Olemme ajelleet vuoristoteita ja moottoriteita, nahneet linnoja, kirkkoja ja temppeleita Esan mukaan koko loppuelaman ajaksi. Joku pensas kukkii vuoren rinteilla keltaisenaan niin, etta kokovuoret ovat keltaisia. Saat eivat vaan tanaankaan oikein suosineet, silla osan ajasta satoi ja tuuli kovasti, valilla toki aurinkokin pilkahti.
Eilen kavimme katsastamassa Alcobacan luostarin, jota on kehuttu kovasti, mutta mielipiteemme on, ettei kannata. Ajoimme Fatiman kautta Tomariin huimia vuoristoteita. Tomin komensimme katsomaan lyhimmat reitit ja parhaimmillaan kiipesimme rinnetta, jossa oli 30% nousu. Esa sai painaa kaasua tosissaan, etta auto jaksoi kiiveta.
Tomarin temppelinherrain linnoitus oli sen sjaan nakemisen arvoinen. Yritimme etsia heidan aarrettaan, mutta emme loytaneet.
Tanaan kavimme sitten katsomassaMarvaota, jota on myos kehuttu kovasti, mutta sekaan ei taysin ollut sita mita odotimme Obidoksen jalkeen. Kiipesimme linnan korkeimpaan huippuun ja tulimmje siihen tulokseen, etta EU-normit eivat varmasti tayty. Alas oli sellainen 50m pudotusta ja kaide ylti polviin, portaat alas olivat niin kapeat ja ilman kaidetta, etta mina tulin istuallaan porras kerrallaan ne alas varmuuden vuoksi.
Guardasta yritimme etsia itsellemme hotellia, mutta kun mina olin tunnin ajellut ja Esa pelannyt vieressa, tulimme siihen tulokseen, etta jatketaan matkaa. Tomikaan ei loyda mitaan. Olemme nyt Celorico de Beraissa ja taalla on hotelleja vieri vieressa, mutta taallapa ei ole kauppoja! Olemme tulleet pimeaan Afrikkaan tai huippuvuorille, sanoo Esa, silla mitaan ei loydy helposti ja kylmaa on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti