Kuvia 2

Päivällisen aloitimme portugalilaisella kaalikeitolla.

Praga Comercial

Alfaman kujia

 Näkymä Castelo se Jorgelta

Vielä yksi isääCastelolta 

Lissabon 2

Aamupäivällä vietimme toista tuntia Viva Viagemin (=julkisten liikenteiden lippu) ostossa ja Lissabonin metroon tutustumassa. Kun olimme ajelleet riittävästi edestakaisin, päädyimme haluamallemme asemalle ja samalla opimme metron kulkusalat😂 Linjojen päätepysäkkien nimet täytyy nähtävästi tietää!
Tänään on sitten näkynyt ihmisiä!Millaistahan täällä on varsinaisen turistisesongin aikana, sopineeko kaduille edes kävelemään.Tarkoituksemme oli tänään tutustua vain Baixaan, mutta se olikin yllättävän pieni ja todella täpötäysi, ja kun Castelo de Sao Jorgen linnan mäki tuli eteemme, päätimme kiivetä mäen ylös.  Linnan alueella vietimmekin sitten lopun päivästä. Paikka paikoin Suojakaiteen virkaa syvyyksiin teki alle Esan polven korkuinen kivireunus. Oli tosi mukava kulkea tornin puolta, onneksi nuoremmat väistivät😄 Portaita ylös ja alas tuli sen verran askeleita, että on mielenkiintoista nähdä, mitä Helin polvi sanoo huomenna. Mutta linnoitus on hienolla paikalla Lissabonin yllä ja näkymät ovat upeat, kannatti kiivetä.
Tunnelma kaduilla on myös paikallaan. elävä musiikki soi kulmauksissa ja vähän väliä joku pysähtyy  soittamaan ja laulamaan ravintolan/kahvilan eteen, toki ansaitsemistarkoituksessa.
Meillä oli suunniteltu asema, jolta hyppäämme metroon takaisin kämpille mentäessä, mutta huomasimme kävelleemme pari kilometriä etelään. Niinhän sanotaan, että kapeilla kaduilla eksyy helposti. Onneksi metro löytyi sieltäkin.
Kotiin tulimme jo suoraan oikealla metrolla, aina sitä jotakin oppii. Kävely lähileipomon ohi ei onnistunut, vaan mukaan tarttui muutama uskomattoman herkullinen Pasteis de Nata (kaksi, eikun kolme, no hyvä on, viisi ostettiin).

Kuvi

EtsiEsa kuvasta😄 

 Gulbenkian olisi halunut taiteilijaksi, mutta isä halusi hänestä liikemiehen.Perintö paikallisille taiteilijoille oli ruhtinaallinen.

 Kadulta ruokapaikan vieressä

Lissabon 1

Olemme haravointi lähiympäristön kaupat ja ruokapaikat. Näin sunnuntain kunniaksi ympäristömme on hyvin hiljainen ja uneliaan rauhallinen. Lämmintä on ollut 28astetta, jalkakäytävät ovat hyvät kävellä ja puutarhakadut antavat vielä tähänkin vuodenaikaan mukavaa varjoa,
Päivää nähtävyys oli Gulbenkianin puisto lähellämme, Ines kehotti ehdottomasti menemään sinne, jotta matkaväsymys haihtuisi. Ja olihan se upea.
Päivällisen söimme katukeittiössä, mutta epäilen vahvasti, että ruokamme ei ollut kanaa nähnytkään. 😝
Meillä ei ollut viime yönä vettä, koska tulimme niin myöhään asunnolle. Esa oli jostain lukenut, että Lissabonin hanavesi on juomakelpoista ja päätti kokeilla. On hän ainakin vielä hengissä eikä vastakaan ole sekaisin. Siispä emme ostaneet vettä vaan juomme kotoisasti kraanavettä.

Lissabonin herkkuja

 Kattoterassiltamme

28 astetta, ulkona on ihan mukavaa olla.

Viime lauantainapienoinen välilevyn luiskahdus Helin selässä ja nyt olemme täällä Lissabonin kattojen yllä Inezin kotona. Vähän kyllä jännitti, kun kolme päivää pelkästään makasin sängyssä ja ulisin kramppien tullessa. Ei lääkkeet auttaneet, ei, mutta sukkapuikoille löytyi taas uusi käyttötarkoitus - kun kramppi tuli, sukkapuikolla napakka painallus kramppikohtaan ja heti helpotti.
Neljän ja puolen tunnin lento alkaa olla jo täyttä tuskaa.  Olimme Lissabonissa 23 maissa ja sitten taksilla perille. Taksikuski ajoi välillä ilman käsiä, kun huitoi ja kertoi,miten hyvä rallikuski Mäkinen oli. Inez oli meitä vastassa ja esitteli puolen yön aikaan asuntoa.  Tilaa on riittävästi ja asunto OK.  Olemme seitsemännessä kerroksessa ja kattoterassi asunnon edessä on valtava. On kuulemma pelkästään meidän ja mummon kahden kissan käytössä😄
Uni kutsuu.