Saimaanharju 8.2.

Saavuimme Kotiin tunnin taksimatkan, lentokenttähulinan (ei ollut mitään vahvistettuja tarkastuksia koronavirustilanteen takia, kiinalaisia oli vähän kentällä),noin 12 tunnin lentokoneessa istumisen (lento kesti n. 11 tuntia kovan vastatuulen takia), 3 ja puolen tunnin junasiirtymisten ja 15 minuutin taksimatkan jälkeen. Kotona laitettiin ensimmäiseksi sauna lämpiämään.
Olemme vielä Thaimaan ajassa, joten kello viisi heräsimme virkeinä ja levänneinä.

Kotiin sinivalkoisin siivin, jossain Afganistanin yllä.

Bangkok 6.2. Torstai

Tänään kävimme ostamassa matkamuistot (eli ne maan mainioimmat puukapustat) ja suoritimme pakkauksen.
Koska nyt asumme State Towerissa, kävimme sen katolla olevassa maailmankuulussa Lebua Sky Barissa. Täällähän on tehty elokuvakin ja paikalliset osaavat sen kyllä rahastaa.

Joimme pari Cuba Libreä, 35 euroa kappale. Tiesimme kyllä paikan hintatason, mutta tulipahan kerran elämässä käytyä, kuten Gösta Sundqvist laulaa. Omalta parvekkeelta näkyy auringonlasku ihan yhtä hyvin.  Heli on sitä mieltä, että kannattaa satsata mieluummin hyvään asumiseeen kuin muutamaan drinkkiin, Esa sanoo,että taloustieteessä esitetyt lisäarvoteoriat eivät tue tätä hinnoittelua täysimääräisesti.
Pimeänlaskeuduttua istuimme parvekkeella keräten muistiimme parhaat  osat Bangkokista; lempeän iltalämmön, Bangkokin yöllisen valomeren, Chao Praya joen laivat, suurkaupungin kuminan... Tällä toivottavasti jaksaa taas Suomen pimeän ajan ohi.

Lebua State Tower sky Bar. Ei ollut niin upea paikka, kuin jotkut hehkuttavat. Sky barit yleensä ovat ollaan jonkinasteinen  pettymys siihen hehkutukseen  nähden, jota niistä saa lukea. Paras skybar auringonlaskun katseluun on ollut Luxorissa.

Oman parvekkeen mieleenpainuvaa maisemaa, Chao Praya joki ja sen jokilaivan.

Kuvia 5.2. Bangkok

Varovasti, Heli!

Silkkilangan tekoa Jim Thompsonin talolla. Kotelot keitettiin vedessä.

Auringonlasku Bangkokin yllä. Korkein rakennus joen takana on  River-condo, jossa asuimme  pari vuotta sitten täällä ollessamme.

  

Kuulemma Bangkokin paras jazzklubi.

Ja sama klubi sisältä.

Bangkok 5.2.keskiviikko

Mikä siinä onkaan, että nuo trikkikuvapaikat kiehtovat meitä? Tänäänkin kävimme yhdessä sellaisessa. Matka sinne oli tosi mielenkiintoinen; Taksi no 1: Se ei ole vielä auki  (= en tiedä missä se on) Taksi numero 2: Ajoi kilometrin ja yritti saada meitä sanomaan paikan nimeä puhelimeen, mutta lähin onnistuma oli Pattayalla. Luovutti. Taksi no 3: Vei meidät lopulta yhteen kauppakeskukseen ja sanoi paikan olevan siellä. Tätä ennen olimme selittäneet vaikka miten minne haluamme.  4. Opastyttö Kauppakeskuksen sisällä yksi tyttö kertoi, että olemme ihan väärässä paikassa Taksi 4: ”Sorry, Sorry, Sorry...” Ajelimme välillä lentokentälle päin ja  välillä
kävimme kulttuuriministeriön  pihalla. Lopulta meidän ei auttanutmuu  kuin laittaa roming puhelimeenpäälle ja sieltä Reittihaku. Esa näytti kuskille, ” tässä sinun autosi liikkuu... left, now left.... Ja kuinkas ollakaan, päädyimme sen saman ostoskeskuksen pihalle, josta olimme  taksin ottaneet, ja sieltähän se oikea paikkakin löytyi😖
Valokuvahuvittelun jälkeen päätimme vihdoin käydä katsomassa yhden Bangkokin pakollisista nähtävyyksistä eli Jim Thompsonin talon, se on aina jäänyt meiltä väliin. Olisi saanut jäädä nytkin, paikassa ei ollut mielestämme mitään mielenkiintoista. No, yksi asia, näimme, miten silkkiperhosen toukista tehdään silkkilankaa. Mutta hyvin voi jättää tämän turistipyydyksen väliin. Poistullessa taisin vähän kiljaista, kun kuski ajoi tasoristeyksen läpi punaisten palaessa  ja juna oli parinkymmenen metrin päässä. Meidän jälkeemme tuli tosin vielä yksi auto. Juna ajoi kyllä aika hitaasti.
Auringonlasku parvekkeella oli rentouttavaa katsottavaa!
Illalla päätimme tehdä jotain kivaa ja kyselimme mukavaa Jazzklubia.Meille kerrottiin, että paikalliset käyvät Saksofonessa ja sinnehän mekin taksilla huruttelimme muutamankymmenen kilometrin päähän, pienen kujan aikanäkymättömälle ovelle. Taksi jätti meidät tienvarteen ja Piti kysyä monta kertaa, mutta sen kaikki tiesivät. jazzorkesteri soitti hyvin ja tunnelma oli mukava. Suosittelemme.
Kuvat tulevat taas erikseen, jottei teksti katoa.

Kuvia Bangkok

Bangkokin kummitustalo. Kummitus kai muutti kuvan mustavalkoiseksi.

Tämän temppelin kuvan halusin mukaan todisteeksi, että Bangkokissakin näkyy välillä sinistä taivasta. Temppeleitä on täällä niin paljon, että ei niissä millään jaksa kaikissa piipahtaa.

BTR eli ilmaratajuna tulossa.

Tämän ja seuraaavan kuvan kuvatekstiksi sopisi ”Erittäin hämäräperäisessä baarissa”🤣🤣🤣

Patpongin yömarkkinoilla.

Vesi- ja valoshow, tarjoajana Iconsiam.

Lennot eivät välttämättä ole kallein osa matkasta.

Valtava kompleksi täynnä luksusmerkkejä!

Tiistai 4.2.Bangkok

Aamupäivällä kävimme tsekkaamassa Bangkokin ns. Kummitustalon. Siitä piti 1990 luvun lopulla tulla upea hotelli, mutta sitten tuli lama ja 80 %valmis hienostohotelli jäi kesken. Sen raato nököttää nyt sammaloituneena muistona lamasta. Eräs rouvashenkilö olisi vienyt meidät jotain takakautta hotelliin sisään, mutta ympärillä on vartioita ja turisteja on kuulemma pidätettykin sisään menosta, kerrottiin meille etukäteen. Niinpä tyydyimme ihmettelemään rakennusta ulkoa.
Illansuussa lähdimme Patpongiin ihmettelemään Bangkokin paheellisia yöelämää. Kävimme mm. Patpongin museossa, ei ollenkaan hullumpi paikka. Saa suosittelumme. Paikkaa pitävä rouvashenkilö oli kova juttelemaan ja tarjosi kahvia, paakelseja, opastusta, kassia muistoksi... ja kaikki sisältyi kuulemma pääsymaksuun. Museossa käyntikerrat aikana katu oli muuttunut kovasti. Kun minä kuljin edellä, ei ollut mitään ongelmaa, mutta jos Esa kulki edellä, yritettiin hänet värvätä jokaiseen tyttöbaariin.
Patpongin jälkeen eksyimme. Piti ottaa tuktuk ja ajaa lähimmälle ilmarata-asemalle. Junissa n. 90% ihmisistä käyttää kasvosuojaimet. Olemme ajatelleet, että ne suojaavat sitten meidätkin. Me sen sijaan lotraaminen käsidesiä; aina kauppaan mennessä ja sieltä tullessa, liukuportaiden jälkeen ja junien jälkeen, laivojen jälkeen... yleensä aina kun koskemme johonkin. Ja tietysti ennen ruokailua. Kiitos Teija, meillä on käsidesiä mukana. Tosin kaikki kaupat ja ravintolat tarjoavat myös käsidesiä. Sen verran varomme myös, ettemme osta valmiiksi kuorittuja ja paloiteltuja hedelmiä kadulta.
Illalla teimme vielä ilmaisen jokiristeilyn laivalla, jonka tarjosi Iconsiam, hillitön kauppakeskus, heille ostoksille.En edes tiennyt, että maailmassa on niin paljon luksusmerkkejä, ja täällä ne olivat saman katon alla. Ulkona oli myös hieno valo-vesi-musiikiesitys. Ei se kuitenkaan Singaporen vastaavaa voittanut.Laitanpa taas kuvat varmuuden vuoksi erikseen.

Bangkok 3.2.2020

Tulimme turvallisesti State Tower condoon.
Täytyy sanoa, että vuokranantajamme teki urotyön, kun hän etsi meidät, sillä taksinkuljettaja vei meidät vahingossa hotellin puolelle ja nehän meinasivat kaapata meidät hotelliin. Parhaimmillaan kolme poikaa raahasi laukkujamme kysellen huoneen numeroa🤣Emme saaneet puhelimeen Markin lähettämiä viestejä, mutta meidän viestimme menivät perille. Yritimme soittaa puolin ja toisin, mutta erittäin pehmeästi puhuva aasialainen puhelimessa on aika toivoton yritys. Lopulta luoksemme käveli tyttö puhelimen kanssa ja sanoi, että Mark soittaa videopuhelun teille🤩.   Sitten alkoivat asiat rullata.
Condo on juuri sitä, mistä maksoimme, myös näköala 40 kerroksesta. Sen jälkeen kun olimme käyneet syömässä ja ihmetelleet Bangkokin vilskettä kaduilla rauhallisen HuaHinin jälkeen, liimauduimme virkistävän juoman kanssa parvekkeelle ja vain katselimme ja kuuntelimme. Kaupungin jatkuva humina, kirkonkellojen  soitto, islamin rukouskutsu minareetista, alhaalta kuuluva hiljainen torvisoittokunnan konsertti, ohi lipuvat laivat Chao Praya-joella, auringon lasku ja syttyvät valot condoihin, kaduille, hotelleihin, laivoihin... Kyllä Bangkokillakin on puolensa.

Olohuone, takana keittiö...

Makuuhuone, jonka jatkeena parveke, kylppärissä amme, jonka lämpimässä vedessä Heli loikoili  todella pitkään.

Tähän me sitten liimauduimme...

...ja katselimme yön laskeutumista Bangkokiin.

3.2. Taksia odotellessa

Pakkaukset ja siivoukset tehty, nyt odottelemme taksia, joka siirtää meidät 48 eurolla Bangkokiin  State Toweriin. Junalla tai vanilla  olisi toki päässyt halvemmalla, mutta se olisi ollut paljon vaivalloisempaa.
Baan Finland oli odotustemme mukainen. Me asustimme kaksiossa, mutta täällä on vuokralla kolmioita ja taloja, joihin sopii 4-6 henkilöä. Rauhallisuus ja turvallisuus ovat yhä tämän paikan valtteja. Jotkut nukkuvat yötäkin ovet auki, vain hyttysverkko kiinni. Turisteja on normaalia vähemmän, sillä bahtin kurssi ja hintojen nousu rokottavat jonkin verran turismia. Kiinalaisia on normaalia vähemmän todennäköisesti koronaviruksen aiheuttamien matkustajarajoitusten takia.
Miltei kaikki täällä pelaavat golfia, joten se peli on melkein hallittava, jos täällä pitempään aikoo olla. Toki täällä on muutakin karaokesta leivontakursseihin ja thai-kielen opiskeluun, muutama tenniksenpelaajakin kuulemma löytyy ja kentät ovat hyvässä kunnossa.

Sunnuntai 2.2

Alkavaa pakkausta ja siivoilua. Kävimme tilaamassa huomiseksi taksin Bangkokiin, valitettavasti vakikuskiamme ei näkynyt, joten tulee mitä tulee - jos tulee. Jalka kesti kiltisti kävelyn, yli 5000 askelta.

Nuoriso oli muualla, joten me 2-solun eläkeläiset (5 fossiilia) valtasimme altaan. Kiersimme myös katsomassa Baan Finlandin erilaiset asunnot mahdollista tulevaisuutta varten. Tosiasia kuitenkin on, että täällä on melkein pelattava golfia, eli joko opettelemme sen tai etsimme talviasuntoa muualta.

Tästä tilaamaan yllätyspäivällistä. Kuvat ovat viimeisen illan ruokailusta Hua Hinissa.

 

1.2. Lauantai

Tänään oli erikoinen päivä, satoi 10 minuuttia.
Uutta väkeä oli tullut eilen rauhalliseen soluumme, joka ei enää ole rauhallinen. Kasvatammekohan me koulussa kovaäänistä nuorisoa, sillä sen lisäksi että viisi lasta huutaa, myös viisi aikuista miestä ei puhu normaalilla äänellä, vaan he huutavat. Naiset eivät-onneksi.  No, meillä ei ole täällä kuin muutama päivä, mutta vähän sääliksi käy niitä, jotka ovat täällä pitempään.
Kun tämä porukka sitten melskasi ihan koko päivän altaalla, ei sinne aamu-uinnin jälkeen viitsinyt edes mennä.
Iltapäivällä mietimme, että vaihtoehtoina on istuskella terassilla ja kuunnella allaselämää tai ottaa polvikipeytymisriski ja lähteä kävelylle. Päätimme riskeerata polven ja lähteä rahan vaihtoon ja jääkaakaolle Market Plazeen.

Aamurutiineihimme kuuluu Ylen iltauutisten katsominen aamukahvin jälkeen terassilla.

Piti ihan kuva ottaa, kun satoi. Vesi oli 30 ja samoin ilma, joten ei pieni sadekuuro paljon haitannut.

Eniten käyttämämme ravintola sadan metrin päässä meiltä. Ruoka on hyvää ja pieni jälkiruoka tulee ilmaiseksi päälle. 

31.1. Perjantai

Että sitten sellainen päivä😏
Aamulla kiipesimme läheiselle vuorelle, jossa on hylätty temppeli. Portaita ei ollut kuin 222, mutta kun Heli astuu jokaiselle kahdesti sekä ylös että alaspäin mennessä, nousee luku tuplaksi. Meitä oli ohjaamassayksinäinen apina, joka kulki samaa tahtia kanssamme. Epäilimme sen olleen temppelin vanha munkki. Kun tutustuimme temppeliin, katseli apina meitä kaiteen päältä. Annoimme sille kiitokseksi lopun vesipullomme sisällöstä.
Loppu aamupäivä meni sitten 2-kylän porukalta käärmettä jahdattaessa. Käärme oli yli metrin mittainen, vihreä ja ilkeän näköinen. Emme tienneet, onko se myrkyllinen, joten naapuri sai lopulta mäsäytettyä sitä golfmailalla päähän. Baan Finlandissa kiersikin sitten juttu, että 2-alue tarjoaa tänään päivällisen, niillä on tuoretta riistaa.
Iltapäivällä pyykkiä hakiessa, ihan tasaisella tiellä kuului polvesta ikävä maiskahdus ja tämän päivän kävelyt olivatkin siinä, hyvä kun kämpille pääsin muutamankymmentä metriä. No, illalla tosin kinkkasin 100 metriä suomalaiskahvilaan tietovisaan. Taas hävisimme muutamalla pisteellä, kun emme tienneet Kemijoen alkupistettä emmekä kuntaa, jossa Lokan tekojärvi sijaitsee.

Taas umpikujassa paikallisten asuinalueella. Takaisin vaan samaa reittiä.

Hylätyn temppelin portaiden alkupäässä on hautoja, yleensä näihin on haudattu temppelin munkkeja, mutta näissä oli naistenkin kuvia.

Esa seisoo tyhjässä vesialtaassa hylätyssä temppelissä. Allas vaikutti, niinkuin sinne olisi kävelty silloin, kun se oli täytetty.. Buddhat oli laitettu ristikoiden taakse ja toiset portaat suljettu, mutta apina näytti, että voi sinne mennä.

Näkymä temppelistä HuaHiniin.

Meidän pyykithän ne siinäkuivuvat tien  varressa.

Kuvia Ao Manao

Hotellimme Pratchuap Grand Hotel. Parasta oli aamupala. Ilmastointi oli liian tehokas, sitä piti vähän lusikalla hillitä.😀Silti aamulla oli vähän nivelet jäykkinä.

Monesta rannasta poiketen ovat älynneet jättää kasuaaripuut kaatamatta. Vaikka ne vähän roskaavatkin rantaa, antavat ne samalla kaivattua varjoa ja viihtyisyyttä Ao Manaon rannalle.

Rantaelämää😊 Tuolit maksoivat päiväksi 60 senttiä kappale.

Ao Manaon ranta on hyvin rauhallinen, kuten kuvasta näkyy. Esa kertoi tukkansa nousseen pystyyn, kun häntä uidessa lähestyi n. 4-metrinen varjo. Oli välillä pysähtynyt ja taas lähestynyt. Karkuun ei enää ehtinyt, mutta hän oli muistellut, että hain kuonossa on herkkä kohta, johon voisi yrittää potkaista. Helpotus oli suuri, kun varjo lähelle tultua osoittautui tiiviiksi kalaparveksi n. Parikymmensenttisiä kaloja. Niin, uimaanmenijä on Esa😎

Ao Manaon Lahti on puoliympyrän muotoinen laguuni, toiselta nimeltään Limettilahti. Vesi on kirkasta, mutta kun menee syvälle, siinä näkyy smaragdinvihreä sävy. Lahti on rannasta matala ja vesi puolenpäivän jälkeen oli rannassa n.35 asteista, piti mennä syvemmälle. Rannalla ol8 lähinnä eläkeläispariskunta, ihan muutama nuorempi.

30.1. Torstai

Kävimme aamulla herättelemässä ruokahalua ostamalla junalipun iltapäiväjunaan. Myyjäpoika oli hyvin vaivaantuneen oloinen ja lippumme maksoi 80 bahtia. Mutta kun katsoimme lippua, lähtöaika olikin klo 10.00 klo 14.59 sijaan. Otettiin uusiksi, mutta poika selittää, että tämä kymmenen juna on tämänpäiväinen valinta. Lopulta meille selvisi, että iltapäiväjuna oli täysi, mutta kun thaimaalainen ei voi sanoa ei, hän myi meille toisen lipun. Emme viitsineet pilata enemmän kassapojan päivää, vaan lahjoitimme lipun englantilaispariskunnalle, joka oli menossa Huahinin. Tappiota tuli 2,4euroa.
Huippuhyvän aamiaisen jälkeen otimme sivuvaunullisen mopon ja mukava kuljettajamme ajoi meidät Ao Manaon rannalle. Emme yleensä jaksa maata rannalla, mutta nyt oli sen verran hieno ranta, että siellä meni päivä rattoisasti. Ao Manaon ranta on Thaimaan ilmavoimien aluetta ja rannalle mennessä piti kirjautua. Ilmavoimien olon alueella huomaa kirjautumisen lisäksi kiitotiestä, jolta aina silloin tällöin lähti kone pörräämään. Alueella oleva hotelli on ilmavoimien omistama, mutta sinnekin pääsee yöpymään. On kuulemma hinta-laatusuhteiltaan yksi Thaimaan parhaita hotelleja, emme voi vahvistaa, koska emme käyneet siellä.
Iltapäivällä mukava kuljettajamme tuli hakemaan meidät ja vei minivanasemalle. Se oli niin kaukana keskustasta, että epäilin jo, että ajamme Hua Hiniin saakka. Asemalla  meidät pakattiin oikeaan minivaniin, 160 bahtia = 5 euroa meiltä kahdelta vajaan 100 km matka. Kun pikkubussi tuli riittävän täyteen, auto starttasi, kymmenen minuuttia etuajassa. Muistelemme edellistä minivanmatkaamme, jolloin kuljettaja ei meinannut pysyä tiellä, ja epäilimme makeasta hajusta, että hänen polttamassa savuke saattoi sisältää muutakin kuin tupakkaa. Nyt pysyttiin tiellä ja tultiin hyvää vauhtia perille.
Kuvat taas erillisenä, netti ei ole varma.

Kuvia Prathuap Khiri Khan

Huahinin asemalla odotimme junaa, ja odotimme, ja odotimme...

Tämä matkustusluokka lienee 4.

Se, joka valittaa Suomen junien myöhästelystä.  Meidän junamelun oli tuo, jonka piti lähteä 11.29. Loppujen lopuksi se lähti 12.44.

Vaunuemomme meille tarjoilema ruoka. Valitettavasti riisiä ja keksejä lukuunottamatta ruoka oli meille liian mausteista.

Pratchuap Khirikhan. Takana olevalle vuorelle kiipesimme. Miksikö? Kun se nyt kerran on siellä.

Lopulta löytyi lounaspaikka. Näköaloista ei ole valittamista.

Portaita on monta...

Väsynyt kiipeää välitauolla. Tässä vaiheessa ei ollut enää niin väliä, oliko siinä alla apinankakkkaa vai ei.

.

29.1. Keskiviikko Prathuap Khirikhan

Kun aamulla etsimme Pratchuap Khirikhanin rautatieasemaa Google Mapsista, ilmestyi kartalle rautatieasema ja sen läheisyyteen hotelli, jonka alla oli päivämäärä 29-30.1. Pelottavinta oli, että tuo oli juuri meidän varaamamme hotelli kyseisille päiville. Miten googlemaps voi tehdä tuollaisen haun?🥶
Tulimme varmaan tänne ensimmäisessä luokassa, sillä meillä oli pehmustetut nahkapenkkeineen,
ilmastointi ja oma junaemäntä, joka tarjoili meille ruokaa ja vettä ja heitti meidät ulos oikealla asemalla. Ihmettelimme kovasti, miten hän voi muistaa, millä asemalla kukin jäi pois.
Pretshuap Khirikhan on pieni kaunis rantakaupunki karstivuorien välissä. Turisteja täällä on vielä yllättävän vähän ja sen mukaan turisteille suunnattuja palvelujakaan ei ole paljon. Kun yritimme etsiä lounaspaikka, minkä ruokaa meidänkin suumme suostuisi ottamaan vastaan, olikin se työn takana. Kauppoja sen sijaan oli vieri vieressä. Illalla päätimme lähteä ostamaan yöpalaa kyseisistä kaupoista ja kas kummaa. Ravintoloita oli vieri vieressä, mutta kaikki kaupat olivat sulkeneet ovensa. Esa epäili, että olivat tehneet sen tahallaan, kun tiesivät meidän tulevan.😏 Tuktukkia oli myös vaikea saada ja kun sitten lopulta saimme, hän teki monkeybisnestä. Ensimmäisen kerran törmäsimme tällä reissulla siihen, että sovittu hinta oli per Person.
Tänään tuli n. 14000 askelta. Eihän siinä mitään, mutta kun yli 1000 niistä askelista tuli temppelivuorelle kiipeämisestä. Polvet kiittivät. Kiipeämistä vaikeutti se, että kaiteesta ei voinut pitää kiinni, sillä apinoita ja niiden ulosteita oli kaikkialla. Näkymät vuorelta olivat hienot Siaminlahdella ja Myanmarin rajavuoristoon, sillä Thaimaa on tästä kohtaa kapeimmillaan. Illalla hotellille palatessa kuljimme vielä paikallisten markkinoiden läpi. Siellä ol8 varmaan puolet kaupungin asukkaista ja muutama turisti. Ruokakojujen ohella rantakadulla oli jumpparyhmiä, joihin sai vapaasti mennä mukaan. Kysyin jaloilta, mutta olivat sitä mieltä, että annahan muija olla.
Hotellimme maksaa vähän vaille 40 euroa aamiaisella. On uima-altaat ja muut tarpeelliset. Käyttöaste lienee alle 10 %, sillä emme ole nähneet ketään ja kuulleet yhdet äänet. Tilaa on yli 100 huonetta. Kuvat tulevat erikseen.

Tiistai 28. 1

Toinen välipäivä ilman erikoisia aktiviteetteja. Verryttelimme aamulla jalkaperunoitamme muutaman kilometrin kävelyllä sivukylillä, vaihdoimme lisää rahaa, kävimme uimassa ja pitkien päikkäreiden jälkeen pelasimme shakkia. Olisin käynyt hierotuttamassa pahkurat pois jaloista, mutta Esa ei luota näiden hierontaan, vaan lupasi hieroa itse. Hyvin hieroikin.
Huomenna ajattelimme piipahtaa 100 km etelään sijaitsevassa Pratchuap Khiri Khan -nimisessä kaupungissa, pratchuap Grand-hotellissa.

Kaikki on merkitty selkeästi, siitä vain oikeaan suuntaan.

Tämän päivän pelit 6-2 Esalle.

Päivälliseksi valitsimme tänään kookoskanakeittoa valkosipulileivän ja riisin kera.