Ateena 13

Tänään säätiedotus lupasi vielä aamupäivän kaunista joten nautimme sinisestä taivaasta ja linnunlaulusta, jota kuuluu, kun vaan avaamme parvekkeen ovet. Jossain olen varmaan kertonutkin, että asumme Petralonan kaupunginosassa, Isionis-kadulla. Katu on hyvin rauhallinen, kauppaan n.50 metriä ja metrolle n. 300 metriä. 

Päätimme aamulla lähteä käymään Pentel cavessa eli cave Davelisissa. Sita varten menimme metrolla Kifissiaan ja yritimme ottaa sieltä taksin. Mutta taksit halusivat 80 euroa matkasta. Taksiasemalla oli mies, joka joko huusi hinnan seuraavalle tai näytti sormilla. Kukaan ei uskaltanut lähteä oikealla hinnalla. No, ajoimme  kaksi pysäkkiä takaisin ja otimme sieltä taksin, joka laittoi mittarin päälle. Mittari näytti palatessa 28 euria. Muuten Kifissia oli hyvin kaunis ja vehreä Ateenan lähiö.

Pentelin vuorelta avautui hulppea näkymä pohjoiseen Ateenaan. Vuoresta on louhittu marmori esim. Akropoliksen keskeisiin rakennuksiin. Kaikkialla on marmorinpalasia. 

Matka parkkipaikalta luolalle oli 850 metriä, joka tosin tuntui putemmältä. Paljon kreikkalaisia oli tullut vuorille viettämään sunnuntaita ja heitä kävelu luolalle päin. 

Luola on yli 40 metriä leveä ja 69 metriä syvä. Sitä on käytetty kulttitarkoituksiin ja uskonnollisissa menoissa. 1800 -luvulla luolassa asui rosvopäällikkö, jolta tulee nimi Davelios cave. 1980 luvulla armeija otti luolan haltuunsa tarkoituksena rakentaa sinne jonkinlainen Nato-tukikohta. He kaivoivat luolaan tunneleita mutta kolmen vuoden kuluttua luovuttivat ja täyttivät tunnelien suuaukot betonilla.kerrotaan, että rakentajilla on ollut hyvin paljon syöpää.

Luolan suuaukon edessä kukkivat keltaiset krookukset.

Luolan pohjalle johtava polku on aika kapea ja liukas ja polun viereltä lähtee jyrkkä rinne. BBC on tutkinut luolaa. jaKerrotaan, että sähkölaitteet menevät luolassa sekaisin, siellä on vahvoja magneettikenttiä, luolassa on nähty outoja valoja ja sieltä kuuluu outoja ääniä... 😱

Selitykseksi on annettu, että ilmiöt johtuvat sähköä johtavasta luolan marmorista.

Joka tapauksessa oli kiva tulla takaisin ulkoilmaan. Luolan suulla on kaksi pientä ortodoksista temppeliä. 

Kun me lähdimme luolalta, tuli paikalle mustassa maasturissa Jonathan Legg, joka on kuulemma parhaillaan Kreikassa tekemässä ohjelmaa. Me siirryimme taksilla ja metrolla kotikonnuille. Tuuli on yltynyt ja pikkuisen pisaroi.

 

Ateena 12

Teimme tänään pitkänpitkän kävelyretken vähän uudempaan Ateenaan. Oikaisimme kansallispuiston läpi kohteena 1896 valmistunut kaikkien Ateenalaisten olympiastadion. Siellähän alkoi uudelleen olympiaperinne. Matkalla kuulimme melkoista sirkutusta ja tarkemmin tutkittuamme totesimme, että puissa on kerrostaloja, joissa asuu undulaatteja.

Kun meillä Suomessa kasvaa katujen varsilla lehmuksia ym. täällä on istutettu esim. appelsiinipuita katujen varsille. Olisiko liikenneriski, jos meilläkin omusi kirsikkapuita, omppupuita tms. katujen vierellä?

Ylympiastadion oli huikea, valkoisesta marmorista rakennettu hevosenkengän muotoinen rakennelma. Kaiteita ei ollut ylöskulkujen kohdalla ja lievästi korkeanpaikankammoinen seisoi tiukasti ylöosan reunassa kiinni, kun lopulta pääsi sinne ryömimään😊Täällä on pidetty 2004 kesäilympialaisten jousiammuntakisat ja maratonjuoksu loppui silloin tänne.

Jatkoimme kävellen matkaa kohti Ateenan ensimmäistä hautausmaata. Se, missä kaupunginosaasa kulloinkin olemme, jää välillä epäselväksi, mutta kauniita oluvat talot matkan varrella.

Ateenan vanhin hautausmaa on perustettu 1830-luvulla ja tänne on haudattu paljon kreikkalaisia poliitikkoja, muusikkoja, näyttelijöitä, liikemiehiä... Paikka on aivan upea ja erittäin hyvin houdettu. Täältä löytyy valkousesta marmorista tehtyjä patsaita ja muistomerkkejä pilvin pimein. Havupuut ja varsinkin sypressit kohoavat kohti taivasta ja köynnökset kukkivat. Tämän kauniimpaa "puistoa" tuskin Ateenasta löytyy. Alue on niin iso, että kuuluisuuksia on vaikea löytää, mutta esim. Heinrich Schliemanin hautamuistomerkin, kreikkalaisen temppelin, löysimme.

Ihan läheltä sisäänkäyntiä löytyy tämä tuberkuloosiin kuolleen tytön hautamuistomerkki.

Osan muistomerkeistä olivat köynnökset miltei peittäneet.

Aurinko paistoi tänään kirkkaan siniseltä taivaalta ja lämmintä oli 24 astetta. Kävelysää oli parhaimmillaan, muutama aste lusää, niin olisi ollut jo tukalaa. Kämpille päästyämme Esa siirtyi auringonpalvontaan parvekkeella😊

 

Ateena11

Tänään oli pyykkipäivä, joten hieman tavallista myöhemmin liikkeelle. Suuntasimme antiikin Ateenan teknologiseen museoon, joka on valittu Euroopan vuoden museoksi. Pääsymaksu oli yhdeksän euroa kaikkiin kolmeen kerrokseen ja saimme oppaan koko ajaksi mukaan. Aikaa museossa ei oltu rajoitettu ja olimme me siellä useita tunteja.

Museosta löytyi mm. Vedellä toimiva viestintäjärjestelmä, samoin tulella toimiva, josda soihtujen paikat kertoivat kirjaimen.

Tämä tulella ja vedellä toimiva järjestelmä sijaitsi esim. Parthenonin alla. Kansa luuli, että jumalat avasivat ja sulkivat temppelin ovet, mutta se perustuikin ovelaan avaussysteemiin, jossa kuuma höyry aiheutti painetta.

Arkhimedeen ruuvilla nostettiin vettä suurempia määriä. Heli kokeilu, kyllä nousi😊

Tämä oli mielestäni yksi museon hienoimmista laitteista. Vesikello oli oikeastaan vuosikalenteri. Se näytti kellonajat, päivät, kuukaudet ym. Jopa päivän pituudet😲

Armeijan asuja Spartasta, Ateenasta, Aleksanteri suurelta...

Suihkulähde oli myös nerokas. Siinä ilma ja vesi pelkästään aiheuttivat vesisuihkun. Ei mitään liikkuvaa😲

Antikytheran laite on antiikin ajan suuri ihme. Sen replika on myös museossa suurennettuna. Eli tietokone, jolla voi tarkasti ennustaa tulevaisuuden taivaankappaleiden liikettä, kuunpimennyksiä ym.

Liikenteessä oli tänään taas erikoisen paljon poliiseja. Osa heistä oli rynnäkkövarusteissa ja valmiusasemassa olevassa vahvistetussa autossa, jos heitä tarvitaan. Parlamenttitalon puolella ei ollut muita kuin muutama turisti. Epäilimme, oliko jollain jotain tietoa. Kotona otin pienet ettonet auringonpaisteessa parvekkeella.

Taivas oli huikaisevan sininen parvekkeelta katsottuna.

Illalla kävimme vielä syömässä lähiravintolassa. Muistivat jo meidät ja kohtelu oli sen mukaan huomattavasti lämpimämpi kuin vain ohikulkijoille.

 

Ateena 10

Lähtö taas Petralonasta kohti Ateenan ihmeitä. Metriasemilla, metroissa, kaikkialla sisätiloissa ja jotkut ulkonakin käyttävät maskeja kironan takia.

Tuurilla, tai Esan järkeilyllä, pääsimme hyvin lyhyellä jonottamisella Akropolin alueelle. Muutama minuutti myöhemmin, niin olisimme odottaneet varmaan tunnin. Tässä Dionysoksen temppeli kiipeämismatkalla kohti Akropolin huippua.

Välillä istuskelimme, sillä emme ole enää nuoria. Mutta mikäs oli katsellessa maisemia.

Kiipeämisen reitillä on myös Herodes Atticuksen Odeion eli amfiteatteri.Näihin ei toki pääse mihinkään, katsellaan vaan.

Akropolin kukkulan huipulle mennään Propylaian kautta. Sieltä se sitten avautuu silmien eteen.

Olen aina luullut tätä Athenen temppeliksi, mutta taidan olla väärässä. Joka tapauksessa viehätyin siitä suuresti.

Ja keskellä kaikkea nousee Parthenon, miltei 70 metriä pitkänä ja yli 30 metriä leveänä. Kunnostustyöt ovat koko ajan menossa, joten paikka lienee 20 vuoden kuluttua ihan erinäköinen.

Akropoliilla istuskellessa ja kuljeskellessa oli hyvä miettiä mm. kreikkalaisen demokratian olemusta. Mutta se, mitä ovat aikanaan saaneet aikaan, on mykistävää.

Oli kiva bongata ateenalainen sotilas Akropolilla. Vaikka Akropolis onkin mykistävä, henkilökohtainen mielipiteeni on, että se näyttäytyy vielä mykistävämpänä vähän matkan päästä katsottuna.

Lycabettus-vuorelle kulkee funikulaari. Siihen päästäkseen on kuitenkin tallattava ensin reilusti ylämäkeä, sitten lähemmäs 200 aika tiukkaa porrasta ja sitten vasta löytyy funikulaari.

Lycabettukselle voi toki myös kiivetä ylös asti.

Lycabettus vuoren huipulla on pieni kirkko ja sen edessä näköalatasanne, josta on upeat näkymät yli auringonlaskuisen Ateenan. Auringonlasku houkutteleekin tänne paljon katselijoita.

 Ihailimme auringonlaskua, katselimme ravintopöydästämme  Ateenaan syttyviä valoja ja mikä oli oikeastaan vaikuttavinta, ihailimne, kun  PUNAINEN täysikuu kohosi itäiselle taivaalle. Matka alaspäin oli miltei yhtä rankka kuin ylöskin päin.

 kukkulalta.

Ateena9

Oli Esan vuoro valita päivän ohjelma. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui maailman viimeinen panssarialus Georgious Amirof, joka on kunnostautunut neljässä sodassa ja on nyt museolaivana Ateenassa. Laiva on rakennettu 1911 ja myös turkkilaiset havittelivat sitä silloin. Kreikka voitti kilpailun ja sai laivan, joka selvisi kaikista taisteluistaan, Onnekas setä Georgious. Turkkilaisten mielestä se oli Helvetin laiva. 

Laivalla on pituutta 140 metriä ja leveyttä 22 metriä. Aseistus on englantilaista.

Laivan takaosassa sijaitsee pieni kappeli.

Keittiöitä löysimme kaksi. Tässä tehtiin ruokaa terveille merimiehille, tousessa sairaille.

Kapteenilla ja upseeristolla oli hulppeat tilat laivassa. Päällystön huoneistoissa oli jopa ammeet.

Seuraavaksi ajoimme taksilla Mikrolimanon rantaan. Tulimme siihen tulokseen, että mainostaminen on nyt ollut liiallista. Paljon veneitä, vähän likainen vesi ja ravintoloita vieri vieressä. Ylempänä rinteessä talot olivat tosin söpöjä, mutta...

Mikrolimano nousee aika jyrkästi rannasta. Talot ovat sieviä, mutta onneksi emme ottaneet asuntoa täältä. Olisi siinä ollut kiipeäminen.

JoiMme kahvit Passalimanin mäellä ja siitä suuntasimme kannaksen läpi kohti Pireuksen metroasemaa. Välillä lähdimme väärään suuntaan ja kävelimme muutaman kilometrin edestakaisin.

Kotosalla pidimme siestaa nukkuen ja istuskellen parvekkeella.

Illalla istuskelimme Thissiossa ruokaillen ja Akropolista katsellen. Meidän piti ehtiä yhdeksäksi Muusien kukkulalle, joten me hoputimme tarjoilijaa Ja tarjoilija kokkia.

Ja niinpä me ehdimmekin. Ateenan kansallinen observatorio sijaitsee Muusien kukkulalla, siellä, missä muusat ovat aikoinaan asuneet luolissa.

Sieltä löytyy vanhoja kaukoputkia, kirjasto, käsin piirretty kuukartta...

Ja se, mikä Esaa kiinnosti eniten, replika 2000 vuotta vanhasta tietokoneesta, jolla pystyi laskemaan tulevsisuuden kuun pimennykset ym. Antikytheran laite oli niin tarkka, että periaatteessa sitä ei olisi pitänyt pystyä rakentamaankaan.

Läheisellä kukkulalla oli tähtitorni, jossa ikivanhalla tähtikaukoputkella katselimme Jupiteria ja sen kuita.

Kukkulalta oli myös aivan erinomainen näköala Ateenasn ja kaikkialla näkyvään Akropoliille.