Ateena 10

Lähtö taas Petralonasta kohti Ateenan ihmeitä. Metriasemilla, metroissa, kaikkialla sisätiloissa ja jotkut ulkonakin käyttävät maskeja kironan takia.

Tuurilla, tai Esan järkeilyllä, pääsimme hyvin lyhyellä jonottamisella Akropolin alueelle. Muutama minuutti myöhemmin, niin olisimme odottaneet varmaan tunnin. Tässä Dionysoksen temppeli kiipeämismatkalla kohti Akropolin huippua.

Välillä istuskelimme, sillä emme ole enää nuoria. Mutta mikäs oli katsellessa maisemia.

Kiipeämisen reitillä on myös Herodes Atticuksen Odeion eli amfiteatteri.Näihin ei toki pääse mihinkään, katsellaan vaan.

Akropolin kukkulan huipulle mennään Propylaian kautta. Sieltä se sitten avautuu silmien eteen.

Olen aina luullut tätä Athenen temppeliksi, mutta taidan olla väärässä. Joka tapauksessa viehätyin siitä suuresti.

Ja keskellä kaikkea nousee Parthenon, miltei 70 metriä pitkänä ja yli 30 metriä leveänä. Kunnostustyöt ovat koko ajan menossa, joten paikka lienee 20 vuoden kuluttua ihan erinäköinen.

Akropoliilla istuskellessa ja kuljeskellessa oli hyvä miettiä mm. kreikkalaisen demokratian olemusta. Mutta se, mitä ovat aikanaan saaneet aikaan, on mykistävää.

Oli kiva bongata ateenalainen sotilas Akropolilla. Vaikka Akropolis onkin mykistävä, henkilökohtainen mielipiteeni on, että se näyttäytyy vielä mykistävämpänä vähän matkan päästä katsottuna.

Lycabettus-vuorelle kulkee funikulaari. Siihen päästäkseen on kuitenkin tallattava ensin reilusti ylämäkeä, sitten lähemmäs 200 aika tiukkaa porrasta ja sitten vasta löytyy funikulaari.

Lycabettukselle voi toki myös kiivetä ylös asti.

Lycabettus vuoren huipulla on pieni kirkko ja sen edessä näköalatasanne, josta on upeat näkymät yli auringonlaskuisen Ateenan. Auringonlasku houkutteleekin tänne paljon katselijoita.

 Ihailimme auringonlaskua, katselimme ravintopöydästämme  Ateenaan syttyviä valoja ja mikä oli oikeastaan vaikuttavinta, ihailimne, kun  PUNAINEN täysikuu kohosi itäiselle taivaalle. Matka alaspäin oli miltei yhtä rankka kuin ylöskin päin.

 kukkulalta.