-vaikutteita, selkeasti erilainen kuin muut

Alueen tunnelma ei oikein vality valokuvista

Khmer-ruokaa, on makuja ja vareja

Salaperaisia kuvioita koko joen pohja taynna

Maan suurin Buddha, silmana jattilaimainen jalokivi(?)

Punainen banaani ei ole sellaisenaan syotavaa, vaatii keittamistatai paistamista

Tasta vesi lahtee

Yksi kauneimmista paikoista, missa silmamme on levannyt

Ja lisaa kivia

Eivat ne kivet sitten kuitenkaan riittaneet kymmeneksi vuodeksi.  Lini haki meidat yhdeksalta ja eikun taas ihailemaan eri muotoon kasattuja kivia.  Tanaan kuljeskelimmekin enemman viidakossa,  vahan pienemmilla ja rauhallisemmilla temppelinraunioilla eilisesta opittuamme.  Esa tosin sanoi, etta kun tasta kerran maksaa, niin eiko olisi paras etsia isoja paikkoja, tulisi vahemman hintaa kivea kohti :)  Kuvia tuli otettua paljon, mutta emme kiusaa niilla tanaan teita.

Lounaalla meikelainen royhisti rintaansa, silla meidan lisaksemme ei ollut muita ruokailijoita ja vahan valia kuului ihaileva vislaus.  Yritin katsella, kella on niin hyva maku, etta vislailee madamelle, mutta ketaan ei nakynyt.  Kun sitten tulimme ravintolasta ulos, siella se puun oksalla istui, matkijalintu, jonka joku oli opettanut vislaamaan :)

Ihmettelyyn talojen rakennuspaikasta selvennan, etta nama talot sijaitsivat tien varressa.  Heti tien reunasta alkaa jyrkanne, joten kuivalle maalle ei voinut rakentaa.  Emme kayneet Tonle Sapilla, koska niin moni ei ollut pitanyt nakemastaan ja kokemastaan, mutta siella talot on rakennettu  yli  10 -metristen paalujen paalle.  Nyt kuivana aikana talot ovat siella 10 metrin korkeudella vedepinnasta, sadeaikana n. 1-2 metrin korkeudella..

JA SAA LAMPENEE EDELLEEN... Uima-altaan vesikin on 35- asteista, kannattaa uida varjossa.

Angkorin temppelialueella hiki hatussa

Nyt on nahty kivia kiven vieressa, paalla ja alla, ainakin kymmeneksi vuodeksi riittavasti :)
Kavelimme viisi tuntia temppelialueella ja kuumaa oli,  Olemme varmaan siirtymassa kuumaan ja kuivaan kauteen, silla paivalampotila oli 38 ja ilta ei tunnu juurikaan viilenevan.
Angkorin temppelit olivat toki vaikuttavat ja mahtavat, mutta olimme odottaneet jotakin viela enemman.  Monille rakentajille projekti oli  ollut kuitenkin elamaa suurempi..  Parasta oli Ta Phromin viidakkotemppeli ja sen jalkeinen joku pieni temppeli, johon Lini vei meidat, kun valitin ihmispaljoutta temppeleilla.  Siella ei todellakaan ollut kuin muutama ihminen meidan lisaksemme.

Hotellimme vieressa sijaitsee yliopisto ja ihmettelimme kaupungilta tullessamme useita satoja skoottereita, jotka tayttivat koko yliopiston pihan.  Selvisi, etta ne kuuluvat englanninkurssille tulleille opiskelijoille.  Taalla arvostetaan opiskelua tosissaan.

Kotielaimemme Kintu-lisko ja Saku-sammakko yrittavat ahkerasti pitaa huoneemme puhtaana hyonteisista.  Kintu juoksentelee sisaseinilla ja Saku hoitelee terassia.  Naureskelimme eilen illalla, kun Saku kaveli terassin ovea ylos.  Milla ihmeen konstilla se siina pysyy, se ei selvinnyt.

Tanaan Seam Reap on joutunut pitkien sahkokatkojen kouriin, johtuneeko kuumasta ilmasta? Sahkokatkot nayttavat olevan kaupunginosakohtaisia.   Hotellillamme oli neljan tunnin sahkokatko, mutta ei se mitaan, hotellin puutarhaan sytytettiin kynttilat.  Kyllastyttyamme istumaan kynttilanvalossa tallasimme kaupunkiin.  Olimme juuri tilanneet ruuat, kun keskustasta meni sahkot poikki.  Illallisestamme tuli virallinen kynttilaillallinen  :)

Katselimme, kun saksalainen laittoi huikealla kontrastilla vastavaloon otettuja kuvia nettiin.  Oma vanha pokkarimme naytti kyyristyvan entistakin pienemmaksi kuin yrittaen kertoa, etta nain pienelta kameralta ei voi vaatia ihmeita, eihan :)

Angkorin temppelialueella

Patsasrivistoa, kaikilla eri ilmeet

Temppeleita...

Puu ja kivi, puu voittaa

viidakkotemppelissa

Kuva otettu altaan reunalta terassillemme

Ystavamme Saku, joka hyppasi lasioveen ja pysyi siina