Eilen ajelimme aamupaivalla joko Hailuodossa tai havupuita kasvavalla savannilla, no, oikeasti kohti Troijaa. Tie oli rauhallinen, tienvarret hehkuivat valkoisina, keltaisina, sinisina... Haikarat hoitelivat poikasiaan joka toisen pylvaan ja piipun paalla...
Siihen rauha loppuikin,silla Setubalin jalkeen alkoi epamiellyttava ruuhkainen liikenne, joka jatkui ja jatkui. Sesimbra oli niin taynna autoja, etta kahvin jalkeen jatkoimme matkaa, Cascaisissa sama juttu.
Sintraan pysahdyimme ja kavimme katsomassa Penan temppelin vuoren huipulla. Oli se hieno, mutta ihmismaara oli myos liian suuri.
Tarkoituksemme oli olla Sintrassa yo, mutta Tomi ei loytanyt hotellia, ei edes katuja, joissa hotelliemme olisi pitanyt olla. Kun sitten jatkoimme Obidosiin, oli sama juttu; ei sellaista katua koko Obidosissa. Veikkasimme vahan sinne pain olevaa katua ja oikein meni, hotelli loytyi. Kysyimme respan tytolta, mika mahtaa olla taman kadun nimi, mutta tyttopa ei tiennytkaan tyopaikkansa osoitetta.
Illalla kavimme syomassa ja kun tilasimme alkupaloiksi keiton kanssa valkosipulileivat, kaivoi tarjoilija ne kasilaukustaan. Olimme illan viimeiset asiakkaat ja veimme varmaan tyttoparan iltapalan.
Obidos on viehattava kaupunki. Miltei koko kaupunki on korkeiden muurien sisalla. Kadut ovat kapeita, autoja vain muutama huoltoauto. Kaupungin reunalla muurien ulkopuolella kulkee piiiiitka akvedukti. Kysyimme yhdelta tytolta sen pituutta ja pitka kuulemma on, ei hajuakaan, kuinka pitka.
Saa tosin ei juuri nyt suosi. Piti vaihtaa shortsit takaisin pitkiin, Suomessa on lampimampaa :(
Nettipaikat ovat tosi harvassa ja tatakin piti etsia urakalla. Eli jos meista ei kuulu vahaan aikaan, ei se automaattisesdti tarkoita, etta jotain olisi pahasti vialla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti