Aamiainen kaikessa rauhassa kämpillä ja sitten hämmästelemään kaupunkia. Ensimmäinen kohde oli La Mezquita joka alunperin oli 700 luvulla rakennettu moskeija.1200 luvulla kristityt voittivat ratkaisutaistelut ja moskeija muutettiin katetdraaliksi. Maurilaisarkkitehtuurin jälkiä on paljon nähtävissä, pinnat kuitenkin saneerattu uudelleen vuosisatojen saatossa. Näin vanhat rakennukset ovat kuin sipuleja. Monet kerrokset peittävät alkuperäistä seinää. Pidetäänpäs kuitenkin mielessä rakennuksen ikä. On suoritus sinänsä että sitä ei ole tarvinnut purkaa 730 luvulla. Täälläpäin on pilvin pimein liki tuhat vuotta vanhoja rakennuksia kun meillä 50 vuotta alkaa olla saavutus. Pitäisiköhän meillä käyttää turismin vetonauloina uusia rakennuksia jotka haisevat homeelle. Sehän kiinnostaisi eteläeurooppalaisia että miten rakennetaan kertakäyttötalo.Sankoin joukoin pyörisivät ja haistelisivat mätiä seiniä ja ihmetys olisi suurta. La Mezquita on kohde jossa kannattaa käydä sillä sen monimuotoisuus on rikasta ja rakennuksen muotokieli on meille virkistävää ja monet uudet rakennukset pohjautuvat Maurilaisten tapaan jakaa katon painoa perustuksiin. Heti katetdraalin ulkopuolella on Ponte Romana eli roomalainen silta. Tällä on pituutta 250m leveyttä peräti 9 m.Sen yli on kävellyt sankka joukko kuuluisuuksia sekä niinpaljon ihmisiä joten sillan tarinat eivät loppuisi vuosikausiin. Kaikenlisäksi aivan lähistöllä on Espanjan inkvisitiokeskus ,Alcazarin linnoitus joten vaikerrusta ja rakkaustarinoita olisi sillan muistelmissa tuhannen saippuasarjan verran. Kaikki tämä on siis todella tapahtunut. Aivan Alcazarin takaa alkaa juutalaiskortteli; Juderia, joka oli aikanaan eristetty muurilla muusta kaupungista. Se on omanlaista, hyvin tiheästi rakennettua taloa todella kapeine katuineen. Täällä on välillä erikoinen tunnelma, ikäänkuin vanhat tapahtumat olisivat taltioituneet kiviseiniin ja tapahtuneet vääryydet ja hirmutyöt eläisivät rakennusten olemuksessa sekoittuen askelten kopinaan kivikaduilla.