maanantai 12. toukokuuta 2014

Mallorca4

Tie Cape de Formetoriin on hiuksia nostattava, sinne ei heikkohermoisten kannata mennä, kertoi matkaoppaamme.  Siispä se oli nähtävä!  Tie oli todella vaikuttava, varsinkin sivuhaara d´Arbercutxin vartiotornille.  Vähän ennen loppua, kun nimellisetkin kaiteet loppuivat, kielsin Esaa jatkamasta autolla ja viimeisen puoli kilometriä kävelimme. 
Cape de Formentorin majakka ei ollut järin erikoinen, tosin sieltä sai lentokenttähintaista kahvia ja vettä.

Paluumatkalla kävimme vielä tarkistamassa  Mallorcan ensimmäisen hienostohotellin Formetor-hotellin.  Siellä ovat lomiaan viettäneet mm. Elisabeth Taylor ja Winston Churchill.  Hotelli on kuulemma menettänyt hohtonsa, mutta kyllä me siellä mielellämme pari yötä viettäisimme, ylellisyydessä.
, 
Matkalla Cape de Formetoriin

Esa kiipeämässä d´Albercutxin vartiotorniin.  Näkymissä ei valittamista.  Tie tänne oli sen verran kapea, että onneksi miltei kaikki jättivät sen väliin ja suunnistivat suoraan majakalle.


Kuten sanottu, maisemissa ei valittamista.  Alhaalla kiemurtelee vankien rakentama Cap de Formentorin tie.
Tie Colobran solalle on veret seisauttava, jatkoi opaskirjamme.  No, se on myös nähtävä!  Täytyy sanoa, että kerran oli vähällä, etteivät veret seisahtuneet! Ajoimme kapeaa serpentiinitietä, jossa oli vielä kapenevan tien merkki.  Ne kuuluisat viimeiset sanat!  Esa ehti sanoa:"Jos tässä tulisi linja-auto vastaan, ohi ei kyllä..."  Sitten jarrut pohjaan!  Nokan edessä mutkassa oli linja-auto, eikä sekään riittänyt, niitä tuli kaksi peräkkäin!  Taakse ylämäkeen mutkaan ei pystynyt peruuttamaan.  Olimme kallion vieressä niin reunassa, että Etelä-Saimaasta olisi pitänyt poistaa pari sivua, jotta se olisi sopinut väliin.  Esa käänsi peilin sisään ja useiden minuuttien taiteilun jälkeen ne linja-autot mahtuivat kuin mahtuivatkin ohi. 
Esa valitti, että pohkeet ja nilkat ovat aivan puuduksissa jarrun ja kaasun pumppauksesta, mutta näkymät korvasivat vaivat.
Colobran solassa teimme kävelyn solaa pitkin.  Kovasti ovat paikalliset panostaneet turistien viihtyvyyteen rakentamalla tunneleita, kävelyreittejä, ravintoloita...
Tiellä Colobran solalle.

Colobran solan serpentiinitien hauskin mutka oli 270 astetta, jossa tie kiertyi itsensä alitse.  Tässä vaan tavallista serpentiiniä.

Cap de Fermentorin niemi.   

Calobran solassa.

Calobran solassa.  Bongaa kuvasta Heli.

Tunneli Colabran solaan.
Kotihotellimatkalla Heli ja kartta antoivat Esalle sellaiset neuvot, että löysimme itsemme pikkuiselta tieltä keskellä viljapeltoja.  Kun olimme ajaneet täyden ympyrän, pääsi Tomi tositoimiin ja ohjasikin meidät takaisin hotelliimme melko mielenkiintoista reittiä pitkin, mutta ohjasi kumminkin.
Eksyksissä jossain Mallorcan viljapeltojen keskellä.

Illalla teimme vielä jotain sellaista, jota ylipainoisten ei pitäisi tehdä, eli kävimme syömässä kiinalaisessa bufeessa.
Kokonaisuudessaan voi sanoa, että näimme ja koimme tänään paljon, oli mielenkiintoinen päivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti