31.1. Perjantai

Että sitten sellainen päivä😏
Aamulla kiipesimme läheiselle vuorelle, jossa on hylätty temppeli. Portaita ei ollut kuin 222, mutta kun Heli astuu jokaiselle kahdesti sekä ylös että alaspäin mennessä, nousee luku tuplaksi. Meitä oli ohjaamassayksinäinen apina, joka kulki samaa tahtia kanssamme. Epäilimme sen olleen temppelin vanha munkki. Kun tutustuimme temppeliin, katseli apina meitä kaiteen päältä. Annoimme sille kiitokseksi lopun vesipullomme sisällöstä.
Loppu aamupäivä meni sitten 2-kylän porukalta käärmettä jahdattaessa. Käärme oli yli metrin mittainen, vihreä ja ilkeän näköinen. Emme tienneet, onko se myrkyllinen, joten naapuri sai lopulta mäsäytettyä sitä golfmailalla päähän. Baan Finlandissa kiersikin sitten juttu, että 2-alue tarjoaa tänään päivällisen, niillä on tuoretta riistaa.
Iltapäivällä pyykkiä hakiessa, ihan tasaisella tiellä kuului polvesta ikävä maiskahdus ja tämän päivän kävelyt olivatkin siinä, hyvä kun kämpille pääsin muutamankymmentä metriä. No, illalla tosin kinkkasin 100 metriä suomalaiskahvilaan tietovisaan. Taas hävisimme muutamalla pisteellä, kun emme tienneet Kemijoen alkupistettä emmekä kuntaa, jossa Lokan tekojärvi sijaitsee.

Taas umpikujassa paikallisten asuinalueella. Takaisin vaan samaa reittiä.

Hylätyn temppelin portaiden alkupäässä on hautoja, yleensä näihin on haudattu temppelin munkkeja, mutta näissä oli naistenkin kuvia.

Esa seisoo tyhjässä vesialtaassa hylätyssä temppelissä. Allas vaikutti, niinkuin sinne olisi kävelty silloin, kun se oli täytetty.. Buddhat oli laitettu ristikoiden taakse ja toiset portaat suljettu, mutta apina näytti, että voi sinne mennä.

Näkymä temppelistä HuaHiniin.

Meidän pyykithän ne siinäkuivuvat tien  varressa.

Kuvia Ao Manao

Hotellimme Pratchuap Grand Hotel. Parasta oli aamupala. Ilmastointi oli liian tehokas, sitä piti vähän lusikalla hillitä.😀Silti aamulla oli vähän nivelet jäykkinä.

Monesta rannasta poiketen ovat älynneet jättää kasuaaripuut kaatamatta. Vaikka ne vähän roskaavatkin rantaa, antavat ne samalla kaivattua varjoa ja viihtyisyyttä Ao Manaon rannalle.

Rantaelämää😊 Tuolit maksoivat päiväksi 60 senttiä kappale.

Ao Manaon ranta on hyvin rauhallinen, kuten kuvasta näkyy. Esa kertoi tukkansa nousseen pystyyn, kun häntä uidessa lähestyi n. 4-metrinen varjo. Oli välillä pysähtynyt ja taas lähestynyt. Karkuun ei enää ehtinyt, mutta hän oli muistellut, että hain kuonossa on herkkä kohta, johon voisi yrittää potkaista. Helpotus oli suuri, kun varjo lähelle tultua osoittautui tiiviiksi kalaparveksi n. Parikymmensenttisiä kaloja. Niin, uimaanmenijä on Esa😎

Ao Manaon Lahti on puoliympyrän muotoinen laguuni, toiselta nimeltään Limettilahti. Vesi on kirkasta, mutta kun menee syvälle, siinä näkyy smaragdinvihreä sävy. Lahti on rannasta matala ja vesi puolenpäivän jälkeen oli rannassa n.35 asteista, piti mennä syvemmälle. Rannalla ol8 lähinnä eläkeläispariskunta, ihan muutama nuorempi.

30.1. Torstai

Kävimme aamulla herättelemässä ruokahalua ostamalla junalipun iltapäiväjunaan. Myyjäpoika oli hyvin vaivaantuneen oloinen ja lippumme maksoi 80 bahtia. Mutta kun katsoimme lippua, lähtöaika olikin klo 10.00 klo 14.59 sijaan. Otettiin uusiksi, mutta poika selittää, että tämä kymmenen juna on tämänpäiväinen valinta. Lopulta meille selvisi, että iltapäiväjuna oli täysi, mutta kun thaimaalainen ei voi sanoa ei, hän myi meille toisen lipun. Emme viitsineet pilata enemmän kassapojan päivää, vaan lahjoitimme lipun englantilaispariskunnalle, joka oli menossa Huahinin. Tappiota tuli 2,4euroa.
Huippuhyvän aamiaisen jälkeen otimme sivuvaunullisen mopon ja mukava kuljettajamme ajoi meidät Ao Manaon rannalle. Emme yleensä jaksa maata rannalla, mutta nyt oli sen verran hieno ranta, että siellä meni päivä rattoisasti. Ao Manaon ranta on Thaimaan ilmavoimien aluetta ja rannalle mennessä piti kirjautua. Ilmavoimien olon alueella huomaa kirjautumisen lisäksi kiitotiestä, jolta aina silloin tällöin lähti kone pörräämään. Alueella oleva hotelli on ilmavoimien omistama, mutta sinnekin pääsee yöpymään. On kuulemma hinta-laatusuhteiltaan yksi Thaimaan parhaita hotelleja, emme voi vahvistaa, koska emme käyneet siellä.
Iltapäivällä mukava kuljettajamme tuli hakemaan meidät ja vei minivanasemalle. Se oli niin kaukana keskustasta, että epäilin jo, että ajamme Hua Hiniin saakka. Asemalla  meidät pakattiin oikeaan minivaniin, 160 bahtia = 5 euroa meiltä kahdelta vajaan 100 km matka. Kun pikkubussi tuli riittävän täyteen, auto starttasi, kymmenen minuuttia etuajassa. Muistelemme edellistä minivanmatkaamme, jolloin kuljettaja ei meinannut pysyä tiellä, ja epäilimme makeasta hajusta, että hänen polttamassa savuke saattoi sisältää muutakin kuin tupakkaa. Nyt pysyttiin tiellä ja tultiin hyvää vauhtia perille.
Kuvat taas erillisenä, netti ei ole varma.

Kuvia Prathuap Khiri Khan

Huahinin asemalla odotimme junaa, ja odotimme, ja odotimme...

Tämä matkustusluokka lienee 4.

Se, joka valittaa Suomen junien myöhästelystä.  Meidän junamelun oli tuo, jonka piti lähteä 11.29. Loppujen lopuksi se lähti 12.44.

Vaunuemomme meille tarjoilema ruoka. Valitettavasti riisiä ja keksejä lukuunottamatta ruoka oli meille liian mausteista.

Pratchuap Khirikhan. Takana olevalle vuorelle kiipesimme. Miksikö? Kun se nyt kerran on siellä.

Lopulta löytyi lounaspaikka. Näköaloista ei ole valittamista.

Portaita on monta...

Väsynyt kiipeää välitauolla. Tässä vaiheessa ei ollut enää niin väliä, oliko siinä alla apinankakkkaa vai ei.

.

29.1. Keskiviikko Prathuap Khirikhan

Kun aamulla etsimme Pratchuap Khirikhanin rautatieasemaa Google Mapsista, ilmestyi kartalle rautatieasema ja sen läheisyyteen hotelli, jonka alla oli päivämäärä 29-30.1. Pelottavinta oli, että tuo oli juuri meidän varaamamme hotelli kyseisille päiville. Miten googlemaps voi tehdä tuollaisen haun?🥶
Tulimme varmaan tänne ensimmäisessä luokassa, sillä meillä oli pehmustetut nahkapenkkeineen,
ilmastointi ja oma junaemäntä, joka tarjoili meille ruokaa ja vettä ja heitti meidät ulos oikealla asemalla. Ihmettelimme kovasti, miten hän voi muistaa, millä asemalla kukin jäi pois.
Pretshuap Khirikhan on pieni kaunis rantakaupunki karstivuorien välissä. Turisteja täällä on vielä yllättävän vähän ja sen mukaan turisteille suunnattuja palvelujakaan ei ole paljon. Kun yritimme etsiä lounaspaikka, minkä ruokaa meidänkin suumme suostuisi ottamaan vastaan, olikin se työn takana. Kauppoja sen sijaan oli vieri vieressä. Illalla päätimme lähteä ostamaan yöpalaa kyseisistä kaupoista ja kas kummaa. Ravintoloita oli vieri vieressä, mutta kaikki kaupat olivat sulkeneet ovensa. Esa epäili, että olivat tehneet sen tahallaan, kun tiesivät meidän tulevan.😏 Tuktukkia oli myös vaikea saada ja kun sitten lopulta saimme, hän teki monkeybisnestä. Ensimmäisen kerran törmäsimme tällä reissulla siihen, että sovittu hinta oli per Person.
Tänään tuli n. 14000 askelta. Eihän siinä mitään, mutta kun yli 1000 niistä askelista tuli temppelivuorelle kiipeämisestä. Polvet kiittivät. Kiipeämistä vaikeutti se, että kaiteesta ei voinut pitää kiinni, sillä apinoita ja niiden ulosteita oli kaikkialla. Näkymät vuorelta olivat hienot Siaminlahdella ja Myanmarin rajavuoristoon, sillä Thaimaa on tästä kohtaa kapeimmillaan. Illalla hotellille palatessa kuljimme vielä paikallisten markkinoiden läpi. Siellä ol8 varmaan puolet kaupungin asukkaista ja muutama turisti. Ruokakojujen ohella rantakadulla oli jumpparyhmiä, joihin sai vapaasti mennä mukaan. Kysyin jaloilta, mutta olivat sitä mieltä, että annahan muija olla.
Hotellimme maksaa vähän vaille 40 euroa aamiaisella. On uima-altaat ja muut tarpeelliset. Käyttöaste lienee alle 10 %, sillä emme ole nähneet ketään ja kuulleet yhdet äänet. Tilaa on yli 100 huonetta. Kuvat tulevat erikseen.

Tiistai 28. 1

Toinen välipäivä ilman erikoisia aktiviteetteja. Verryttelimme aamulla jalkaperunoitamme muutaman kilometrin kävelyllä sivukylillä, vaihdoimme lisää rahaa, kävimme uimassa ja pitkien päikkäreiden jälkeen pelasimme shakkia. Olisin käynyt hierotuttamassa pahkurat pois jaloista, mutta Esa ei luota näiden hierontaan, vaan lupasi hieroa itse. Hyvin hieroikin.
Huomenna ajattelimme piipahtaa 100 km etelään sijaitsevassa Pratchuap Khiri Khan -nimisessä kaupungissa, pratchuap Grand-hotellissa.

Kaikki on merkitty selkeästi, siitä vain oikeaan suuntaan.

Tämän päivän pelit 6-2 Esalle.

Päivälliseksi valitsimme tänään kookoskanakeittoa valkosipulileivän ja riisin kera.

Maanantai 27.1.

Tuntuu ihan siltä kuin pohkeisiini olisi tungettu isot perunat. ”Maa’am, are you all right?”, kysyi tuk-tuk -kuski kun yritin kiivetä tuktukista alas. Onneksi tänään ei ollut kävelypäivää, vaan vietimme päivän kuumimmat tunnit ilmastoidussaFor Art’s Sake -paikassa kuvaamassa. Ihan yhtä hyviä trikkejä siellä ei saanut kuin parhaimmissa paikoissa, mutta kuvat olivat erilaisia.
Huahinin katukuvaan ja kauppoihin ovat ilmestyneet paikallisille hengitysmaskit. En tiedä, oliko kyse samasta asiasta, kun eilen meidät pysäytettiin isossa ratsiassa, meitä katseltiin tosi tarkkaan ja kuljettajaltamme tivattiin, minne olemme menossa. Paikalla oli poliisien lisäksi myös ambulansseja.

Esa opastaa seinäspayaajia.

Meressä uiminen on vaarallista monella tavalla. Esa vaan huuteli, että ei mitään hätää, ei se mahdu
kurkusta alas!

Ja tässä Helin silosääri ennen haihyökkäystä. Hyttyset pitävät minusta pelottavan paljon.

Kuvia 26.1

Opaskirjasessa sanottiin, että laskeudutaan luolan pohjalle muutama porras. Emme laskeneet, mutta ne jatkuivat kyllä vielä usean portaan verran alas Esan luota.

Pääluola. Tunneleita jatkui ja pienempiä temppeleitä oli joka kolossa.

Esa yhdessä tunnelinpätkässä.

Vuorelle menimme ensin köysiradalla. Ei meillä toki mitään hätää ollut, vaikka vaunu rytkyi ja paukkui, sillä vaunun eteen oli kiinnitetty jasmiiniköynnös.

Komeita olivat. En kadehdi niitä, jotka nämä palaisit, pagodat ja temppelit ovat tässä ilmanalaan rakentaneet.

Kukkulat eivät olleet ihan vieri vieressä.

 Tekstissä luki ”ihmeellinen valkoinen pagoda”.

Seuraavat kolme kuvaa on tarkoitettu lähinnä tyttärillemme kysymyksen kera. Onko näissä kuvissa mitään tuttua?

Sunnuntai 26.1.

Helin polvet eivät halua liikahtaakaan, aiheuttavat vaan ulinaa ja Esalla jalat turpoavat sokerijuurikkaiksi. Syynä tähän on se, että kävimme tänään Petchaburissa. Ensin laskeuduimme luolatemppeliin jyyyyrkkiä portaita ja sitten kiipesimme jyyyyrkkiä portaita Phra Nakhon Khiri - historialliseen puistoon, joka sijaitsi kolmella eri kukkulalla. Ja arvaatte varmaan,että niiden välillä oli jyyyyyrkkiä portaita. Ja kun sanon portaita, tarkoitan PORTAITA, joiden väli oli paikasta riippuen 1,5-2 -kertainen Suomen portaiden korkeuteen. Ei sitä vielä tähän ikään ole paljon oppinut, kun pitää tunkea itsensä joka paikkaan😂. Sinänsä ei kyllä harmita, että tuli käytyä, sillä kovasti olivat paikat käymisen arvoisia. Apinoita oli Petchaburissakin riesaksi saakka. Kävelivät kaupungilla ja pysäyttivät liikenteen, kiipeilevät autojen päällä ja tulivat vähän liian lähelle ihmisiä.
Kävimme vielä poistulomatkalla Cha Amissa kurkistamassa hotellia ja ympäristöä, jossa olimme 21 vuotta sitten.
Tänä iltana oli vaikea kiivetä uima-altaasta portaita ylös, odotan kauhulla huomista! Kuvat tulevat nähtävästi eri lähetyksenä, sillä porukka taitaa olla netissä.

Lauantai 25.1

Tänään juhlimme kiinalaista uutta vuotta. Ulkoilmakonsertin musiikki soi kovaa!!! Meillä oli välillä sormet korvissa emmekä olleet edes lähellä kovaäänisiä. Pauketta oli siellä täällä ja konsertin jälkeen taivaalta laskeutui rätisevä ja paukkuva ihmisraketti. Turvallisuudesta en tiedä, sillä mitään varoalueita ilotulitteiden kanssa ei näytä olevan, siellä ne paukkuvat ihmisjoukon keskellä.
Huomiseksi kävimme tilaamassa palatsiretken Petchaburgin kaupunkiin. Sama taksi kuin edellisellä kerralla.

Aamun aktiviteetteja. Esa aamiaisella terassillamme, lämpötila klo 8.30 25 astetta. Aamiaisen jälkeen aamu-uinnilla. Terassimme näkyy takana.

Olemme monesti käyneet juomassa kauppakeskuksessa herkulliset kaakaojääteet. Samalla ostamme erinomaisen banaanikakun.

Ulkoilmakonsertin kiinalaisen uudenvuoden kunniaksi.

Ihmisraketti.

Hua Hinin yössä. Täällä kannattaisi ehdottomasti olla heijastimet, koska joutuu kävelemään kadulla autojen ja mopojen seassa. Meilläkin on ne mukana, mutta kun yleensä valoisalla lähdemme, ne unohtuvat kämpille.

Perjantai 24.1

Aamusella lähdimme liikkeelle jo kukonlaulun aikaan tarkoituksena kuvata auringonnousu Siaminlahdella. Rannalla oli lisäksemme muutama muu aamuvirkku samoissa puuhissa. Hua Hin ennen auringonnousua on ihan erilainen paikka kuin päivällä ja illalla. Munkit kulkevat kerjäämään päivittäistä ruokaansa, ensimmäiset kojut, joista paikalliset ostavat aamiaisensa, pystytetään kadunvarsille, turisteja ei ole liikenteessä, kuuluu vain lintujen laulua ja paikallisten kukkojen ensimmäiset kiekaissut. Auringonnousu tuo välittömästi hyörinän, melun ja liikenteen katukuvaan.
Tänään oli myös siivouspäivä ja kiikutimme pyykit pesulaan.
Pitkien päivänokosten ja uima-allaspulikoinnin jälkeenolikin tietokilpailuiltaSuomikahvilassa. Ryhmämme antaa kovan vastuksen, tänään sorruimme euron kurssiin bahtia vastaan, se oli 0,0296 eikä meidän muistamme 0,0295. Protestoimme,mutta ei auttanut😝Ainoina tiesimme myös kaksi kolmesta Etelä-Afrikan pääkaupungista, mutta julma tuomari ei siitäkään antanut meille pisteitä, protestoimme😝 Huolivatkohan meitä ensi kerran ollenkaan kisaan😂Jollei, protestoimme!

Munkkien kerjuu tapahtuu aamulla. Munkit ovat erittäin kunnioitettua Thaimaassa. 

Kadunkulmissa on alttarit hengille, esi-isille, Buddhalle, vähän uskonnon mukaan.

Auringonnousu Siaminlahdella. Usein aurinko nousee pilveen, niin tänäkin aamuna.

Kiinalainen uusivuosi on huomenna, mutta jo jonkin aikaa se on näkynyt katukuvassa koristeineen. Tänään myös paukkui kaduilla, kun juhlan alkua juhlittiin.

Aamiaiskojusta kadunkulmassa. Tänään oli tarjolla mm. kissakalaa ja lihaa.

Torstai 23.1.

Tänä aamuna päätimme kävellä keskustaan kellotornille,  mutta kuinkas ollakaan, löysimme itsemme rautatieasemalta😏 Ja niin hyvin kuin me reitin opettelimme! Aurinko ehti korkealle, ennen kuin me ehdimme keskustaan, joten Mäkkäriin vilvoittelemaan. (Syyhän se on sekin syödä välillä muuta kuin maustettuja thaimaalaisia ruokia😀)

Ydinkeskustaa.Uuden kuninkaan kuvat ovat jo paikallaan. Katu päättyy rantaan jossain tuolla tosi kaukana, totesimme vaan kun sinne saakka pääsimme.

Matkalla keskustaan. Hua hinissä rakennetaan rautatietä kulkemaan kaupungin yllä, jotta nämä tasoristeyksen häviävät. Samalla lakkaa toimimasta myös paikallisten rakas rautatieasema.

Ruokakauppalaskumme. Kassatyttö ei ymmärtänyt ollenkaan, kun kerromme, että luku on Suomessa todella huonon onnen luku.

Sivukadun kauppa, kaikkea tarpeellista tavaraa.

Yöuinti on täällä ylellisyyttä, sillä allas ei mene kiinni, vaan koko porukka kerääntyy ennen nukkumaanmenoa altaalle kertomaan päivän kuulumiset, nauttimaan lämpimästä vedestä ja tuijottamaan tähtiä.