keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Vang Vieng 2

 
 

Lähdimme aamulla kartan kanssa liikkeeelle ja JIPPII, löysimme polun.  Sitä lähdimme sitten seuraamaan kohti vuoria, jotka eivät näyttäneet lähestyvän ollenkaan.
 Kävelimme  ja kävelimme, puolitoista tuntia ohi laidunten, joilla lehmät laidunsivat, kiikkeriä siltoja pitkin, pystysuorien vuorten keskellä olevaa laaksoa pitkin, kunnes päädyimme luolalle.  Karttamme kertoi, että olimme tulleet oikealle paikalle, Luci Cavelle.
Jonnekin tuonne vuorten keskelle polkumme johtaa.
 

Se eikä sen kaverit olleet vihaisia.
Siitä alkoi matkamme maan uumeniin.  Konttasimme, kiipesimme, liukastelimme, ryömimme, välillä kävelimmekin luolan pohjaa pitkin otsalamppujen valossa.  Kuljimme tukka pystyssä ohi syvien onkaloiden, joiden pohjalta olimme näkevinämme punaista hehkua ja hännän vilahduksen:)  Oppaamme "Camoon" valoi meihin uskoa, että kyllä te siitä selviätte.   Kun kilometrin syvyydessä tunkeuduimme pienestä aukosta yhä syvemmälle, tuli  mieleen, olemmeko ihmisiä vai myyriä. Kun puolentoista tunnin tippukiviluolaryömimisen jälkeen sokaiseva auringonvalo palkitsi matkalaiset, Camoon oli hyvin tyytyväinen Mammaan ja Pappaan, vaikka olikin epäillyt varsinkin Mamman selviämistä.

Siitä alkoi puolentoista tunnin urakka!



Vain helpompia paikkoja uskalsimme kuvata.  Suuren osan ajasta tarrasimme siihen, mistä saimme kiinni.  Reitti  oli todella vaarallinen, pohjoismaissa tällainen olisi jo suljettu.  Kuljimme onkaloiden varrella, jonne ei taskulampulla nähnyt pohjalle.  Esa kyllä etsi sieltä luurankoja, mutta ei kertonut nähneensä, epäili, että ne oli hajun takia kerätty pois.
 
Vihdoinkin auringonvaloa!

Selvittyämme kävelymatkasta hotellille ja lepuutettuamme hetken tutisevia jalkojamme meidät tultiin hakemaan kuumailmapallolennolle. Täyttövaiheessa pallon sisään meni olkia ja Esa mokoma  muistutti, että se kuumailmapallo, millä Egyptissä lennettiin, oli syttynyt tuleen ja mätkähtänyt maahan.  Kaikki pallossa olleet olivat kuolleet.  Tämä tuli mieleen, kun olimme 994 metrissä ja katselin, kun oljet varisivat alas pallosta.  Välillä kuljettajamme laski pallon niin alas, että puiden latvat raapivat korin pohjaa.  Sitten taas nousimme korkeuksiin Vang Viengin ylle.   On se kuumailmapallolla lentäminen mahtavaa.
Tällä pallolla lennettiin tunnin verran Vang Viengin yllä.
 
Kuumailmapallosta vuorten yllä.

Maisemakuva kuumailmapallosta.  Keskellä virtaa Nam Song -joki
 

 Päivän täydensi vielä se, että ehdimme hotellille katsomaan auringonlaskun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti