Kotimatkatoimisto on aloittanut ahkeran työn. Ensimmäiset lennot Bangkokista Trangiin ja takaisin Bangkokin kautta Udon Thaniin on varattu. Lisäjännitystä elämään tuo se, että Thaimaassa on vaalit 2.helmikuuta ja lentomme on Bangkokin kautta 4. helmikuuta. Jos vaalitulos ei miellytä, saattaapi olla, että lentokenttä ei ole ollenkaan auki Bangkokissa.
Trangin saaristosta oli vähän vaikea löytää hotelleja, jotka olisivat mukavuusalueellamme, mutta kuitenkin halpoja. Telttamajoitustakin oli tarjolla, mutta siihen katsoimme olevamme yli-ikäisiä ja ylipainoisia. Koska alkumatkalla on tarkoitus lähinnä huilailla, halusimme hotellin, jossa oli uima-allas (vaikka hotelli olisikin meren äärellä) ja jääkaapin huoneeseen. Näyttää siltä, että Trangin saaristo on nyt muidenkin kuin meidän suosiossa, ja paljon hotelleja, joissa olisimme kuvitelleet voivamme yöpyä, myivät meille ei oo:ta. Vähän jouduimme säätämään siitä, mitä aluksi suunnittelimme, ja hinnatkin olivat X2, mutta lopultakin alkumatka on nyt valmis. Eli Trangin kaupunki-Ko Ngai-Ko Mook- Ko Kradan-Si Kaon alue.
tiistai 10. joulukuuta 2013
perjantai 6. joulukuuta 2013
Aasia 2 starttaa pian
On hauska matkustaa
kun kauas mennä saa
Taas reput pakataan
ja mennään Aasiaan
:)
Kaakkois-Aasiassa on vielä monen monta paikkaa näkemättä. Suunnitelmiimme kuului aluksi Myanmar ja lounais-Kiina. Myanmar tippui pois viisumiongelmien ja kalliiden lentojen takia, Kiinan vuoristoseudut kylmyyden takia. Sitähän lähdemme Suomesta karkuun.
Tällä hetkellä tutkimme Trangin saaristoa, kaakkois-Thaimaata, pohjois-Thaimaata, Laosia ja Hong Kongia.
kun kauas mennä saa
Taas reput pakataan
ja mennään Aasiaan
:)
Kaakkois-Aasiassa on vielä monen monta paikkaa näkemättä. Suunnitelmiimme kuului aluksi Myanmar ja lounais-Kiina. Myanmar tippui pois viisumiongelmien ja kalliiden lentojen takia, Kiinan vuoristoseudut kylmyyden takia. Sitähän lähdemme Suomesta karkuun.
Tällä hetkellä tutkimme Trangin saaristoa, kaakkois-Thaimaata, pohjois-Thaimaata, Laosia ja Hong Kongia.
maanantai 10. kesäkuuta 2013
Kuvia Portugalista
 |
| Portugalin pitkää rantaviivaa huuhtovat Atlantin aallot. |
 |
| Penan linnoitus Sintrassa |
 |
| Näkymä Penan linnasta |
 |
| Pena |
 |
| Obidos- kaupunki muurien sisalla |
 |
| Kivikaiverrukset Alcobacan kirkossa Pedro 1. sarkofagissa. Vähän matkan päässä makaa hänen rakastettunsa Inez, kasvot toisiinsa päin, jotta ylösnousemuksen päivänä näkisivät ensimmäiseksi toisensa. |
 |
| Azulejoja eli käsin maalattuja laattoja, erittäin arvostettuja Portugalissa. |
 |
| Temppeliherrain ritarikunnan linna Tomarissa. Yritimme etsiä heidän piilotettua aarrettaan, mutta hyvin ovat piiliottaneet, ei löytynyt. |
 |
| Marvaon linnoitus- jyrkkiä portaita ilman kaiteita ja näköala kauas. |
 |
| Täältä vartiosotilas katseli, mahtaako tulla vihollinen Espanjan suunnalta. Marvaosta näkyy hyvällä ilmalla Espanjaan saakka. |
 |
| Paikka paikoin vuorten rinteet olivat täynnään näitä kukkivia keltaisia pensaita. |
 |
| Kylätien varren kukkaloistoa |
 |
| Douro-joen laakso oli mielestämme ehkä kauneinta Portugalia. Oliivipuut ja viiniköynnökset hallitsivat maisemaa. |
 |
| Douro-joki alhaalla laaksossa |
 |
| Porton vanhassa kaupungissa |
 |
| Porton keskustaa, komea kaupunki |
 |
| Mitä pienempi kuja, sitä mielenkiintoisempaa |
 |
| Edelleen vanhaa Portoa |
 |
| Douro-joki virtaa Porton läpi |
 |
| Täällä syödään enemmän turskaa kuin Norjassa - ja monella tavalla laitettuna |
 |
| Tervetuloa Bragaan, 60 kirkon kaupunkiin |
 |
| Bragassa |
 |
| Sanctuary Bom Jesus - Euroopan komein portaikko, jonka tosi uskovaiset kiipeävät ylös polvillaan. |
 |
| Guimaraes, Portugalin kehto, täällä juhlimme lähistön väen kanssa kaupungin pelastumista |
 |
| Ja Evorassa Amerikkaa |
 |
| Näköala laakson yli öiselle vuorelle hotellimme parvekkeelta. |
 |
| Valencan kirkko, kaupunki sinänsä ei ollut niin hieno kuin oletimme |
 |
| Viini ja sen tisleet ovat tärkeä tulonlähde Portugalille |
 | |
| Ja jotta muistaisimme olevamme kuolevaisia... Osa hautausmaista oli aivan eri näköisiä kuin Suomessa. Pienissä kappeleissa oli kuolleiden perheenjäsenten arkut seinällä näkyvissä ja heitä muistettiin kukkasin, joita vietiin kappeleihin. |
 |
| Coimbran yliopistokaupunki, viehättävä paikka |
 |
| Lähellä yliopistoa |
 |
| Ja sen pihalla |
 |
| Coimbran arboretum |
 |
| Haikarayhdyskunta keskellä maaseutumaisemaa. Hauskin paikka, missä näimme haikaran pesän, oli Faron iso liikenneympyrä. |
 |
| Maaseutumaisemaa, tiemestarilla on Portugalissa pitkä suora viivain |
 |
| Klassinen ryhmä |
 |
| Välillä oliivipuiden alla laidunsivat lehmät, toisinaan vuohet tai hevoset. Ajelimme kymmeniä kilometrejä maaseutumaisemaa näkemättä tuskin yhtään ihmistä. |
 |
| Puut olivat muuten tosi komeita, kun ne olivat täydessä kukassa. |
 |
| Rajajoki, takana näkyy espanjalainen kaupunkiAyamonte, edessä Vila Real de Santo Antonio Portugalin puolella |
 |
| Kalastajaveneitä Farossa |
 |
| Sinisen sävyjä oli paljon ja ne viehättivät silmää |
 |
| Algarven rannikolla, Falesian ranta jää pystysuorien hiekkakivimuodostelmien taakse |
perjantai 7. kesäkuuta 2013
Faro
Farosta alettiin ja taalla olemme taas lopettamassa lomaamme.
Taman ja eilisen paivan ohjelmaan on kuulunut Algarven rantojen tutkiminen. Osa hienoja, osa ei niin hienoja, mutta missaan ei viela ole tungokseen asti auringonpalvojia.
Varoitus kaikille, jotka yrittavat tanne heina- elokuussa autolla: Ette loyda parkkipaikkaa kilometrin sateella sielta minne haluatte. Paikalliset kertoivat, etta silloin taalla saa raivata tietaan kavelykaduillakin, nyt on viela hiljaista ja rauhallista.
Huomenna auton luovutus ja lento Suomeen. Jospa sielta saisimme muutaman kuvankin lisattya.
Taman ja eilisen paivan ohjelmaan on kuulunut Algarven rantojen tutkiminen. Osa hienoja, osa ei niin hienoja, mutta missaan ei viela ole tungokseen asti auringonpalvojia.
Varoitus kaikille, jotka yrittavat tanne heina- elokuussa autolla: Ette loyda parkkipaikkaa kilometrin sateella sielta minne haluatte. Paikalliset kertoivat, etta silloin taalla saa raivata tietaan kavelykaduillakin, nyt on viela hiljaista ja rauhallista.
Huomenna auton luovutus ja lento Suomeen. Jospa sielta saisimme muutaman kuvankin lisattya.
keskiviikko 5. kesäkuuta 2013
Monte Gordo, rantapaikka
No niin, vihdoin paikka, missa on netti!!!!!!!!!!! Kavimme yhdessa Euroopan vanhimmassa yliopistokaupungissakin Quimbrassa ja tutkimme sen yliopistoa, joka on rakennettu jo 1100-luvulla, mutta ei sieltakaan loytynyt kunnon nettia. Sen sijaan upea puutarha loytyi.
Olemme nyt ajelleet viimeisen viestin jalkeen upeissa vuoristomaisemissa ja paivan verran hyvin rauhallisia maaseututeita, joita meidan lisaksemme ajelivat tavaroita keravat rekat, jotka olivat sita mielta, etta tie on heidan. Onneksi niitakaan ei ollut paljon, vaan ajelimme kilometritolkulla yksin. Pysahtelimme tauoille taydelliseen hiljaisuuteen. Lehmat laidunsivat oliivilehdoissa, viljapellot olivat valmiita leikattaviksi, siella taalla oli pienia maaseutukylia ja -kaupunkeja, joihin pysahdyimme kahville. Idyllista, kunnes tulimme Evoraan!
Tassa maassa eivat vaan hotellit ja parkkipaikat kohtaa. Loysimme Evorasta parkkipaikan, mutta hotelli, jonka kelpuutimme, sijaitsi sitten toisella puolella kaupunkia. Jatkoimme matkaa. Miten voi olla maa, jossa on enemman apteekkeja ja leipomoita kuin tyhjia parkkipaikkoja. Mutta hotelli loytyi lopulta yhden mummelin luota. Kaupunki oli vanha ja huoneemme vanhassa kivitalossa holvikaarinen huone.
Iltana eraana innostuimme pelaamaan biljardia paikallisessa pubissa paikallisten biljardihaitten kanssa. Mina toki havisin kaikki pelini, mutta kun Esa voitti pelaajien kotilaudalla toisen joka kerta ja paremmankin kerran, taisi menna paikallisilta younet.
Vuoristossa kavimme katsomassa Bragan kaupunkia. Se oli 60 kirkon kaupunki, hiljainen kuin mika niin kauan kunnes kirkkojen kellot alkoivat soida. Bragassa oli niin hiljaista, etta kuvasimme puluja uimassa suihkulahteissa.
Syy Bragan hiljaisuuteen selvisi, kun tulimme Guimaraesin kaupunkiin. Meilla nayttaa olevan taipumus loytaa paikalliset juhlat ja taalla oli kaupungin perustamis-/ tai pelastamisjuhlat menossa. Tykit paukkuivat, sakkipillit, rummut ja torvet soivat kun kulkue kiersi kaupunkia. Paikalliset kulkivat kulkueen perassa ja lauloivat ja viimeisina kaikista muutama turisti ihmetellen ja kuvaten tapahtumaa. Kulkue paatyi aukiolle ja sielta liukenimme pikkuhiljaa eteenpain kohti Evoraa. Ja Arvatkaapas mita, Evorassa oli kansainvaliset paivat, kulkueen teema oli eilen Amerikka.
Olemme kierrelleet myos linnoissa, joita nayttaa olevan joka kaupungissa. Tanaan olimme Mouran ja Castelo Novon linnoissa. Ne eivat olleet ihan yhta hienoja kuin jotkut suuremmat, mutta parasta oli, etta tutkimme niita pelkastaan pulujen kanssa, taalla itaosassa Portugalia ei ole laheskaan yhta paljon matkailijoita kuin etelassa ja lannessa.
Ja viela ihmisista. Ihmiset taalla ovat todella auttavaisia. Vaikka yhteista kielta ei valttamatta loydy, on selitys kova ja paattyy usein siihen, etta seuratkaa minua.
Olemme nyt Monte Gordo -nimisessa rantapaikassa, jossa on iso kasino. Laitammeko loppurahat punaiselle vai mustalle?
Olemme nyt ajelleet viimeisen viestin jalkeen upeissa vuoristomaisemissa ja paivan verran hyvin rauhallisia maaseututeita, joita meidan lisaksemme ajelivat tavaroita keravat rekat, jotka olivat sita mielta, etta tie on heidan. Onneksi niitakaan ei ollut paljon, vaan ajelimme kilometritolkulla yksin. Pysahtelimme tauoille taydelliseen hiljaisuuteen. Lehmat laidunsivat oliivilehdoissa, viljapellot olivat valmiita leikattaviksi, siella taalla oli pienia maaseutukylia ja -kaupunkeja, joihin pysahdyimme kahville. Idyllista, kunnes tulimme Evoraan!
Tassa maassa eivat vaan hotellit ja parkkipaikat kohtaa. Loysimme Evorasta parkkipaikan, mutta hotelli, jonka kelpuutimme, sijaitsi sitten toisella puolella kaupunkia. Jatkoimme matkaa. Miten voi olla maa, jossa on enemman apteekkeja ja leipomoita kuin tyhjia parkkipaikkoja. Mutta hotelli loytyi lopulta yhden mummelin luota. Kaupunki oli vanha ja huoneemme vanhassa kivitalossa holvikaarinen huone.
Iltana eraana innostuimme pelaamaan biljardia paikallisessa pubissa paikallisten biljardihaitten kanssa. Mina toki havisin kaikki pelini, mutta kun Esa voitti pelaajien kotilaudalla toisen joka kerta ja paremmankin kerran, taisi menna paikallisilta younet.
Vuoristossa kavimme katsomassa Bragan kaupunkia. Se oli 60 kirkon kaupunki, hiljainen kuin mika niin kauan kunnes kirkkojen kellot alkoivat soida. Bragassa oli niin hiljaista, etta kuvasimme puluja uimassa suihkulahteissa.
Syy Bragan hiljaisuuteen selvisi, kun tulimme Guimaraesin kaupunkiin. Meilla nayttaa olevan taipumus loytaa paikalliset juhlat ja taalla oli kaupungin perustamis-/ tai pelastamisjuhlat menossa. Tykit paukkuivat, sakkipillit, rummut ja torvet soivat kun kulkue kiersi kaupunkia. Paikalliset kulkivat kulkueen perassa ja lauloivat ja viimeisina kaikista muutama turisti ihmetellen ja kuvaten tapahtumaa. Kulkue paatyi aukiolle ja sielta liukenimme pikkuhiljaa eteenpain kohti Evoraa. Ja Arvatkaapas mita, Evorassa oli kansainvaliset paivat, kulkueen teema oli eilen Amerikka.
Olemme kierrelleet myos linnoissa, joita nayttaa olevan joka kaupungissa. Tanaan olimme Mouran ja Castelo Novon linnoissa. Ne eivat olleet ihan yhta hienoja kuin jotkut suuremmat, mutta parasta oli, etta tutkimme niita pelkastaan pulujen kanssa, taalla itaosassa Portugalia ei ole laheskaan yhta paljon matkailijoita kuin etelassa ja lannessa.
Ja viela ihmisista. Ihmiset taalla ovat todella auttavaisia. Vaikka yhteista kielta ei valttamatta loydy, on selitys kova ja paattyy usein siihen, etta seuratkaa minua.
Olemme nyt Monte Gordo -nimisessa rantapaikassa, jossa on iso kasino. Laitammeko loppurahat punaiselle vai mustalle?
Aika ennen internetiä...
... on totta Portugalissa.
Fossiilit välittivät jälkikasvunsa avulla tiedon siitä, että ovat paitsi hengissä, myös ehjiä ja terveitä. Sijaintipaikka on joku pieni kylä.
T: jälkikasvu
Fossiilit välittivät jälkikasvunsa avulla tiedon siitä, että ovat paitsi hengissä, myös ehjiä ja terveitä. Sijaintipaikka on joku pieni kylä.
T: jälkikasvu
maanantai 3. kesäkuuta 2013
lauantai 1. kesäkuuta 2013
Jossakin?
Talla kertaa olemme jossain luojan selan takana Portosta pohjoiseen. Baarissa leijailee niin sankka savu, etta silmia kirvelee. Meteli on melkoinen, mutta kylla tahan tottuu. Jokainen taalla istuva tietaa, etta olemme Suomesta ja on oppinut, etta Suomen paakaupunki on Helsinki. Suomalaiset ovat kuulemma hienoja ihmisia, eivat ainakaan nayta puristelevan nyrkkia selan takana ja miettivan Suomen takuita... Kasia on puristeltu ja kerrottu, miten hauska tutustua.
Ajelimme luoteis-Portugalia. Siella oli kovasti kehuttu paikka Valenca, mutta meista se oli suuri turistirysa. Olihan se hieno, kaupunki muurien keskella ja muurissa, mutta kun jokaisessa ovessa oli baari tai matkamuistomyymala. Vietimme varmaan eniten aikaa antiikkiliikkeessa, jossa oli hienoja tavaroita.
Atlantin rannalla tuulee niin kovasti, etta paadimme sisamaahotelliin, vaikka olimme suunnitelleet olevamme yçn rantahotellissa.
Ajelimme luoteis-Portugalia. Siella oli kovasti kehuttu paikka Valenca, mutta meista se oli suuri turistirysa. Olihan se hieno, kaupunki muurien keskella ja muurissa, mutta kun jokaisessa ovessa oli baari tai matkamuistomyymala. Vietimme varmaan eniten aikaa antiikkiliikkeessa, jossa oli hienoja tavaroita.
Atlantin rannalla tuulee niin kovasti, etta paadimme sisamaahotelliin, vaikka olimme suunnitelleet olevamme yçn rantahotellissa.
perjantai 31. toukokuuta 2013
Porto
On kuultu fadoja ja kierretty kaupunkia kavellen ja bussilla. Kaupunki on kaunis ja taalla on suuria korekuseroja ja koreilta silloilta ja linnoilta hienoja nakymia.
Ruuan kanssa emme ole tulleet sinuiksi, silla se maistuu ihan turskalta Kaakkois-Aasian jalkeen. Epailemme, etta kaikki ruoka paistetaan samassa rasvassa eika mausteita kayteta oikeastaan ollenkaan. Suuntaammekin tana iltana makkariin syomaan halpaa ja hyvaa amerikkalaista. Juomissa ei ole valittamista, osaavat tehda melkein yhta hyvaa tawnya kuin Esakin.
Aurink teki tanaan tepposet, silla oltuamme koko paivan ulkona ja tuulen puhaltaessa vilvoittavasti kasvoille huomasimme olevamme melkoisia punanaamoja. Kuvia emme ainakaan viela laita, koska netti toimii taalla tuskallisen hitaasti.
Ruuan kanssa emme ole tulleet sinuiksi, silla se maistuu ihan turskalta Kaakkois-Aasian jalkeen. Epailemme, etta kaikki ruoka paistetaan samassa rasvassa eika mausteita kayteta oikeastaan ollenkaan. Suuntaammekin tana iltana makkariin syomaan halpaa ja hyvaa amerikkalaista. Juomissa ei ole valittamista, osaavat tehda melkein yhta hyvaa tawnya kuin Esakin.
Aurink teki tanaan tepposet, silla oltuamme koko paivan ulkona ja tuulen puhaltaessa vilvoittavasti kasvoille huomasimme olevamme melkoisia punanaamoja. Kuvia emme ainakaan viela laita, koska netti toimii taalla tuskallisen hitaasti.
torstai 30. toukokuuta 2013
Portossa iltaa viettamassa
Taman paivan autoajeluun kuului Douron laakso. Nakoalat olivat upeat ja saakin alkoi suosia. Vuoren rinteet oli pengerretty viinikoynnoksille ja oliivipuille. Pienissa kylissa naiset myivat juuri kypsyneita kirsikoita. Istuskelimme nakoalakahviloissa ja soimme lounaan katsellen Douron virtaamista laaksossa.
Mutta Tomille kavi hassusti. Kun se oli taas kerran ohjannut meidat sivukujien kautta kiertotieta suorinta tieta paatepisteeseen, se joutui takakonttiin. Suurin ongelma taalla on se, etta navigaattori ei kerta kaikkiaan loyda perille. Meidan karttamme on valitettavasti pelkka maantiekartta, joten valilla loydamme itsemme mielnkiintoisilta takapihoilta.
Portosta loytyi internetkin pienen kyselyn jalkeen. Majapaikkamme on sivukaupungilla. Joutunemme jaamaan sinne pitkaksi aikaa, silla ei hajuakaan, kuinka saamme auton pois parkkihallista. Sen parkkiin saamiseen vaadittiin kolmen ihmisen kyummenminuuttinen tyo:)
Mutta Tomille kavi hassusti. Kun se oli taas kerran ohjannut meidat sivukujien kautta kiertotieta suorinta tieta paatepisteeseen, se joutui takakonttiin. Suurin ongelma taalla on se, etta navigaattori ei kerta kaikkiaan loyda perille. Meidan karttamme on valitettavasti pelkka maantiekartta, joten valilla loydamme itsemme mielnkiintoisilta takapihoilta.
Portosta loytyi internetkin pienen kyselyn jalkeen. Majapaikkamme on sivukaupungilla. Joutunemme jaamaan sinne pitkaksi aikaa, silla ei hajuakaan, kuinka saamme auton pois parkkihallista. Sen parkkiin saamiseen vaadittiin kolmen ihmisen kyummenminuuttinen tyo:)
keskiviikko 29. toukokuuta 2013
Guardan pohjoispuolella pikkukaupunguissa
Olemme ajelleet vuoristoteita ja moottoriteita, nahneet linnoja, kirkkoja ja temppeleita Esan mukaan koko loppuelaman ajaksi. Joku pensas kukkii vuoren rinteilla keltaisenaan niin, etta kokovuoret ovat keltaisia. Saat eivat vaan tanaankaan oikein suosineet, silla osan ajasta satoi ja tuuli kovasti, valilla toki aurinkokin pilkahti.
Eilen kavimme katsastamassa Alcobacan luostarin, jota on kehuttu kovasti, mutta mielipiteemme on, ettei kannata. Ajoimme Fatiman kautta Tomariin huimia vuoristoteita. Tomin komensimme katsomaan lyhimmat reitit ja parhaimmillaan kiipesimme rinnetta, jossa oli 30% nousu. Esa sai painaa kaasua tosissaan, etta auto jaksoi kiiveta.
Tomarin temppelinherrain linnoitus oli sen sjaan nakemisen arvoinen. Yritimme etsia heidan aarrettaan, mutta emme loytaneet.
Tanaan kavimme sitten katsomassaMarvaota, jota on myos kehuttu kovasti, mutta sekaan ei taysin ollut sita mita odotimme Obidoksen jalkeen. Kiipesimme linnan korkeimpaan huippuun ja tulimmje siihen tulokseen, etta EU-normit eivat varmasti tayty. Alas oli sellainen 50m pudotusta ja kaide ylti polviin, portaat alas olivat niin kapeat ja ilman kaidetta, etta mina tulin istuallaan porras kerrallaan ne alas varmuuden vuoksi.
Guardasta yritimme etsia itsellemme hotellia, mutta kun mina olin tunnin ajellut ja Esa pelannyt vieressa, tulimme siihen tulokseen, etta jatketaan matkaa. Tomikaan ei loyda mitaan. Olemme nyt Celorico de Beraissa ja taalla on hotelleja vieri vieressa, mutta taallapa ei ole kauppoja! Olemme tulleet pimeaan Afrikkaan tai huippuvuorille, sanoo Esa, silla mitaan ei loydy helposti ja kylmaa on!
Eilen kavimme katsastamassa Alcobacan luostarin, jota on kehuttu kovasti, mutta mielipiteemme on, ettei kannata. Ajoimme Fatiman kautta Tomariin huimia vuoristoteita. Tomin komensimme katsomaan lyhimmat reitit ja parhaimmillaan kiipesimme rinnetta, jossa oli 30% nousu. Esa sai painaa kaasua tosissaan, etta auto jaksoi kiiveta.
Tomarin temppelinherrain linnoitus oli sen sjaan nakemisen arvoinen. Yritimme etsia heidan aarrettaan, mutta emme loytaneet.
Tanaan kavimme sitten katsomassaMarvaota, jota on myos kehuttu kovasti, mutta sekaan ei taysin ollut sita mita odotimme Obidoksen jalkeen. Kiipesimme linnan korkeimpaan huippuun ja tulimmje siihen tulokseen, etta EU-normit eivat varmasti tayty. Alas oli sellainen 50m pudotusta ja kaide ylti polviin, portaat alas olivat niin kapeat ja ilman kaidetta, etta mina tulin istuallaan porras kerrallaan ne alas varmuuden vuoksi.
Guardasta yritimme etsia itsellemme hotellia, mutta kun mina olin tunnin ajellut ja Esa pelannyt vieressa, tulimme siihen tulokseen, etta jatketaan matkaa. Tomikaan ei loyda mitaan. Olemme nyt Celorico de Beraissa ja taalla on hotelleja vieri vieressa, mutta taallapa ei ole kauppoja! Olemme tulleet pimeaan Afrikkaan tai huippuvuorille, sanoo Esa, silla mitaan ei loydy helposti ja kylmaa on!
tiistai 28. toukokuuta 2013
Obidosissa
Eilen ajelimme aamupaivalla joko Hailuodossa tai havupuita kasvavalla savannilla, no, oikeasti kohti Troijaa. Tie oli rauhallinen, tienvarret hehkuivat valkoisina, keltaisina, sinisina... Haikarat hoitelivat poikasiaan joka toisen pylvaan ja piipun paalla...
Siihen rauha loppuikin,silla Setubalin jalkeen alkoi epamiellyttava ruuhkainen liikenne, joka jatkui ja jatkui. Sesimbra oli niin taynna autoja, etta kahvin jalkeen jatkoimme matkaa, Cascaisissa sama juttu.
Sintraan pysahdyimme ja kavimme katsomassa Penan temppelin vuoren huipulla. Oli se hieno, mutta ihmismaara oli myos liian suuri.
Tarkoituksemme oli olla Sintrassa yo, mutta Tomi ei loytanyt hotellia, ei edes katuja, joissa hotelliemme olisi pitanyt olla. Kun sitten jatkoimme Obidosiin, oli sama juttu; ei sellaista katua koko Obidosissa. Veikkasimme vahan sinne pain olevaa katua ja oikein meni, hotelli loytyi. Kysyimme respan tytolta, mika mahtaa olla taman kadun nimi, mutta tyttopa ei tiennytkaan tyopaikkansa osoitetta.
Illalla kavimme syomassa ja kun tilasimme alkupaloiksi keiton kanssa valkosipulileivat, kaivoi tarjoilija ne kasilaukustaan. Olimme illan viimeiset asiakkaat ja veimme varmaan tyttoparan iltapalan.
Obidos on viehattava kaupunki. Miltei koko kaupunki on korkeiden muurien sisalla. Kadut ovat kapeita, autoja vain muutama huoltoauto. Kaupungin reunalla muurien ulkopuolella kulkee piiiiitka akvedukti. Kysyimme yhdelta tytolta sen pituutta ja pitka kuulemma on, ei hajuakaan, kuinka pitka.
Saa tosin ei juuri nyt suosi. Piti vaihtaa shortsit takaisin pitkiin, Suomessa on lampimampaa :(
Nettipaikat ovat tosi harvassa ja tatakin piti etsia urakalla. Eli jos meista ei kuulu vahaan aikaan, ei se automaattisesdti tarkoita, etta jotain olisi pahasti vialla.
Siihen rauha loppuikin,silla Setubalin jalkeen alkoi epamiellyttava ruuhkainen liikenne, joka jatkui ja jatkui. Sesimbra oli niin taynna autoja, etta kahvin jalkeen jatkoimme matkaa, Cascaisissa sama juttu.
Sintraan pysahdyimme ja kavimme katsomassa Penan temppelin vuoren huipulla. Oli se hieno, mutta ihmismaara oli myos liian suuri.
Tarkoituksemme oli olla Sintrassa yo, mutta Tomi ei loytanyt hotellia, ei edes katuja, joissa hotelliemme olisi pitanyt olla. Kun sitten jatkoimme Obidosiin, oli sama juttu; ei sellaista katua koko Obidosissa. Veikkasimme vahan sinne pain olevaa katua ja oikein meni, hotelli loytyi. Kysyimme respan tytolta, mika mahtaa olla taman kadun nimi, mutta tyttopa ei tiennytkaan tyopaikkansa osoitetta.
Illalla kavimme syomassa ja kun tilasimme alkupaloiksi keiton kanssa valkosipulileivat, kaivoi tarjoilija ne kasilaukustaan. Olimme illan viimeiset asiakkaat ja veimme varmaan tyttoparan iltapalan.
Obidos on viehattava kaupunki. Miltei koko kaupunki on korkeiden muurien sisalla. Kadut ovat kapeita, autoja vain muutama huoltoauto. Kaupungin reunalla muurien ulkopuolella kulkee piiiiitka akvedukti. Kysyimme yhdelta tytolta sen pituutta ja pitka kuulemma on, ei hajuakaan, kuinka pitka.
Saa tosin ei juuri nyt suosi. Piti vaihtaa shortsit takaisin pitkiin, Suomessa on lampimampaa :(
Nettipaikat ovat tosi harvassa ja tatakin piti etsia urakalla. Eli jos meista ei kuulu vahaan aikaan, ei se automaattisesdti tarkoita, etta jotain olisi pahasti vialla.
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Ensimmainen paiva autoillen
Aamu alkoi vahan hermostuttavasti, silla auton kojelaudassa paloi huollon varoitusvalo. Ei muuta kuin takaisin autovuokraamoon. No, katsoivat ja sanoivat, etta otetaanpas uusi auto. Auto oli todella uusi, 10 km ajettu. Olivat autovuokraamossa sita mielta, etta nyt ei pitaisi olla mitaan valittamista. Emme me pahemmin valittaneetkaan, varsinkin kun auto oli viela vahan suurempi muutenkin.
Ajettuamme hissuksiin kymmenen kilometria kapeita teita ryntasi yhdesta pihasta lehman kokoinen koira ja yritti syoda meidat. Se hyppasi kaksi kertaa kuskin puolelle ja irvisteli pahasti. Laskimme, kuinka monta naarmua ison koiran kynnet tekevat upouuteen maalipintaan. Kun sitten tarkastimme aikanaan kyljen, ei siina ainakaan silmamaaraisesti nakynyt naarmuja, kynnet olivat kai kuluneet toisten autojen kyljissa.
Paiva on ollut ollut oikein antoisa. Ajelimme hiljaisia maaseututeita ja vuoristoa. Totesimme, etta Portugali on varsin monimuotoinen maa. On rantaa, vuoria, kuivia ylankoja, joissa kasvaa oliivipuita, laaksoja kukkaloistoineen ja mukavia kaupunkeja, joissa on paljon nahtavaa. Tutkimme Silvesin ja Moniquen (kaupungin nimi taitaa olla vaarin) ja olemme nyt illalla kavelleet Alcacar do Salia ristiin rastiin. Taalla meilla on hotelli. 32 huoneen hotellissa on kahdet vieraat.
Huomenna suuntaamme Sintraa kohti.
Ajettuamme hissuksiin kymmenen kilometria kapeita teita ryntasi yhdesta pihasta lehman kokoinen koira ja yritti syoda meidat. Se hyppasi kaksi kertaa kuskin puolelle ja irvisteli pahasti. Laskimme, kuinka monta naarmua ison koiran kynnet tekevat upouuteen maalipintaan. Kun sitten tarkastimme aikanaan kyljen, ei siina ainakaan silmamaaraisesti nakynyt naarmuja, kynnet olivat kai kuluneet toisten autojen kyljissa.
Paiva on ollut ollut oikein antoisa. Ajelimme hiljaisia maaseututeita ja vuoristoa. Totesimme, etta Portugali on varsin monimuotoinen maa. On rantaa, vuoria, kuivia ylankoja, joissa kasvaa oliivipuita, laaksoja kukkaloistoineen ja mukavia kaupunkeja, joissa on paljon nahtavaa. Tutkimme Silvesin ja Moniquen (kaupungin nimi taitaa olla vaarin) ja olemme nyt illalla kavelleet Alcacar do Salia ristiin rastiin. Taalla meilla on hotelli. 32 huoneen hotellissa on kahdet vieraat.
Huomenna suuntaamme Sintraa kohti.
lauantai 25. toukokuuta 2013
Farossa
Lento meni hyvin. Passia emmenayttaneet kertaakaan, joten viranomaiset eivat kai edes tieda etta olemme taalla.
Hotelli on kolmen tahden hotelli, josta tosin ei saa parvekkeen ovea kiinni ja seiffi on murrettu niin montakertaa,ettasitaei ole edes korjattu enaa. Mewnnaan katsomaan, onko huoneessa enaamitaa, sillakaytiin syomassa.
Hotelli on kolmen tahden hotelli, josta tosin ei saa parvekkeen ovea kiinni ja seiffi on murrettu niin montakertaa,ettasitaei ole edes korjattu enaa. Mewnnaan katsomaan, onko huoneessa enaamitaa, sillakaytiin syomassa.
perjantai 24. toukokuuta 2013
Portugali kutsuu
Reput on pakattu ja katse kääntyy lämmenneeseen Eurooppaan. Lento Faroon on huomenna lauantaina. Sieltä olisi tarkoitus vuokrata auto ja kiertää kaksi viikkoa Portugalia eli käytännössä ajaa Portugalin ympäri. Lissabonin ajattelimme jättää väliin ja tutkia sen sitten joskus eläkkeellä...
lauantai 23. helmikuuta 2013
Kotona
Olemme palanneet kotiin. Kotimatka oli taas todella pitkä ja puuduttava. Suoritimme hurjan kiidon lentokentältä rautatieasemalle. Kone laskeutui 15.15, juna lähti 16.12. Tässä välissä tulimme läpi passintarkastukset, ajoimme taksilla 25 minuuttia asemalle, ostimme lipun luukulta (automaatti ei toiminut) ja juoksimme junaan. Kyllä sitä lähes kuusikymppinenkin ehtii, kun on pakko :)
Tervetuloa kotiintulokahville!
Tervetuloa kotiintulokahville!
torstai 21. helmikuuta 2013
muutama kuva bangkokista
 |
| Tiet on kuin verisuonia |
 |
| Tama nakyma, joka on otettu ikkunastamme on yolla todella mielenkiintoinen |
 |
| Lisää kuvateksti |
Bangkok
Kylla on Bangkok muuttunut! Vanhoina hyvina aikoina Bangkok oli kanavia, temppeleita, matalia rakennuksia, tuktuk-liikennetta ja cykloja, vahan moottoripyoria ja viela vahemman autoja. Tilalle on tullut suurkaupungin ahtaus, pilvenpiirtajat, valtavat liikenneruuhkat , pakokaasu, melu ja kiire. Kaupungin yleisilme on muuttunut niin paljon, etta on vaikea uskoa olevansa samassa kaupungissa.
Yhdessa suhteessa ei sentaan ole muutosta tapahtunut. Tuktuk-kuskit keraavat edelleen leimoja saadakseen bensiinia tai muuta tavaraa. Tama tapahtuu niin, etta kuskit vievat asiakkaan raatalille, jalokiviliikkeeseen tms ja jos asiakas on sisalla riittavan kauan, kuski saa leiman ja tietylla maaralla leimoja esim. 5 litraa bensaa. Kuskimme kysyi meilta, sopisiko kayda jalokiviliikkeessa, ja koska meilla ei ollut kiiretta, suostuimme. Varsinainen matka kauppakeskukseen olikin sitten meille ilmainen.
Talvitakin osto Bangkokissa on haastava tehtava. Kun viimein loysimme kaupan, jossa oli kolme (3) kappaletta talvitakkeja, ostimme melkein koko varaston. Myyja puhalsi polyt pois takkien paalta ja pyyhki ylimaaraiset hamahakinseitit pois, ei ollut uskonut ikina saavansa niita myydyksi :) Mutta uskokaa tai alkaa, molemmat saivat oikean kokoisen talvitakin!
Yhdessa suhteessa ei sentaan ole muutosta tapahtunut. Tuktuk-kuskit keraavat edelleen leimoja saadakseen bensiinia tai muuta tavaraa. Tama tapahtuu niin, etta kuskit vievat asiakkaan raatalille, jalokiviliikkeeseen tms ja jos asiakas on sisalla riittavan kauan, kuski saa leiman ja tietylla maaralla leimoja esim. 5 litraa bensaa. Kuskimme kysyi meilta, sopisiko kayda jalokiviliikkeessa, ja koska meilla ei ollut kiiretta, suostuimme. Varsinainen matka kauppakeskukseen olikin sitten meille ilmainen.
Talvitakin osto Bangkokissa on haastava tehtava. Kun viimein loysimme kaupan, jossa oli kolme (3) kappaletta talvitakkeja, ostimme melkein koko varaston. Myyja puhalsi polyt pois takkien paalta ja pyyhki ylimaaraiset hamahakinseitit pois, ei ollut uskonut ikina saavansa niita myydyksi :) Mutta uskokaa tai alkaa, molemmat saivat oikean kokoisen talvitakin!
keskiviikko 20. helmikuuta 2013
Bangkokissa
Perilla ollaan. Hotellimme on 83-kerroksinen, Thaimaan korkein rakennus (305m) ja meidan huoneemme on kerroksessa 73. Toivottavasti ei tule maanjaristysta eika hotelli syty palamaan, maahan on pitka matka!
Istuimme ikkunan aaressa tunnin ja ihailimme oista Bangkokia. Taalta ylhaalta se nayttaa paljon paremmalta kuin alhaalta. Alhaalla on ruuhkaa, melua, polya, pakokaasuja, kuumuutta... Yritimme loytaa taalta talvitakkeja, koska omamme jatimme Helsinkiin, mutta ei ainakaan viela loytynyt. Taytyy kai sitten ostaa peitto ja kaaritya siihen kotimatkalla :) Eivat taida vaatteemme oikein lammittaa Suomen olosuhteissa. Saattaa olla, etta pariin paivaan ei viestia taalta tule, silla kiskovat tunnin nettiajasta 8 euroa! (= minimimaksu :(
Jatimme tanaan hotellihuoneemme Singaporessa, mutta se ei suinkaan jaanyt tyhjilleen. Kotitorakkamme jai asumaan WC-ponton taakse :) Kun loysimme torakan alkuviikosta, menin hakemaan apua respasta. Kohta tulikin pukumies, lienee ollut pomoporrasta, koska oli niin kova hata yhdesta torakasta. Ehdotti huoneen vaihtoa, mutta tulimme siihen tulokseen, ettei yksi Arska-torakka meita hengilta saa. Oli jo ehtinyt livahtaa ponton taakse.
Eilen yritin pyydystaa sita muovipussiin, mutta Arska pakeni Esan kengan alle turvaan. Ei Esa raaskinut sita liiskata, kun niin luottavaisena tuli minulta turvaan :) Paastimme Arskan kotikoloonsa ponton alle, toivottavasti se elaa siella pitkaan ja onnellisena:)
Istuimme ikkunan aaressa tunnin ja ihailimme oista Bangkokia. Taalta ylhaalta se nayttaa paljon paremmalta kuin alhaalta. Alhaalla on ruuhkaa, melua, polya, pakokaasuja, kuumuutta... Yritimme loytaa taalta talvitakkeja, koska omamme jatimme Helsinkiin, mutta ei ainakaan viela loytynyt. Taytyy kai sitten ostaa peitto ja kaaritya siihen kotimatkalla :) Eivat taida vaatteemme oikein lammittaa Suomen olosuhteissa. Saattaa olla, etta pariin paivaan ei viestia taalta tule, silla kiskovat tunnin nettiajasta 8 euroa! (= minimimaksu :(
Jatimme tanaan hotellihuoneemme Singaporessa, mutta se ei suinkaan jaanyt tyhjilleen. Kotitorakkamme jai asumaan WC-ponton taakse :) Kun loysimme torakan alkuviikosta, menin hakemaan apua respasta. Kohta tulikin pukumies, lienee ollut pomoporrasta, koska oli niin kova hata yhdesta torakasta. Ehdotti huoneen vaihtoa, mutta tulimme siihen tulokseen, ettei yksi Arska-torakka meita hengilta saa. Oli jo ehtinyt livahtaa ponton taakse.
Eilen yritin pyydystaa sita muovipussiin, mutta Arska pakeni Esan kengan alle turvaan. Ei Esa raaskinut sita liiskata, kun niin luottavaisena tuli minulta turvaan :) Paastimme Arskan kotikoloonsa ponton alle, toivottavasti se elaa siella pitkaan ja onnellisena:)
tiistai 19. helmikuuta 2013
Singaporea kuvina
 |
| Harvinaisen tyhja MRT, huomaa keskella innokas makihyppaaja , joka harjoittelee laskuasentoa |
 |
| Nakyma Singapore Flyerista |
 |
| Sentosan akvaariosta metukoita |
 |
| Sentosan Tiger Towerista rantasaaria |
 |
| Orchard Roadia |
 |
| Raha ei rajoita ratkaisuja, hotellit yhdistyvat trooppisella puutarhalla uima-altaineen |
 |
| Sumuisten vuorten gorilla |
 |
| Lahikadun arkkitehtuuria |
 |
| Iso ilmoitus: TAALLA ON TEHTY RIKOS! |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)