Sisilia 4

Meillä oli tarkoitus viettää tämä päivä Syrakusassa, mutta kun pääsimme sinne, totesimme , että tämä ei ole  meidän kaupunkimme.  Auto piti jättää sivukaupungille, sillä syrakusalaiset ajoivat kuin hullut; kolmion takaa tielle, kyllä ne toiset väistävät, tuossa on vähän tilaa, tehdään siihen yksi kaista lisää...  Kävelymatkat olivat liian pitkät, sillä kaupunki on suuri!

Päätimme sen sijaan suunnata vuorille, siellä on tilaa hengittää.  Ajoimme pieniä teitä keskellä appelsiini-, sitruuna-, oliivilehtoja ja valtavia vehnäpeltoja.  Ihailimme pengerryksiä, jotka lienevät olleen vaikka kuinka vanhoja, silti niissä kasvatettiin edelleen sitrushedelmiä  Appelsiinivarkaissakin teki mieli käydä, mutta jätimme sen varmuuden vuoksi väliin.  Pysähtelimme usein.

Kaupungeista kaunein oli Palazzio, jossa kiersimme ensin jalan ja myöhemmin autolla, kun emme osanneet sieltä ulos.  Laina-Tomimme ohjasi meidät umpikujiin ja  talojen pihoille.  Palazziossa on yksi kauneimmista kirkoista, missä olemme käyneet.  Kaupunki on pieni, joten ihmettelimme kovasti, mistä rahat moisen upeuden rakentamiseen ovat tulleet.  Muutenkin "uusi kaupunginosa" oli niin mukava, että emme viitsineet mennä roomanajan raunioita katselemaan, eivät ole kuulemma järin hienot.

En tainnut eilen kertoa, että luottamuksemme paikallisiin ei ole täydellinen.  Olemme kuljeskelleet pimeässä monissa paikoissa pelkäämättä, mutta kun toissa iltana kävimme kuvaamassa öistä Naxosta, jouduimme kävelemään aallonmurtajalle viimeisen puolen kilometrin matkan täysin yksin.  Mieleen tuli väistämättä elokuvat, joissa tietyn järjestön jäsenet upottavat ihmisiä laiturilta veteen sementtimöhkäle jalassa.  Onneksi ei näkynyt näitäkään henkilöitä, mutta täytyy sanoa, että oli  aika mukava tulla sieltä takaisin ihmisten ilmoille:)

Netti ei lataa kuvia, ehkjä laitamme niitä joskus vähän enemmän.

Sisilia 3

Sisilialaista maalaismaisemaa, takana näkyy Etna.  Sitä pitää seurata tarkasti, josko alkaa savu nousta.



Randazzon laavakivikirkko.  Alueella on laavaa käytetty muutenkin kiitettävästi; teitä, muureja, taloja, varastoja...

Castiglione vuoren huipulla.  Kaupunki on levittäytynyt (jos niin voi sanoa) ikivanhan linnan ympärille.  EWrinomainen paikka asua vanhoina epävarmoina aikoina, nyt taloja oli paljon tyhjillään, koska sinne on mahdottoman vaikea päästä.

Vuokrasimme tänään auton ja ajoimme ensin kiemuraisia vuoristoteitä.  Matkalla oli sellaisia mielenkiintoisia kaupunkeja kuin Randozza ja Castiglione.  Randozza oin selvinnyt Etnan purkauksista ja siellä on keskiaikaista rakennuskantaa.  Kaupunki on varmaan hyvin varustautunut meduusanaisilla, jotka ovat niin pelottavia, että kyuvia ei laavakaan uskalla lähestyä.
Casteglione on pikkuinen kaupounkipahanen, joka sijaitsee vuoren huipulla kreikkalaisaikaisen linnan kainalossa. Olimlme sielä siestan aikaan ja kaupunki oli täysin hiljainen,  Autolla ei pääse läheskään joka paikkaan.

Vuoristosta päätimme ajaa Sisilian koilliskärkeen.  Sinne jouduimmekin kiertämään sillä moottoritien rampit olivat korjauksessa ja jouduimme aina pohjoisrannalle saakka.  Koilliskårjessä eli Torre Farossa oli häät ja siellä oli niin paljon porukkaa, että jouduimme jättämään auton lähes kilometrin päähän keskustasta.  Mutta ihailimme Messinan salmea ja takana näkyvää Italian mannerta. 

Netti ei suostu lataamaan enempää kuvia, yritän ehkä myöhemminb.

Sisilia 2

Päivä on vietetty pienissä vuoristokylissä/kaupungeissa maisemia ja vanhoja rakennuksia ihaillen ja kapeilla kujilla kuljeskellen.  Ongelmia oli tosin aamulla, kun bussi oli myöhässä puoli tuntia,  Vanhemmiten kärttyisäksi muuttunut Heli ei malttanut olla huomauttamatta asiasta :)

Forza d´Argonissa oli hyvin paljon muitakin turisteja meidän lisäksemme, sillä siellä on kuvattu Kummisetä-elokuvaa ja ihmiset haluavat nähdä paikat oikeasti. Kaupunki on varsin viehättävä kapeine kujineen, rakennuksineen, jotka tuovat mieleen ihan muun ajan kuin 1900- tai 2000-luku. 

Castelmola sijaitsee vuoren huipulla täyttäen sen kokonaan, mutta kaupunkia antoisampi oli matka sinne serpentiinitietä pitkin.

Lopuksi kävimme Taorminassa.  Siellä voisi viettää kaumminkin kuin kaksi ja puoli tuntia, mutta saa nähdä, antaako aikataulumme myöden.  Emme ehtineet kuin kulkea pääkatua, tutkia Teatro Gregoa ja ottaa paljon ihania kuvia.  Odottelimme Etnan huipun paljastumista pilviverhon takaa, mutta ei se sieltä tullut esiin. 

Lähdemme vielä yökävelylle Naxokseen.  Esa jo hoputtaa.

Forza d´Agron, kaupunki, jossa Kummisetää filmattiin.  Mukavia kapeita katuja ja keskiaikaista tunnelmaa.

Forzan ainoa paikallinen asukas, jonka tapasimme.  Muut olivat turisteja.

Teatro Grego Taorminassa

Taorminan rantaa

Taorminasta kuva lähikukkuloille

Hotellin ikkunasta Naxoksen pohjoisrantaa, etelässä on hiekkaa.

Sisilia

Olemme turvallisesti perillä täällä kummisedän saarella.  Netin kanssa näyttää olevan ongelmia (joku kai varastaa signaalin:).
Aamulla paistoi, nyt meni pilveen, joten siirrymme naapuriravintolan tiloihin shakin peluuseen.  Muuten päivä kulunut ympäristöä ihmetellen ja jääkaappia täytellen. 
Jos mitään ei enää kuulu, läppärimme omistussuhteet ovat saattaneet muuttua:)

Mallorca 7

Itä- ja eteläpuoli Mallorcasta oli vielä tutkimatta, joten tänään suuntasimme sinne.  Ajoimme itärannikkoa miltei viivasuoraa tietä, jossa vauhdin katkaisivat vain kymmenet liikenneympyrät, joista aina jatkettiin suoraan.  Tällä saarella on niin paljon liikenneympyröitä, että EU-rahoja on ollut pakko tulla niiden rakentamiseen.  Tai sitten nämä vain jostain syystä rakastavat niitä.
Itärannikolla on vieri vieressä lahdelmia, joista toiset ovat hienoja, toiset varsin tavanomaisia.  Itärannikolla on myös saaren hienoimmat luolat, joista yhteen, lohikäärmeluolaan, tutustuimme tänään. Tippukiviä oli luolassa niin paljon, että nyt ei tässä elämässä tarvitse mennä katsomaan enää yhtään tippukiveä.  Luolaan tutustuminen maksoi vajaat 15 euroa, ja täytyy sanoa, että tässä sai vastinetta rahalle.  Lopuksi istuimme vielä varttitunniksi kuuntelemaan, kun pieni orkesteri luolajärvessä veneellä ohi lipuessaan soitti klassista luolan pimeydessä.  Akustiikka oli erinomainen.  Veneellä olisi vielä päässyt pois luolasta, mutta emme viitsineet liittyä jonoon, vaan kävelimme ulos.   


Coves del Crac eli lohikäärkeluola

Portocolom eli yksi Mallorcan pikkulahdista.  Kalastajan verkot kuivumassa.

 Opaskirjamme kertoi, että Santa Margaidan voi ohittaa länsipuolelta.  Siksipä juuri päätimme nähdä kyseisen paikan.  Aikanaan löysimmekin söpön pikkukaupungin tunnelmallisine keskusaukioineen ja kirkkoineen.  Sitä ennen olimme seikkailleet eksyksissä keskellä peltoja, niittyjä ja maatiloja kotvan aikaa.  Ei saanut Heli päänsilitystä, vaikka näkymät olivat hienot.  Sitä paitsi viisas opaskirjamme tiesi kertoi, ettei voi sanoa nähneensä Mallorcaa, ellei ole nähnyt tasangon vilja-aittoja.  Me olemme nyt katselleet Mallorcaa pitkään ja varsin läheltä:) 

Niitty jossain Mallorcan keskustasangolla.

Ja tie, joka ei lopulta johtanut muualle kuin tiluksille.

Santa Margaida, keskusaukio

Kahvilla

Santa Margaidan kirkon lasimaalauksia

 Illalla ennen auton palautusta ajoimme vielä hotellimme lähellä olevalle kukkulalle/vuorelle ja ihailimme sieltä maisemia.

Port Alcuida

Sitten alkaakin lomamme olla pulkassa.  Katsoimme netistä, että taidamme onnekkaasti tuoda hyvän sään mukanamme Suomeen.

mallorca 6

Meinattiin viettää päivää liian pitkä loma, mutta onneksi aamulla tajusimme, että lähtö kotiin onkin perjantaina eikä lauantaina.

Lähdimme kohti vuoristossa sijaitsevaa Solleria heti kukonlaulun jälkeen.  Paikkaa on kehuttu  kovasti, mutta meille sen ihanuus ei auennut.  Vain puinen juna oli erikoisen hauskan näköinen.  Alueella kasvaa paljon appelsiineja viljavan maaperän vuoksi ja niitä siellä oli todella joka paikassa.

Sollerin puinen raitiovaunu.  Takana näkyy 1606 rakennettu rautatieasema.  Kysymys kuuluukin, mitä outoa asiassa on?



Soller ja appelsiinit
 

Jatkoimme matkaaTramuntana-vuoriston serpentiinejä pitkin.  Matkalla oli monta kaunista kylää, joista yksi suosikkimme oli Banyalbufar.  Talot sijaitsivat uskomattomissa paikoissa ja katselivat usein merelle.  Kaupungit oli rakennettu yleensä vähän kauemmas satamasta, jotteivat merirosvot päässeet heti niiden kimppuun.  Vuoristossa oli monin paikoin ollut pahoja maastopaloja, jotka olivat tuhonneet paljon puustoa.
Lähellä Palmaa sijaitseva Port d´Andratx oli hieno rantapaikka.  Siellä käpystelimme pitkään ja ihailimme hienoja purjeveneitä.

á

Banyalbufar ja sen pengerrykset, jotka ovat maurien rakentamia. 



Matkalla jossain Tramuntana vuoristossa.

Port d´Andratx

Niin tyypillistä välimerellistä kuin olla voi.

Figueran niemimaan kärki

Mallorca 5

Päivä oli vähän pilvinen ja viileä (20 astetta), joten päätimme käydä katsomassa, millainen on saaren pääkaupunki Palma.  Kiertelimme uudempaa ja vanhaa kaupunkia, kävimme katsastamassa katedraalin, Almudainan palatsin ja Bellverin linnan.  Ihmisiä on paljon, miten sitten heinäkuussa!


Minne mentäisiin?

La Seun katedraali. Katedraalia on alettu rakentaa 13400-luvulla ja rakennustyöt jatkuvat kuulemma edelleen.  Turistien lisäksi katedraalin ympärillä pyöri jos jonkinlaista kauppiasta.

Palmaa kukkulalla sijaitsevalta Bellverin linnasta kuvattuna.

Bellverin linna (bellver tarkoittasa kaunista näkymää)  Rakennettu 1300-luvulla

Linnan keskuspihan pylväskäytävät.  Alempi kerros oli sotilaita varten, ylempi kuninkaallisia.  Linnaa on käytetty vankilana.

Kyllä ennenkin osattiin "graffiteja" tehdä.  Vanhin kaiverrus, jonka löysimme, oli tämä vuodelta 1402.  Sotilaat olivat kaiverrelleet nimiään ja vuosilukuja seiniin. 

Mallorca4

Tie Cape de Formetoriin on hiuksia nostattava, sinne ei heikkohermoisten kannata mennä, kertoi matkaoppaamme.  Siispä se oli nähtävä!  Tie oli todella vaikuttava, varsinkin sivuhaara d´Arbercutxin vartiotornille.  Vähän ennen loppua, kun nimellisetkin kaiteet loppuivat, kielsin Esaa jatkamasta autolla ja viimeisen puoli kilometriä kävelimme. 
Cape de Formentorin majakka ei ollut järin erikoinen, tosin sieltä sai lentokenttähintaista kahvia ja vettä.

Paluumatkalla kävimme vielä tarkistamassa  Mallorcan ensimmäisen hienostohotellin Formetor-hotellin.  Siellä ovat lomiaan viettäneet mm. Elisabeth Taylor ja Winston Churchill.  Hotelli on kuulemma menettänyt hohtonsa, mutta kyllä me siellä mielellämme pari yötä viettäisimme, ylellisyydessä.
, 

Matkalla Cape de Formetoriin

Esa kiipeämässä d´Albercutxin vartiotorniin.  Näkymissä ei valittamista.  Tie tänne oli sen verran kapea, että onneksi miltei kaikki jättivät sen väliin ja suunnistivat suoraan majakalle.



Kuten sanottu, maisemissa ei valittamista.  Alhaalla kiemurtelee vankien rakentama Cap de Formentorin tie.

Tie Colobran solalle on veret seisauttava, jatkoi opaskirjamme.  No, se on myös nähtävä!  Täytyy sanoa, että kerran oli vähällä, etteivät veret seisahtuneet! Ajoimme kapeaa serpentiinitietä, jossa oli vielä kapenevan tien merkki.  Ne kuuluisat viimeiset sanat!  Esa ehti sanoa:"Jos tässä tulisi linja-auto vastaan, ohi ei kyllä..."  Sitten jarrut pohjaan!  Nokan edessä mutkassa oli linja-auto, eikä sekään riittänyt, niitä tuli kaksi peräkkäin!  Taakse ylämäkeen mutkaan ei pystynyt peruuttamaan.  Olimme kallion vieressä niin reunassa, että Etelä-Saimaasta olisi pitänyt poistaa pari sivua, jotta se olisi sopinut väliin.  Esa käänsi peilin sisään ja useiden minuuttien taiteilun jälkeen ne linja-autot mahtuivat kuin mahtuivatkin ohi. 
Esa valitti, että pohkeet ja nilkat ovat aivan puuduksissa jarrun ja kaasun pumppauksesta, mutta näkymät korvasivat vaivat.
Colobran solassa teimme kävelyn solaa pitkin.  Kovasti ovat paikalliset panostaneet turistien viihtyvyyteen rakentamalla tunneleita, kävelyreittejä, ravintoloita...

Tiellä Colobran solalle.

Colobran solan serpentiinitien hauskin mutka oli 270 astetta, jossa tie kiertyi itsensä alitse.  Tässä vaan tavallista serpentiiniä.

Cap de Fermentorin niemi.   

Calobran solassa.

Calobran solassa.  Bongaa kuvasta Heli.

Tunneli Colabran solaan.

Kotihotellimatkalla Heli ja kartta antoivat Esalle sellaiset neuvot, että löysimme itsemme pikkuiselta tieltä keskellä viljapeltoja.  Kun olimme ajaneet täyden ympyrän, pääsi Tomi tositoimiin ja ohjasikin meidät takaisin hotelliimme melko mielenkiintoista reittiä pitkin, mutta ohjasi kumminkin.

Eksyksissä jossain Mallorcan viljapeltojen keskellä.

Illalla teimme vielä jotain sellaista, jota ylipainoisten ei pitäisi tehdä, eli kävimme syömässä kiinalaisessa bufeessa.
Kokonaisuudessaan voi sanoa, että näimme ja koimme tänään paljon, oli mielenkiintoinen päivä.

Mallorca 3

Siellä ne oliivit edelleen laiduntavat sitruspuiden alla, tarkistin  tänään ;D Kumpi tyttäristämme nautti väsyneen äitylin mokasta?  :)

Vietimme äitienpäivää kuljeskelemalla aamupäivän rannalla, katsellen formulat ja sitten paikallisten herättyä siestalta vuokraamalla auton.

Ensimmäinen ajelumme suuntautui läheiseen Pollencaan, joka on söpö pikkukaupunki kahden kukkulan välissä.  Kävelimme vanhassa kaupungissa ja kiipesimme 1799 rakennetulle Calvarin kappelille, jonka 365 porrasta kipitimme ylös varsin sukkelasti.   Temppeliherrat rakensivat aikoinaan kukkulalla hirsipuun ja kuolemaantuomitut joutuivat kiipeämään samat portaat. Me nautimme näköalasta.  Olemme erikoistuneet erilaisiin tapahtumiin kohdekaupungeissamme.  Tänään oli taas jotain uutta; Pollencassa oli valokuvapäivät.  Kuuluisat paikalliset mallit poseerasivat ja heitä sai sitten halutessaan kuvata.  Oli näyttelyitä ja valokuvaajat ottivat kuvia halukkaista.

Merkkiuskollinen täytyy olla.  Vuokra-automme on uudenkarhea Hyundai i30.  Toivottavasti saamme sen palautettua ehjänä. 



Saari on varsin vehmas.  Maaseutumaisema on Alcudian ja Pollencan välistä.  Täältä löytyy myös niitä sitrus- ja oliivipuita, viinitarhoja, lampaita ja hevosia.  Mutta yhtään lehmää emme nähneet.

365 porrasta Calvarin kappelille, joka näkyy siellä ylhäällä.

Yksi Calvaresin kappelin azulejoista(mitä lienevät espanjaksi).  Sisällä on 130o0-luvulla tehty Neitsyt Maria ristin juurella.

Näkymä portailta alas Pollencan uudempaan kaupunginosaan.

Mallorca 2

Päivän retkikohde oli Alcudian vanha kaupunki, jonne ja takaisin päätimme kävellä reippaina retkeilijöinä.  Vanha kaupunki oli ihan söpö, ei mitään erikoista mutta toki 10 kilometrin kävelyn väärti.  Täällä oli tänään teräsmieskisat, joten samalla kun tallasimme, katselimme uimareita, pyöräilijöitä ja juoksijoita.  Kovaa menivät ja väsyneitä olivat:)

Vanhaan kaupunkiin tutustumisen ja formuloiden aika-ajojen jälkeen meille jäi tunnin verran tyhjää ja Esa alkoi jo pitkästyä.  Matkamme taitavat olla liian täynnä tekemistä!  Kävimme vielä illan suussa tekemässä viiden kilsan lenkin Lagolle ja ihailimme sitä kanavien runsautta, minkä nämä ovat jaksaneet tänne kaivaa.

Hotellimme El Lago laguunin puolelta kuvattuna.



Alcudian ranta on yllättävän hieno ja pitkä, olisipa vesi vaan lämmintä!



Paikalliset hautausmaat ovat miltei nähtävyyksiä.  Jokaisella perheellä oli oma hautapaikkansa ja joissain oli jopa vetolaatikot, jotta seuraava suvun jäsen oli helpompi haudata.  Rauhallisia ja kauniita paikkoja.

 

Alcudian rantapaikan ja vanhan Alcudian väliin jää maaseutumaisemaa, jossa vilja kasvaa ja linnut laulavat...



Vanhassa Alcudiassa vanha pariskunta oli lounaalla postikottimaisen kadun varrella.

Alcudian vanha kaupunki.

Alcudia, vanha kaupounki

Alcudian vanhan kaupungin muuria.

Ei Venetsiaa vaan Alcudiaa.  Tänne on kaivettu paljon kanavia, joiden varrella pyörätiet ja jalankulkutiet kulkevat.