sunnuntai 2. lokakuuta 2022

Sevilla

 

Saavuimme iltapäivällä kämpille. Loppumatka taksilla ja perillä odotti nuori tyttö joka ei osannut sanaakaan englantia. Osoittelematta paikkoja pääsimme perille mitä on missäkin. Betis-katu on ravintolakatu joen rannalla ja ravintolat varsin täysiä. Parvekkeella on hiukan Paavitunnelmaa koska alhaalla on sankka parvi ihmisiä. Illat ovat yllättävän lämpimiä liki 30 astetta vaikka aurinko olisi jo laskenut. Kahdeksalta alkaa olla hämärää ja aamulla hämärä katoaa myös vasta kahdeksalta. Ilma on aamulla viileä noin 15 astetta lämmeten koko ajan iltaa kohden. Katuvalaistus ja lämpö tuo mieleen loppukesän Pariisin ja hälisevä tunnelma loppumattomine katukahviloineen täydentää sen. Mietityttää kyllä miten maa jolle piti lainata rahaa kykenee täyttämään kalliit ravintolat joka ilta. Turisteja on tosin jonkin verran mutta kun katsoo mitä niissä nautitaan niin kahvia ei juurikaan vaan viiniä ja tapaksia sekä tukevia illallisia. Seuraavan päivän ohjelma alkoi aavepuiston tutkimisella. Sevillassa oli maailmannäyttely vuonna 1992 ja suurin kustannuksia rakennettu puisto jäi näyttelyn jälkeen oman onnensa nojaan. Alue on aidattu turvallisuussyistä koska osa rakennelmista on korkeita ja huoltamattomia. Täällä piileskelevät rikolliset ja huumeidenkäyttäjät eikä turistilla ole tänne asiaa. Reippain askelin suuntasimme sinne hämmästelemään miten aika on vaikuttanut, eli kolme vuosikymmentä, kaikkeen siihen mitä on jäljellä. Maailmannäyttely Dubaissa oli senverran vaikuttava että mieleen tuli onko niissä mitään järkeä. Ehkä tämäkin alue sulaa hiljalleen ja rakennetaan täyteen ajan saatossa. Sevilla vaikuttaa kuitenkin vauraalta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti