Sisilia 7

Olemme palanneet kotiin ja toimme hyvät säät mukanamme:)  Tie oli mukavan tyhjä kolmen jälkeen, joten matka joutui.

Kävelimme vielä eilen kaupungin läheiselle kukkulalle, sieltä oli mukavat näkymät kaupunkiin. 

Kuvia Sisiliasta

Sperlinga, Castello eli normannien linnoitus korkealla kaupungin yläpuolella.

Samasta linnoituksesta Sperlingassa. 

Castiglionen kapeita käytäviä.

Sisilian pohjoisosa, matkalla Torre Faroon, Sisilian koilliskärkeen..

Messinan salmi.  Vasemmalla näkyy Italian manner, oikealla Sisilia.  "Emme ole italialaisia vaan sisilialaisia", sanovat täällä asuvat.

Messinan salmen kalastajat huoltamassa veneitään.

Keski-Sisilian ylänköalueella, paimen lampaineen

"Aja suoraan 2,6 kilometriä."  Pidämme toki poluista, mutta auton kanssa kelpaisivat tietkin.  Mutta toden totta, kyllä sieltä 2,6 kilometrin päästä löytyi tie, ihan niin kuin Tomi väitti.

"Kato taas turisteja.  Pitäisikö ammuu?"

Etnan rinteellä, tunnelmallinen, varjoisa pikkutie.  Huomaa serpeenitien turvalliset kaiteet.

Syrakusa

Syrakusan markkinoilla miehet putsaavat merisiilejä syöntikuntoon.

Kauan sitten rakennetut pengerrykset ovat paikka paikoin vielä viljelyssä.  Tässä niillä viljessään appelsiinipuita.

Sisilian ylängöllä.  Täällä on astmaatikollakin tilaa hengittää.

Randazzon kirkko.  Kirkko oli niin upea sisältä, että ihmettelimme, miten pienellä kaupungilla on varaa rakentaa moinen komistus, varsinkin kun se ei ollut ainoa kirkko kaupungissa.  epäilimme, olisiko joku perheestä vähän avustanut...

Matkalla

Etna, sisilialaisten ystävä ja vihollinen.

Sisilia 6

 Eilen palautimme auton ja viimeinen päivä olikin varsin läheltä piti päivä.  Kävimme ostoksilla Cataniassa ja siellä olimme törmätä yhteen kolmion takaa tulevaa.  viimeinen matka hotellilta autovuokraamoon oli kuitenkin kaikkein tiukin, sillä kaksi kertaa oli kiinni muutamasta sentistä.  Esan reaktiokyky on ilmiömäinen.  Toinen autoista tuli puskan takaa takaoikealta tieltä, jota ei edes näkynyt.  En ennättänyt huutaa kuin au, kun Esa oli jo saanut oman auton pysähtymään ja tumma auto puskista ohitti keulamme.  Kun oikein tarkkaan katsoimme kohdalta, siellä oli kuin olikin tie, joka tuli kahden muurin välistä.  Mutta ei takuulla etuoikeutettu!  Kotihotellille tultuamme avasimme kuoharipullon onnistuneen autonvuokrauksen kunniaksi.  Näimme paljon kaunista Sisiliaa, jota ei pelkästään hotellilla löhötessä ja rantakadulla kävellessä näkisi.

Epäluuloisuutemme koitui tänään onneksemme.  Olimme huoltoasemalla palvelulinjalla eli tankkiamme täytti huoltoaseman työntekijä.  Kun hän oli saanut tankin täyteen ja Esa kaivoi rahoja lompakosta, tuli viereiseltä itsepalvelulinjalta mies setelin kanssa.  Tankin täyttäjämme laittoi avaimemme miehen käteen ja vaihtorahat päälle.  Silloin avainta silmällä pitänyt Heli pomppasi ulos autosta ja vaati avainta itselleen.  Mies tarjosi kymppiä nipun päältä, mutta minä tarrasin avaimeen, joka vähän pilkotti setelinipun alta,  ja ilmoitin kovaäänisesti, että tämä avain on meidän.  Mies lähti sanaa sanomatta pois ja kurvasi autollaan vauhdikkaasti matkaan.  Myöskään huoltoaseman työntekijä ei sanonut mitään.  Tulivat kai siihen tulokseen, että hullu muija, paras luovuttaa:)  Ja lisäksi sillä on tuollainen iso körmy tukenaan!

Olemme tulleet siihen tulokseen, että omaisuutta on pidettävä tarkasti silmällä matkaillessa.  Siellä olisimme nytkin  olleet huoltoasemalla autoin kanssa ilman avaimia, ellemme olisi olleet tarkkoina.

Illalla huvittelimme istumalla parvekkeella ja miettimällä, kuka ohi menevistä autoista/jalankulkijoista kuuluu perheeseen. Täällä järjestö on vielä voimissaan, asuinsijoillaan.

 

 

sisilia 5

Heräsimme heti kukonlaulun jälkeen ja lähdimme aamukirkkaalla katsomaan Etnaa.  Kahdessa kilometrissä jo tuuli niin kylmästi, että kaipasimme pipoja, siispä jätimme sen viimeisen kilometrin väliin. 

Suuntasimme taas pienemmille vuoristoteille suuntana Spermina.  Vaikka pidämme kovasti poluista, autolla olisi kuitenkin kivempi ajaa tiellä, totesimme.  Kunhan netti toimii kunnolla, laitamme kuvan eräästäkin polusta.  Maisemat toki olivat huikeat, tänään varsin karut, mutta taas oli tilaa hengittää.  Vehnäpeltojen lisäksi lehmät ja lampaat täplittivät maisemaa.

Se Sperlinga - ehdottomasti käymisen arvoinen!  Vuoreen oli kaiverrettu luolia asunnoiksi ja normannien linnoitus teki meihin vaikutuksen.  Sperlingassa meni sen verran aikaa, että toinen kohteemme Enna jäi väliin.  Tuskin siellä olisi  mitään yhtä vaikuttavaa ollutkaan.