Teimme tosi mukavan retken Sam Roi Yotin kansallispuistoon. Aamulla kuljettajamme haki meidät puoli kahdeksan. Olisimme lähteneet jo seitsemältä, mutta taksikuskimme anoi puoli tuntia armonaikaa aamulle, on kuulemma aamu-uninen. Puolen yhdeksän jälkeen olimme puistossa, sitten veneellä Laem Sala beachin rannalle, josta polku lähti nousemaan ylös vuorta.
Siellä sitä Helikin kiipesi kulumapolvillaan ylös n. 45 minuuttia jyrkkää polkua, jossa oli epämääräisin välein kiviä. Olimme sen verran hyvissä ajoin luolalla, jonne RamaV-kuningas oli rakennuttanut oman paviljonkinsa, että ehdimme puolisen tuntia nauttia hiljaisuudesta ja paikan tunnelmasta. Vain yksi saksalainen oli siellä lisäksemme. Puolen yhdentoista jälkeen paikalle alkoi tulla porukkaa ja Kiinan, venäjän ja Ranskan kielet alkoivat kaikua luolassa. Päätimme, että meille riitti ja tallasimme polun takaisin rannalle. Alastulomatkalla huomasimme, että jotkut olivat uupuneet matkalle, joku nuori englantilainen nainen istui ja valitti:”My legs, my legs...” , Meillä ei valitettavasti ollut tarjota ruokaa nuorelle diabeetikkopojalle ja emme edes halua ajatella, miten nemeidän ikäisemme vaeltajat, jotka vasta aloittivat nousunsa, nousivat luolalle kohoamassa lämpötilassa.
Kuten yllä olevasta voi lukea, olemme aika tyytyväisiä itseemme. Tulimme veneellä takaisin lähtöpaikallemme, jossa taksinkuljettajan odotti meitä. Sitten vaan kämpille, päivänokosille, uima-altaaseen ja shakin paluuseen. Illalla meitä taitaa kuitenkin odottaa lähimmän ravintolan pöytä, ovat jalat sen verran tönköt.
 |
| Eihän meitä mikään vaivaa, ylös vaan. |
 |
| Harmittaa, ettei tullut otettua jyrkästä kohtaa nousua kuvia, mutta siinä oli jotain muuta tekemistä. |
 |
| Loppumatka luolalle laskeuduttiin sen pohjalle. Esa on menossa. |
8
 |
Luolamaisemaa |
Rakennus on kuninkaallinen paviljonki 1890-luvulta
 |
| Takaisin lähtökylään pitkähäntäveneellä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti