No niin, vihdoin paikka, missa on netti!!!!!!!!!!! Kavimme yhdessa Euroopan vanhimmassa yliopistokaupungissakin Quimbrassa ja tutkimme sen yliopistoa, joka on rakennettu jo 1100-luvulla, mutta ei sieltakaan loytynyt kunnon nettia. Sen sijaan upea puutarha loytyi.
Olemme nyt ajelleet viimeisen viestin jalkeen upeissa vuoristomaisemissa ja paivan verran hyvin rauhallisia maaseututeita, joita meidan lisaksemme ajelivat tavaroita keravat rekat, jotka olivat sita mielta, etta tie on heidan. Onneksi niitakaan ei ollut paljon, vaan ajelimme kilometritolkulla yksin. Pysahtelimme tauoille taydelliseen hiljaisuuteen. Lehmat laidunsivat oliivilehdoissa, viljapellot olivat valmiita leikattaviksi, siella taalla oli pienia maaseutukylia ja -kaupunkeja, joihin pysahdyimme kahville. Idyllista, kunnes tulimme Evoraan!
Tassa maassa eivat vaan hotellit ja parkkipaikat kohtaa. Loysimme Evorasta parkkipaikan, mutta hotelli, jonka kelpuutimme, sijaitsi sitten toisella puolella kaupunkia. Jatkoimme matkaa. Miten voi olla maa, jossa on enemman apteekkeja ja leipomoita kuin tyhjia parkkipaikkoja. Mutta hotelli loytyi lopulta yhden mummelin luota. Kaupunki oli vanha ja huoneemme vanhassa kivitalossa holvikaarinen huone.
Iltana eraana innostuimme pelaamaan biljardia paikallisessa pubissa paikallisten biljardihaitten kanssa. Mina toki havisin kaikki pelini, mutta kun Esa voitti pelaajien kotilaudalla toisen joka kerta ja paremmankin kerran, taisi menna paikallisilta younet.
Vuoristossa kavimme katsomassa Bragan kaupunkia. Se oli 60 kirkon kaupunki, hiljainen kuin mika niin kauan kunnes kirkkojen kellot alkoivat soida. Bragassa oli niin hiljaista, etta kuvasimme puluja uimassa suihkulahteissa.
Syy Bragan hiljaisuuteen selvisi, kun tulimme Guimaraesin kaupunkiin. Meilla nayttaa olevan taipumus loytaa paikalliset juhlat ja taalla oli kaupungin perustamis-/ tai pelastamisjuhlat menossa. Tykit paukkuivat, sakkipillit, rummut ja torvet soivat kun kulkue kiersi kaupunkia. Paikalliset kulkivat kulkueen perassa ja lauloivat ja viimeisina kaikista muutama turisti ihmetellen ja kuvaten tapahtumaa. Kulkue paatyi aukiolle ja sielta liukenimme pikkuhiljaa eteenpain kohti Evoraa. Ja Arvatkaapas mita, Evorassa oli kansainvaliset paivat, kulkueen teema oli eilen Amerikka.
Olemme kierrelleet myos linnoissa, joita nayttaa olevan joka kaupungissa. Tanaan olimme Mouran ja Castelo Novon linnoissa. Ne eivat olleet ihan yhta hienoja kuin jotkut suuremmat, mutta parasta oli, etta tutkimme niita pelkastaan pulujen kanssa, taalla itaosassa Portugalia ei ole laheskaan yhta paljon matkailijoita kuin etelassa ja lannessa.
Ja viela ihmisista. Ihmiset taalla ovat todella auttavaisia. Vaikka yhteista kielta ei valttamatta loydy, on selitys kova ja paattyy usein siihen, etta seuratkaa minua.
Olemme nyt Monte Gordo -nimisessa rantapaikassa, jossa on iso kasino. Laitammeko loppurahat punaiselle vai mustalle?
