Aamupäivällä hurautimme metrolla Hong Kongin saaren puolelle. Etsimme maailman pisimmät liukuportaat (800 m) ja kuljimme ne ylös. Portaat on tehty aikanaan sitä varten, etä Victoria Hillillä asuvat voivat käyttää niitä työmatkalla. Ne kulkevat aamulla puoleen yhteentoista saakka alas ja sen jälkeen vain ylös. Huvittavaa on, että näitä pidetään nähtävyytenä, vaikka kyseessä on vain tavalliset liukuportaat. Jos kysyy tietä jonnekin Thaimaassa, thaimaalainen keksii aina jotain, vaikka ei tietäisikään. Täällä kukaan ei tiedä mitään, vaikka tietäisikin. Totuutta on Aasiasta turha etsiä, se ei asu täällä. Chiang Maissa jaksettiin turistille vielä hymyillä, täältä on turha hymyjä etsiä. Hong Kongin saaren puolella talot ovat todellisia pilvenpiirtäjiä, täälä Kovloonin puolella suurin osa jää alle 20 kerroksen.
Kiersimme Hong Kongin kasvi/eläintieteellisen puutarhan ja sen jälkeen vielä esitteissä mainostetun Hong Kongin puiston. Siellä oli peruspuiston lisäksi vesiputoksia, lampia, suihkulähteitä ja pisteenä Iin päälle iso rakennelma, johon oli rakennettu sademetsä. Metsää kiersivät kävelysillat ylhäältä alkaen ja siellä oli satoja lintuja. Sen verran pääsi nälkä yllättämään, että piti päästä syömään, joten joka paikkaa emme jaksaneet kiertää. Ruokailu olikin oma lukunsa. Tilasimme lounaan, johon kuului mm. kanaa ja riisiä. Syödessämmne totesimme, että on täällä hyvin lihotetut kanat, kun nahan alla on puoli senttiä keltaista rasvaa. Palasimme kiltisti koti-Kovloonin puolelle, jossa alkaa jo olla tuttuja ruokapaikkoja.
Iltakävelyllä löysimme itsemme Temple Streetin yömarkkinoilta, josta saa mitä vaan, mutta tinkiä täytyy. Pääsimme varmaan puoliväliin aluetta, kun totesimme, että jatketaan jonain toisena iltana, yhdelle päivälle ei pidä liikaa ahnehtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti