Puistokävelyä

       Lumpini Park on BKK:n harvoja suuria puistoja. Ilmanala on täällä viileämpi kuin kaduilla jonne ilmastointilaitteet puhaltavat kuumaa ilmaa. Paikallisia naurattaa kun niille kertoo että meillä on samanlaisia laitteita mutta ne puhaltavat lämpimän sisälle. Pitävät kai hieman hulluina, kunnes osoittaa lähintä pakasteallasta ja selittää että noissa olosuhteissa me nyt elämme. Ja niinhän se asia todellisuudessa onkin;-20. Jäämies Räikkönen merkitseekin heille lumimiehen sukulaista. On se vaan aina yhtä hauska sanoa: "Ikkuna kiinni ettei kylmä karkaa."
         Itse puisto on peruspuisto lampineen ja puineen. Lammissa asustelee noin 5 metrisiä.... eikn 3.... no hyvä on 2 metrisiä varaaneja joita ei saa häiritä jo turvallisuussyistä. Poikkeuksena on toki kuvaajat jotka ovat yli satakiloisia, kengännumero 50 ja joilla ei ole pokkarissaan teleobjektiivia. Varaanit eivät yleensä pure mutta pystyvät lyömään vahvalla pyrstöllään kuin ruoskalla aiheuttaen jalkoihin vammoja. Tarpeen tullen näillä on hämmästyttävä ketteryys ottaen huomioon pienehköt raajat ja suuren ruhon. Tiedän.
           Pitänee alkaa pakkailla tavaroita. Lentoasemalle mennään kuitenkin taksilla. Alamme kai tulla vanhoiksi kun reissut alkavat tulla tapahtumaköyhiksi. Toisaalta ei kaduta että on menneinä vuosikymmeninä tullut kurkistettua kulmankin taakse.

Raskastekoisuusuudestaan huolimatta ketterä veijari.

Kaupungin hiljaisin paikka

Ollaan kuitenkin suurkaupungissa

Naisella on ihan oikea miekka jota käytetään voimistelussa. Trmmerimies kuitenkin näytti kaapinpaikan ja nainen poistuu tuohtuneena. Trmmeri voittaa miekan. Miekka  voittaa ruoskan ja ruoska voittaa trimmerin. Miettikää vaikka.

Mene takaisin sinne mistä tulitkin. Hyvä kuva viimeiseksi

Vesimetro

 Bankok toimii neljässä kerroksessa Ylin on skytrain eli BTS. Sitten on katutaso, alempana vesimetro ja alimpana oikea metro. Geologia ja vanhat rakennukset ja tietenkin  vesi vaikeuttavat rakentamista. Liikennejärjestelyt ovatkin varsin kaoottisia tilapäiselle asukille. Liikenneruuhkat ovat pahoja ja sekaan eksynyt turisti pakokaasun keskellä auringonpaisteessa ja liki 40 asteen lämmössä alkaa miettiä alkuräjähdyksen tarpeellisuutta.
     Bankokissa on pieniä kanavia muutaman Venetsian tarpeiksi. Nämä ovat piilossa siltojen alla ja rantakasvillisuus peittää loput. Keskustasta pääsee lähes kansainväliselle lentokentälle kanavia pitkin. Turistin ei kuitenkaan missään tapauksessa pidä lähteä seikkailemaan näille, vain paikallisille tarkoitetuille väylille. Laiturillekäynnit ovat todella huomaamattomia, mistään opasteista puhumattakaan. Taksi ei millään olisi vienyt tälläiselle paikalle, vaan yritti loppuun asti tarjota jokiristeilyä suuressa veneessä. Ihan oikein tehty, sillä turistilla on näillä reitellä lukemamme mukaan lähinnä kaksi päätepistettä. Yleisin on sairaala tai sitten joenpohja. Suurella moottoriteholla varustetut, kapeat veneet ajat kovaa vauhtia kapeissa kanavissa. Laiturien  kohdalla hidastetaan sen verran että  matkustajiksi aikovat loikkaavat kyytiin. Kapealta ja märältä lakkapinnalta päätyy helposti kanavaan. Mitään käyntiä tai lankonkia ei ole vaan sisään pujotellaan ikkunan tapaisesta aukosta. Jokivesi on myös itsessään vaarallista koska siinä on ihon läpi tunkeutuvia loisia ja aivot syöviä ameeboja joihin ei ole mitään lääkitystä. Näitä torjutaan pressuilla jotka matkustajat nostavat itse narujen avulla kahvasta vetämällä. Vettä roiskuukin paljon veneitten kohdatessa koska kapeassa kanavassa aallot heijastuvat kanavan seinistä. Pelkkä putoaminenkin on hyvin vaarallista koska pystyvirtaukset ovat voimakkaita ja matkustajia litistyy rungon ja laiturin väliin veneen ollessa liikkessä. Laiturit ovat siltojen alla piilossa katutasosta.
          Iloisesti siis suuntasimme kanavia kohti, loikkasimme kyytiin Pratunamin kohdalta, siltojen hämyssä, paljon katutasoa alempana. Kanava haisi yllättän vähän sen koostumuksesta huolimatta. Veneet ovat kapeita ja ajavat varsin kovaa. Alhaalta näkee erilaisen maailman. Ihmiset asuvat hyvin erityyppisissä taloissa. Vierekkäin voi olla todella hieno rakennus ja aivan vieressä hyvin vaatimaton. Matkustaminen on halpaa, vain jokusia senttejä kilometriltä. Tänne ei ole tullut turistihinnoittelua koska täällä ei kulje niitä. Työssäkäyville tämä on mainio tapa kiertää katutason ruuhkat ja päästä nopeasti eteenpäin. Ilmeisesti kanavat ovat vaikuttaneet s uurkaupungin syntyyn kuljetustarpeiden kasvaessa kaupungin mukana. Huomasi kyllä että meitä vähän kummeksuttiin, koska erotumme kantaväestöstä niin selvästi.
       Seuraavana yönä jouduin uhraamaan huoneistossamme olevalle lähteelle kanavien kirousta lepytelläkseni. Nyt on olo jo parempi.

Laitureita on vaikea löytää

Veneitten vauhtia on vaikeata tallentaa kameralla. Tässä leveällä kohdalla saa jonkinmoisen käsityksen.

Kanavissa liikkuu todella paljon ihmisiä.

Tässä näkyy parras johon hypätään.

Tämä ei ole hätäjarru. Kahvasta vetämällä nousee suojapressu.

Chao Praya joella ja yömarkkinoilla

Hyppäsimme aamulla jokilaivaan  ja matkasimme pitkin Chao Praya -jokea.  Laivapojan oli vaikea ymmärtää, että emme  halunneet loikata jokaisen nähtävyyden kohdalla pois (tytöt muistanevat esim. sen kuuman päivän pitkissä vaatteissa Wat Pra Keolla), vaan nautimme siitä, että katselimme jokilaivasta nähtävyyksiä.
Illalla siirryimme vielä jokilaivalle Asiatiq-yömarkkinoille, jotka olivat SUURET! Käveltyämme siellä itsemme pyörryksiin palasimme kiltisti lähistön pienemmille, mutta paikallisemmille markkinoille.  Sieltä saa ruokaa, hedelmiä ja mitä tarvitsee -paitsi ei nappeja Esan housuihin😁
Hotellille tultuamme päätimme mennä uimaan ja saunaan hotellin altaalle.  Meille kävi sen verran tuuria, että juuri hotellimme kohdalla kiinalaiset järjestivät laivasta hienon ilotulituksen.  Sitä oli aika mahtava katsella uima-altaasta. 
Esan selkä haittaa vähän elämää.  Menee välillä särkylääkkeiden voimalla.  Tosin kyllä Minäkin olen joka aamu ottanut särkylääkkeen, jotta jalka toimisi asianmukaisesti esim.  laivasta laiturille hypätessä-

Jokilaivassa

Joenrannan maisemaa

Esan mukaan uusi opetussuunnitelma näkyy jo Bangkokin arkkitehtuurissa.

Oma candomme keskellä vasemmalla, huoneistomme kerroksessa 42.

Yöuinnilla Bangkokin kattojen yllä.

Jomtieltä Bangkokiin

Sanoimme vähän haikeat jäähyväiset Jomtien mukavalle lomakodillemme.  Tilaa oli, näköal upea, riittävän korkealla. jotta oli hiljaista.  Kiitos, Ramon, lainasta!
Taksi toi meidät Bangkokiin uuteen asuntoomme, River Condomiumiin.  Esa voi kertoa, että moottoritiellä Jomtien ja Bangkokin välillä ei ole yhtään vessaa😕 Oli ruuhkaa ja kuljettajamme pureskeli jotain kokalehden näköistä.  Hyvin kyllä ajoi.
Bangkokin asuntomme on tosi hifi. Luulimme jo, että asunnossa ei ole jää- ja pakastekaappia, mutta  lopulta molemmat löytyivät piiloteetuna keskeltä seinää, ilman mitään kahvaa tms.  H

Olimme oikein tyytyväisiä Jomtien asuntoomme!

Eikö täällä todella ole jääkaappia?

Parvekkeella

Helin mielestä ei pitäisi mennä joka paikkaan!

Näkymä uima-altaalta Chao Phraya -joelle.  

issin käytön opetteluun meni myös aikaa, samoin luulimme, että meille ei tule vettä, mutta siinäkin oli omat kommervenkkinsä.  Kämppämme on 42. kerroksessa, joten sieltä näkee aika pitkälle.  Condolla on oma vene, jolla meitä kuljetetaan joen yli metroasemalle ja voimme valita, uimmeko viidennen kerroksen vai 40. kerroksen uima-altaassa. Täällä on pikkuisen liian hienoa meille!
Menimme illalla toiselle puolen jokea ja teimme pienen kävelylenkin.  Aloimme kävellä kapeaa kujaa ja päädyimme kaikkine rahoinemme slummialueelle.  Ei meitä tosin siellä tainnut mikään uhata, ihmiset oliat pienissä asunnoissaan ja hymyilivät ystävällisesti.  Ihmetyttää tosin, miksi meillä täällä on turvamiehet.

Hemmottelupäivä

Olemme palkinneet itsemme hemmottelupäivällä, eli hengailleet altaalla, nautiskelleet hyvää ruokaa ja juomaa, nauttineet lähes 30 asteen helteestä ja hieronnasta.
Tämän kaiken tuloksena oli, että päätimme hankkia mökille kesänorsun.  Ajatella, miten kätevä se onkaan puunteossa, nostelee ja kantaa painavat rungot ja näppärästi kärsällä asettelee puut pilkkomapöllille. Mahdollinen tulipalo sammuu hetkessä suihkuttamalla kärsällä vettä.
Ruokailukin on ilmaista, sillä lähistön maanviljelijät voivat hakea norsuvahinkojen korvaamista EU:lta. Uskomme, että tästä ei ole kielteistä ennakkopäätöstä.

Lisää kuvateksti

Totuuden temppeli ja kelluvat markkinat

Otimme taksin käyttöömme ja suuntasimme ensin Pattayan  ykkösnähtävyydeksi mainitulle totuuden temppelille.  Se oli todella vaikuttava. Temppeli on tehty puusta, se on maailman suurin puurakennus ja jokainen pinta on täynnä veistoksia. (Tulipaloriskin minimoimiseksi koko valtavassa temppelissä näkyi yksi käsisammutin :))  Temppelin ei ole koskaan tarkoitus tulla valmiiksi ja sitä rakennetaan koko ajan, mm siksi vierailijoilla on kypärät päässä.  Kannatti käydä.
Sen sijaan kelluvat markkinat oli vähän siinä ja siinä.  Kiinalaisia on täällä todella paljon ja melu on valtava, eivätkä väistä vaan kulkevat kapeilla silloilla viisi rinnan.  Kävely kiinalaisten kanssa on täällä kuin jääkiekkoa ja siihen tule suhtautua kuin kontaktilajiin.😀

Koh Larn

Aamulla aikaisin ylös, jotta ehdimme Koh Larnille lähtevään lauttaan.  Meidän lisäksemme aika moni muukin oli saanut saman ajatuksen.

Yksi Koh Larnin lautoista, onneksi saarella oli monta rantaa!

Hurautimme lavataksilla ensimmäiselle rannalle, johon se vei ja onneksemme ranta sattui olemaan niitä rauhallisimpia Larnilla.  Emme me kauaa jaksa rantatuoleilla pötkötellä ja meressä molskia, vaan ehdimme jo kahden lautalla takaisin mantereelle.  Mutta vesi Koh Larnilla oli yllättävän kirkasta Siaminlahden vedeksi. Eikä rannassakaan ollut valittamista.

Lavataksi ei lähtenyt rannalta pois, ennen kuin auto oli täynnä eli kymmenen henkeä mukana. Tai olisi se toki lähtenyt, jos olisimme maksaneet kymmenen hengen hinnan.  Muutenkin lavataksien reitit ovat varsin mielenkiintoisia.  Olemme  tehneet Pattaya sihtseeingsejä, kun lava-auton piti mennä Jomtiehen tai sitten lava-auto on kesken kaiken muuttunut taksiksi, jolloin olemme hypänneet kyydistä tai auto on vaan heittänyt kyytiläiset jossain pois kyydistä ja ilmoittanut, että sorry, nyt hän meneekin syömään tai valitsee toisen reitin. Onneksi niitä kulkee kuitenkin tiheään.

Rannalla

Aamulla heräsimme tosi aikaisin (puoli kahdeksalta), jotta ehdimme ennen kuuminta aikaa tallustella rannalla.  Rannalla oli ihan kiva kävellä, sillä se oli siivottu siistiksi eilisen ja yön jäljiltä.  Mutta ei olisi tullut mieleenkään mennä uimaan mereen, oli vesi niin likaisen näköistä.  Siellä ne ihmiset kuitenkin uivat väistellen vaaleanruskeaa vaahtoa.   Jos matkustat Pattayalle tai Jomtiehen, tarkasta, että hotellissasi on  varmasti hyvä uima-allas.  Me pesimme jalat rannan jälkeen huolellisesti ja menimme omalle uima-altaalle uimaan.
Illalla kiersimme läheiset Soit ja ihmettelimme iltaelämää.

Tiukassa on elämä kalastajillakin, lähinnä verkoissa oli roskaa 

Näitä syödään kuivattuna, ja kuivatus tapahtuu rannalla kärpästen kera.

Uima-allastasanteelta

Rannalla kävely aiheuttaa syvämietteisyyttä.  Mietiskelimme, että ihmisen elämä on kuin jäljet rantahietikolla: hetken ne kestävät, sitten aalto huuhtelee ne pois eikä mitään enää näy,

Ensimmäinen pilvinen (mutta ei toki viileä) päivä reissussamme.  Hyödynsimme sen tutkimalla Pattayaa, sen sivukatuja, ostoskeskuksia, katukeittiöitä ym.  Jännitystä elämään toi 12D-elokuva, jossa seikkailimme Kiinan muurilla ja Alpeilla.  Vauhti oli niin hurjaa, että penkistä piti ihan oikeasti pitää kiinni ja lumen tuprahdukset kasvoille lisäsivät  toden tuntua Alppiseikkailuun kovasti :)
Viikon parasta auringonlaskua katselimme 16 kerroksesta oman condon parvekkeelta.

Kana on aina varma valinta, tosin senkin kylmäketju voi olla välillä katkennut

Ekan viikon paras auringonlasku

Condon ikkunasta etelään

Temppeleissä ja näköalatasanteilla

Maaritin ohjeen mukaan suuntasimme temppelialueelle.  Lämmintä oli yli 30 astetta ja kaksi kukkulaa, jonne puuskutimme, nousivat hyvin jyrkästi.  Askeleita kertyi yli 7000 askelta ja yli 4 km, mutta se nousu! Ei kyllä ollut kiinalaisiakaan.
Buddha makasi paikoillaan, mutta enemmän melkein antoi näköala, joka avautui vuorien huipulta.
Kuumennutta kroppaa piti mennä viilentämään condon uima-altaalle, mukavaa!

Olisiko jadekeisari?

Buddha

Pattayan lahti

Nongnooch Garden

Tingittyämme taksia useampaan otteeseen päädyimme samaan hintaan, mitä meille oli aiemmin tarjottu.  No, suomalaisista se ei tunnu paljolta (800 bahtia n. tunti  ajelua ja kaksi tuntia odotusta perillä), mutta siinä on puolet liikaa. 
Taksi vei meidät Nongnoochin puutarhaan, jonka Tripadvisor on luokitellut kymmenen maailman kauneimman puutarhan joukkoon kuuluvaksi.  Olihan se huolellisesti tehty ja hoidettu valtavan suuri alue, mutta olisiko juuri se olematon luonnonmukaisuus, mikä meitä ei hirvittävän paljon viehättänyt.  Ja meidän lisäksemme siellä oli noin 5000 kiinalaista!  Eläimiä oli myös todella paljon, esim. pohjoismaisessa puutarhassa karhuja, hirviä... Mutta kaikki ne oli valettu betonista, sikäli hyvä asia! Kävelyreitit puutarhan päällä olivat kivat, sillä sieltä näki hyvin ja jos sitten halusi mennä tutkimaan jotakin aluetta tarkemmin, portaat vaan alas.
Loput päivän liikuntatarpeesta tyydytimme uimalla matkaa condoletimme kattoaltaalla auringonlaskun aikaan, jolloin toiset  lähtevät valmistautumaan iltarientoihin.

Ajelua sinne tänne

Viime yö meni vähän puluille, joten otimme aamulla lavataksin ja päätimme mennä niin kauas kuin sillä pääsee.  Aika kauas pääsimme, ennen kuin lavataksi pysähtyi ja ilmaisi, että tähän minä jään - hymyn kera.  Jos olisimme vielä päässeet pitemmälle. olisimme lopulta tulleet alueelle, mistä katselimme majoitusta useammasta mukavasta talosta.  Kiittelimme ajatuksenjuoksuamme, joka kertoi, että julkiset kulkuyhteydet eivät välttämättä yllä kovin pitkälle.
Auringonlaskun ajan vietimme oman uima-altaan rauhassa condomiumme katolla.

Talon suojelushengen asunto-

Jossakin kaukana Jomtien päässä, missä ravintoloissa ei ole kuin kalaa eikä julkinen liikenne yllä.

Iltauinnilla

Art in Paradise

Viime yönä heräsimme melkoiseen paukkeeseen.  Kesti jonkin aikaa, ennen kuin keksimme, että kiinalaisethan siellä juhlivat omaa uutta vuottaan erilaisilla räjähteillä.
Sitten lavataksilla Pattayalle. Vanhemmalla tyttärellä lienee elävästi mielessä, kun Esan kanssa roikuitte täpötäyden lavataksin ulkopuolella ja yrititte pitää kiinni.
Sitten Art in Paradise -näyttelyyn, jossa aikaa hurahti melkoisesti kun huvittelimme valokuvaamalla itseämme mitä kummallisimmissa paikoissa.  Hauskaa oli!
Uusi yritys etsiä Esalle vaatetta, mutta vaatekaupan myyjät pistivät nauruksi, kun Esa ilmoitti kokonsa! 
Kuljeskelimme hetken Pattayan rantakadulla ihmetellen, miten niin paljon ihmisiä ja meteliä voi olla samassa paikassa.  Sitten palasimmekin mukavampaan, rauhallisempaan Jomtiehemme. Iltalenkillä Esa innostui, kun linnut lauloivat muutamassa puussa niin kovaa, että hänkin kuuli lintujen laulun. ;)