Aamu alkoi vahan hermostuttavasti, silla auton kojelaudassa paloi huollon varoitusvalo. Ei muuta kuin takaisin autovuokraamoon. No, katsoivat ja sanoivat, etta otetaanpas uusi auto. Auto oli todella uusi, 10 km ajettu. Olivat autovuokraamossa sita mielta, etta nyt ei pitaisi olla mitaan valittamista. Emme me pahemmin valittaneetkaan, varsinkin kun auto oli viela vahan suurempi muutenkin.
Ajettuamme hissuksiin kymmenen kilometria kapeita teita ryntasi yhdesta pihasta lehman kokoinen koira ja yritti syoda meidat. Se hyppasi kaksi kertaa kuskin puolelle ja irvisteli pahasti. Laskimme, kuinka monta naarmua ison koiran kynnet tekevat upouuteen maalipintaan. Kun sitten tarkastimme aikanaan kyljen, ei siina ainakaan silmamaaraisesti nakynyt naarmuja, kynnet olivat kai kuluneet toisten autojen kyljissa.
Paiva on ollut ollut oikein antoisa. Ajelimme hiljaisia maaseututeita ja vuoristoa. Totesimme, etta Portugali on varsin monimuotoinen maa. On rantaa, vuoria, kuivia ylankoja, joissa kasvaa oliivipuita, laaksoja kukkaloistoineen ja mukavia kaupunkeja, joissa on paljon nahtavaa. Tutkimme Silvesin ja Moniquen (kaupungin nimi taitaa olla vaarin) ja olemme nyt illalla kavelleet Alcacar do Salia ristiin rastiin. Taalla meilla on hotelli. 32 huoneen hotellissa on kahdet vieraat.
Huomenna suuntaamme Sintraa kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti