Ateena3

Olipahan päivä! Viime yönä ukkosti ja tänään se vasta ukkostikin. todennäköisesti oli varsin erikoinen ilma, koska emäntämme kyseli viiden maissa, olemmeko kunnossa. Meillä oli suunnitelmissa uusi Akropolin museo, ja mikä olisi parempi päivä vierailla museossa kuin sadesää. Kaduimme kyllä päätöstämme, kun tulimme museon luokse, sillä meitä ennen oli jonossa sellaiset sata ihmistä ja taakse kertyi koko ajan pidempi jono. Koronapassit näytettyämme virkailija varmaan armahti meitä, sillä hän ohjasi meidät jonon ohi. onneksi museo on niin suuri, että siellä sisällä ei tule tungosta. Katselimme ja ihmettelimme valtavaa määrää aarteita, joita oli löytynyt Akropolilta. Osa niistä oli kipsijäljennöksiä, sillä Kreikasta on viety paljon aarteita maailmalle ja jäljennökset ovat huomautus, että niitä ei ole palutettu. Parthenonin yllä räiskyi ukkonen ja kun emme enää jaksaneet katsella esineitä, istuimme ja katselimme myrskyä Akropolin yllä. Niin ja kesken kaiken museossa puhelimemme alkoivat hälyttää, että paikan lähellä, jossa olemme, on äärimmäinen vaaratilanne ja ihmisiä pyydetään noudattamaan ohjeita. pienen tutkailun jälkeen selvisi, että kyse oli tulvavaroituksesta. ihmettelimme moista, mutta myöhemmin se selvisi.Lähdimme kotimatkalle sadekuurojen välissä. Ensimmäiset metrovaihdot sujuivat hyvin, mutta Monasterakissa oli virkailija käsi pystyssä, metrolinja Pireuksen suuntaan oli suljettu tulvavesien takia. Kun pääsimme kadulle, ymmärsimme tilanteen. Kaduilla virtasi nilkkaan saakka vettä, johon oli sekoittunut viemärijätettä. Vettä oli maan alla sijaitsevissa liikkeissä ja baareissa ja omistajat yrittivät saada sitä pois liikkeistään. Tarkoituksemme oli mennä kotiin taksilla, mutta eihän niitä saanut, kun kaikki tarvitsivat taksia. Ja alkoi ukkostamaan uudelleen. Päätimme, että siirrymme eteenpäin baari kerrallaan sadekuurojen välillä, sillä matka kotiin ei kävellenkään ollut pitkä - ellei lähde väärään suuntaan!!! Lopulta ymmärsimme tilanteen ja jäimme sillan alle yhden kreikkalaisen kanssa odottamaan, josko saisimme taksin. Ja kun lopulta saimme yhden pysäytettyä, änkesimme sinne kaikki ja päätimme, että tässä olemme niin kauan, että pääsemme perille, mennään sitten vaikka minkä kautta. Onneksi matkakumppanimme meni samaan suuntaan:)Kotona lämpimään suihkuun ja toteamus, että tätä päivää ei helpolla unohda. Illalla vielä lähiravintolaan päivälliselle.