Eilen hämmennys valtasi metromatkalla keskustaan. Seuraavan aseman näyttö sekosi ja alkoi näyttää asemia muilta reiteiltä. Ensin luulimme olevamme eksyksissä mutta tilanne valkeni pikkuhiljaa. Valencian metro ei kuulu selkeimpien joukkoon ja täällä voi todella eksyä jollei muista pääteasemien nimiä. Junat eivät onneksi törmäilleen, luultavasti tilanne meni ns.käsiohjauksella hallitusti ohi.
Vierailimme keramiikkamuseossa jonka palatsimainen olemus vei huomion esineistä. Kyllä on Kiven-hakkaajat saaneet ahertaa tosissaan sillä niin paljon oli muotoiltu kiviä ja upotettu patsaita seiniin että tuntui kuin pelkästään katselusta tulisi rakot käsiin. Koko Valencian vanha keskusta näyttää palatsien ja hienojen kirkkojen ryhmittymältä. Tänne on kertynyt varallisuutta varsin pitkään, onhan kaupunki perustettu ennen ajanlaskun alkua. 137 ekr. Silloi me Suomalaiset juoksimme pitkin metsiä jonkin nahkarievun kanssa ja söimme mitä kiinni saimme.
Tänä aamuna rantaa kohti ja matkalla pysähdyimme kirpputorille. Tavarat poikkesivat paljon kotimaisesta tarjonnasta, erityisesti vanhoja esineitä oli runsaasti. Arvelin että joukossa oli yli 300 vuotta vanhaa tavaraa, lasiesineissä oli puhallus-ja valujälkiä, metalliesineissä takotekniikkaa.
Valencian ranta on hyvin laaja. Hiekkaa riittää mutta kodikas se ei ole koska puut on kaadettu tai niitä ei ole ollutkaan. Palvelut ovat kaukana rantaviivasta ja aiheuttaa kävelyä.
Kulkeminen aiheuttaa päänvaivaa ja Googlen reittipalvelu on ahkerassa käytössä. Ilman sitä elämä olisi täällä paljon hankalampaa koska taksien määrä on pudonnut todella paljon eikä niitä juuri edes nää. Ennen saattoi mennä tienvarteen ja kohta oli taksi alla. Ne ajat ovat ohi ja metroaseman läheisyys majapaikkaa valitessa on painava argumentti jos haluaa välttyä rankoilta jaloissa.
Kuvien laitossa on ongelmia joten niitä tullee myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti